Kaikki on hyvin!

”Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva. Kun hän puhui minulle, minä vahvistuin” (Dan. 10:19)

Daniel koki asioidensa olevan kaikkea muuta kuin hyvin. Hän oli istunut tuhkakasan päällä, paastonnut ja itkien rukoillut kansansa julmaa kohtaloa.

Ihmisen kaltainen tarkoittaa Herraa Jeesusta Kristusta. Jeesus sanoi Danielille nämä ihanat sanat: ”Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin.” Minä olen aivan varma, että Hän haluaa sanoa samat sanat juuri sinulle siinä elämäntilanteeseen, jossa tänään olet.

Kuinka erilaisia Jeesuksen sanat ovat meidän sisäisiin tai toisilta kuulemiimme sanoihin. Omat sanamme saattavat syksyn pimeinä iltoina kuiskata: ”Pelkää! Et pärjää, et jaksa! Kukaan ei tahdo enää rakastaa sinua!”

Kun Jeesus Kristus puhui Danielille, hän vahvistui. Jumalan sanat poistivat lamaannuttavia sanoja ja tunteita ja antoi uutta voimaa. Sitä evankeliumi tekee.

Kaikki on hyvin. Vaikkei olisikaan. Kaikki on hyvin, koska sinä olet Jumalan rakas! Rakkaus määrittelee ja muotoilee elämäsi jokaisen vastaantulevan ilon ja haasteen. Älä siis pelkää vaan anna näiden sanojen vahvistaa sinua!

Aivan oma tie

”Mutta sinä, kulje sinä tiesi loppuun saakka! Lepää sitten ja nouse osaasi päivien lopulla” (Dan. 12:13).

Sanat lausuttiin enkelin toimesta yhdelle Vanhan Testamentin suurista hahmoista, Danielille. Niissä on jotain samaa kuin Jeesuksen sanoissa Pietarille ylösnousemuksen jälkeen.

Meilläkin on aivan oma tiemme. Jokaisen matka on uniikki, ainutkertainen ja -laatuinen. Vaikka reitit monesti yhtyvätkin ja niissä on paljon samanlaisia vaiheita, on sinun tiesi silti räätälöity juuri sinulle.

Tiellesi mahtuu paljon iloa ja itkua. Joskus ylä- ja alamäet vaihtelevat kiivaasti, joskus olet jumissa pitkiäkin aikoja.

Haluaisit toisten ymmärtävän elämääsi mutta heillä on takanaan oma reittinsä, jonka kautta he hahmottavat tulevaa.

Ainoan todellisen ja kestävän suunnistuspisteen saat Herralta Jeesukselta Kristukselta. Hän on tiesi suunnittelija, Hän tietää jokaisen mutkan, kiven ja kuopan. Kun Jeesus on kartturin paikalla, saat kulkea tietäsi turvallisin mielin.

Lepo on edessä. Saat nauttia sitä jo matkan aikana mutta pysähtyä voit vasta perillä. Jatka siis rohkein mielin. Älä anna töyssyjen lannistaa ja pysäyttää matkaasi vaan jatka eteenpäin. Unohda mennyt ja katso luottavaisesti huomiseen. Sinulla on ihana tulevaisuus!

Tulisessa pätsissä

”Hän sanoi: `Mutta minä näen nyt neljä miestä kävelemässä tulen keskellä, eivätkä he ole vahingoittuneet! Ja neljäs näyttää aivan jumalolennolta.´” (Dan. 3: 25)

Kolme Danielin ystävää, jotka oli tuotu Juudeasta Babyloniaan pakkosiirtolaisina, joutuivat tukalaan tilanteeseen. Jos he eivät suostuisi kumartamaan Babylonian kuninkaan teettämää valtavaa kuvapatsasta, he joutuisivat välittömästi tuliseen pätsiin ja varmuudella kuolisivat. Miehet eivät halunneet palvella muita jumalia kuin omaansa ja niin kuningas heitätti heidät seitsemänkertaisesti kuumennettuun tuleen.

Tapahtui todellinen ihme. Nämä miehet kävelivät tulen keskellä vahingoittumattomina. Kuningas huudahti näkevänsä myös neljännen miehen, joka näytti jumalolennolta. Luulen Hänen olleen Herra Jeesus. Hän suojeli omiaan tulelta ja pelasti heidät. Jumala käänsi tämän hirveän tilanteen omaksi kunniakseen.

Meillä on lupa uskoa aivan samaan suojeluun. Nimittäin Pietarin 1. kirjeen mukaan mekin joudumme monenlaisten ahdistusten ”tuleen ja hehkuun”, jossa meitä koetellaan (1. Piet. 4: 12). Emme saisi uskomme alussa huolettomina päivinä aliarvioida tätä ja ajatella sen olevan jotain pientä koetusta, josta selvitään helposti. Nimittäin moni Jumalan rakas lapsi joutuu todelliseen tuleen, ihan kuin nuo kolme juutalaista miestä. Heistä näyttää mahdottomalta selviytyä sellaisesta tulesta ja sielua kärventävästä kuumuudesta, johon ovat ehkä yllättäenkin joutuneet.

Mahdotonta olisikin selviytyä tulisista pätseistä, ellei Herra Jeesus olisi niissä kanssamme. Haluan kertoa sinulle lohduttavan uutisen: Hän itse jopa johtaa meitä niihin. Miksi hyvä Jumala niin tekisi? Koska Hän haluaa sinun uskosi kasvavan. Ei sinun kasvavan, päinvastoin pienenevän mutta uskosi kasvavan. Samalla tavalla kuin tuliseen pätsiin joutuneiden miesten usko kasvoi Jumalaan, kun he huomasivat Jumalan voiman pystyvän varjelemaan heidät jopa äärimmäisissä olosuhteissa. Vapahtajastasi tulee sinulle suurempi ja hän peittää hengellisen näkökenttäsi tulisten koetusten jälkeen. Koetuksissa kyllä epäonnistutaan, jos ajatellaan meidän voimiemme kestoa, mutta onnistutaan, jos olemme jaksaneet kaiken keskellä heittäytyä Jumalan varaan ja luottaa Häneen. Onneksi Jumala luo meihin tuota uskoa.

Kysyt miten Jumala voisi olla minun kärsimyksissäni mukana, kun olen ollut niitä itse aiheuttamassa? Vastaan, että suuri osa jokaisen kristityn kärsimyksistä ovat omien valintojen tai niiden puutteen seurausta. Saatamme jäädä jumiin menneisyyteen ja hokea itsellemme ”miksi teimme niin kuin teimme?” tai miksi emme osanneet varoa sitä tai tuota?”.

Meillä on Jumala, joka ei jätä meitä inhimillisen hädän hetkenä, ei koskaan. Hän suojelee meitä ja takaa, että polttava tuli loppuu aikanaan ja me tulemme sieltä ulos. Emme samanlaisina, vaan riisuttuina ja samalla Kristukseen syvemmin sidottuina, Mutta eikö se ole kaiken kristillisyyden tarkoitus? Meidän uskomme todetaan aidoksi koetuksissa. Jumalan arvio kohdistuu siihen, keneen jaksamme uskoa ahdistustemme keskellä. Onneksi emme ole tässä prosessissa yksin, vaan kolmiyhteinen Jumala on sitoutunut sinun elämääsi sen vaikeimmissa vaiheissa. Hän pitää sinut pinnalla.

tulisessapatsissa

Rajaton anteeksiantamus

”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi. Sitten loppuu lain rikkominen, synnistä tehdään loppu ja pahat teot sovitetaan. Iankaikkinen vanhurskaus saatetaan voimaan…” (Dan. 9: 24).

Eräänä päivänä yli 2500 vuotta sitten Daniel luki profeetta Jeremian kirjaa. Hän ymmärsi, että kansa oli pakkosiirtolaisuudessa tekemiensä syntien tähden ja alkoi rukoilla Jumalalta anteeksiantoa. Sitten Jumalan enkeli ilmestyi hänelle ja ilmoitti huikean sanoman: Kaukana tulevaisuudessa tulisi koittamaan yksi päivä, jolloin synnistä tehtäisiin loppu. Daniel sai erikoisen mutta tarkan laskutavan tuolle päivämäärällä ja tiedätkö mitä? Se hetki, jolloin synnistä tehtiin loppu, oli se hetki kun Jumalan Poika kuoli ristillä!

Ristillä tapahtui jotain paljon suurempaa ja vapauttavampaa kuin me voimme ikinä käsittää. Silloin synnistä tehtiin kokonaisuutena loppu. Siis Jumala laittoi Poikansa päälle kaikkien maailmassa eläneiden kaikki synnit ja ne sovitettiin. Jumalan näkökulmasta koko syntiongelma poistettiin Hänen ja ihmisten väliltä.

Otan toisen esimerkin, Suuren sovituspäivän (3. Moos. 16). Se on mitä syvällisin esikuva Jeesuksen ristinkuolemasta. Suuri sovituspäivä oli yksi päivä vuodessa, jolloin kansan joukosta valittu ylimmäinen pappi uhrasi viattoman uhrieläimen ja vei sen verta kaikkeinpyhimpään, Jumalan läsnäoloon. Perimätiedon mukaan verta tuli vihmoa liitonarkun kannen – armoistuimen – päälle sekä pystyyn  että vaakaan, siis ristin muotoon. Tällöin Jumala antoi anteeksi kaikki kansan synnit.

Meillä saattaa olla vaikeuksia uskoa anteeksiantamuksen riittävyyteen omalla kohdallamme. Ja tässä asiassa Saatana hyökkää kimppuumme kuin karjuva leijona ja haluaa hukuttaa meiltä armon. Jos voimmekin uskoa evankeliumin olevan totta yleisellä tasolla, Saatana yrittää Raamatulla perustella, miksei se riitä meille henkilökohtaisesti. Se vetoaa joko syntiemme laatuun tai niiden määrään sanomalla, että ”sinun syntisi ovat aivan liian kamalat” tai ”olet rikkonut Jumalan tahtoa vastaan jo liian monta kertaa, Jumala ei jaksa enää antaa sinulle anteeksi.” Siksi Jumala vakuuttaa suuren sovituspäivän yhteydessä 2 kertaa (j. 16 ja 21), että olipa synnit millaisia tahansa, ne pyyhitään pois.

Kaikki edellä sanomani tarkoittaa tätä: Jeesus Kristus on sovittanut kaikki meidän syntimme. Anteeksiantamuksen piirissä ovat siis sekä pienet että suuret, valkoiset että mustat, vahingossa tai tahallaan tehdyt, harvoin tapahtuvat tai usein toistuvat synnit. Synti on kokonaisuutena poistettu Jumalan ja ihmisten väliltä ja siksi Jumala kutsuu meitä ottamaan tämän uskomattoman lahjan vastaan. Suurille syntisille Paavali huudahtaa, että missä synti on tullut suureksi, armo on tullut ylenpalttiseksi (Room. 5:20). Hebrealaiskirjeen kirjoittaja puolestaan vakuuttaa, että Kristus on kuolemallaan ”tehnyt pysyvästi täydelliseksi ne, jotka pyhitetään” (Hebr. 10:14). ”Pysyvästi” tarkoittaa jokaista päivää elämässämme ja sanaan ”täydellinen” ei voida lisätä enää mitään.

Jos tämän luettuasi mielessäsi alkaa pyöriä kysymykset tyyliin, että jos ”armo on noin suurta, niin onko sitten mitään väliä…”, niin olet tavoittanut hitusen evankeliumin kirkkaudesta. Ja jos sitä tavoitamme, on kuin kätemme osuisi voimavirtajohtoon. Kaiken väärinymmärryksenkin uhalla lopetan kirjoitukseni Paavalin rakkaudelliseen pyyntöön (2. Kor. 6:1): ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” Ihmeellistä, että tämä pyyntö lausuttiin uskoville? Hyvää pitkäperjantaita!