“Hän sanoi: `Mutta minä näen nyt neljä miestä kävelemässä tulen keskellä, eivätkä he ole vahingoittuneet! Ja neljäs näyttää aivan jumalolennolta.´” (Dan. 3: 25)
Kolme Danielin ystävää, jotka oli tuotu Juudeasta Babyloniaan pakkosiirtolaisina, joutuivat tukalaan tilanteeseen. Jos he eivät suostuisi kumartamaan Babylonian kuninkaan teettämää valtavaa kuvapatsasta, he joutuisivat välittömästi tuliseen pätsiin ja varmuudella kuolisivat. Miehet eivät halunneet palvella muita jumalia kuin omaansa ja niin kuningas heitätti heidät seitsemänkertaisesti kuumennettuun tuleen.
Tapahtui todellinen ihme. Nämä miehet kävelivät tulen keskellä vahingoittumattomina. Kuningas huudahti näkevänsä myös neljännen miehen, joka näytti jumalolennolta. Luulen Hänen olleen Herra Jeesus. Hän suojeli omiaan tulelta ja pelasti heidät. Jumala käänsi tämän hirveän tilanteen omaksi kunniakseen.
Meillä on lupa uskoa aivan samaan suojeluun. Nimittäin Pietarin 1. kirjeen mukaan mekin joudumme monenlaisten ahdistusten “tuleen ja hehkuun”, jossa meitä koetellaan (1. Piet. 4: 12). Emme saisi uskomme alussa huolettomina päivinä aliarvioida tätä ja ajatella sen olevan jotain pientä koetusta, josta selvitään helposti. Nimittäin moni Jumalan rakas lapsi joutuu todelliseen tuleen, ihan kuin nuo kolme juutalaista miestä. Heistä näyttää mahdottomalta selviytyä sellaisesta tulesta ja sielua kärventävästä kuumuudesta, johon ovat ehkä yllättäenkin joutuneet.
Mahdotonta olisikin selviytyä tulisista pätseistä, ellei Herra Jeesus olisi niissä kanssamme. Haluan kertoa sinulle lohduttavan uutisen: Hän itse jopa johtaa meitä niihin. Miksi hyvä Jumala niin tekisi? Koska Hän haluaa sinun uskosi kasvavan. Ei sinun kasvavan, päinvastoin pienenevän mutta uskosi kasvavan. Samalla tavalla kuin tuliseen pätsiin joutuneiden miesten usko kasvoi Jumalaan, kun he huomasivat Jumalan voiman pystyvän varjelemaan heidät jopa äärimmäisissä olosuhteissa. Vapahtajastasi tulee sinulle suurempi ja hän peittää hengellisen näkökenttäsi tulisten koetusten jälkeen. Koetuksissa kyllä epäonnistutaan, jos ajatellaan meidän voimiemme kestoa, mutta onnistutaan, jos olemme jaksaneet kaiken keskellä heittäytyä Jumalan varaan ja luottaa Häneen. Onneksi Jumala luo meihin tuota uskoa.
Kysyt miten Jumala voisi olla minun kärsimyksissäni mukana, kun olen ollut niitä itse aiheuttamassa? Vastaan, että suuri osa jokaisen kristityn kärsimyksistä ovat omien valintojen tai niiden puutteen seurausta. Saatamme jäädä jumiin menneisyyteen ja hokea itsellemme “miksi teimme niin kuin teimme?” tai miksi emme osanneet varoa sitä tai tuota?”.
Meillä on Jumala, joka ei jätä meitä inhimillisen hädän hetkenä, ei koskaan. Hän suojelee meitä ja takaa, että polttava tuli loppuu aikanaan ja me tulemme sieltä ulos. Emme samanlaisina, vaan riisuttuina ja samalla Kristukseen syvemmin sidottuina, Mutta eikö se ole kaiken kristillisyyden tarkoitus? Meidän uskomme todetaan aidoksi koetuksissa. Jumalan arvio kohdistuu siihen, keneen jaksamme uskoa ahdistustemme keskellä. Onneksi emme ole tässä prosessissa yksin, vaan kolmiyhteinen Jumala on sitoutunut sinun elämääsi sen vaikeimmissa vaiheissa. Hän pitää sinut pinnalla.
Tämä teema tuli kuin tilauksesta, sillä juuri aamulla ajattelin ja kävin mielessäni tätä kärsimyksen teemaa. Tulin siihen tulokseen, että, jos ihminen uskoo ja luottaa Jeesuksen voimaan ja lupauksiin, niin ei hänen kärsimyksenkään keskellä tarvitse oikeastaan kärsiä ollenkaan. Jeesus han lupasi kantaa meidän kuormat ja lupasi hänen kuormansa olevan kevyt.
Kiitos Jaakko tästä avartavasta kirjoituksesta, joka antoi tukea omille pohdinnoilleni!
Osuvia ajatelmia tosiaan!
Kiitos Liisa. Niin se on:-)