Huolehtiva paimen

”Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani, niin kuin sitä tulee kaita” (Hes. 34:16).

Raamattu vertaa usein Herraa Jeesusta Paimeneksi ja Hänen omiaan lampaiksi. Tämä on hyvin sielunhoidollista, sillä lampaat ovat uppiniskaisia ja tyhmiä eläimiä, joiden luonteeseen kuuluu jatkuva eksyminen. Lampaat tarvitsevat hyvinvointiinsa paimenen huolenpitoa ja hereilläoloa.

Hyvä paimen tarkastaa lampaidensa voinnin joka aamu viedessään heidät niityille ja jälleen tuodessa heidän takaisin lammastarhaan. Hän hoitaa väsyneitä ja sairaita erityisellä hellyydellä ja on aina valmis puolustamaan heitä kaikkia vaaroja vastaan. Yhtään omaa lammastaan paimen ei päästä eksymään vaan hän etsii ja löytää harhailevat lampaat takaisin luokseen.

Tällainen Herra Jeesus meillä on. Hän tietää meidän tarvitsevan hänen huolenpitoaan jokaisena päivänä. Hän nostaa meidät kuin pienen karitsan harteilleen ja kantaa meitä, kun emme itse jaksa. Hän taistelee meidän ongelmiemme puolesta ja johdattaa meitä tarkasti. Hän ei jätä eikä hylkää.

Hyvä Paimen rakastaa lampaitaan niin syvästi, että hän on valmis antamaan henkensä puolustaessaan niitä. Niin on Herramme Jeesus Kristus tehnyt. Hän antoi henkensä meidän puolestamme, jotta me saisimme olla vihreillä niityillä ja elävän veden luona.

window-3807390_1920

Jumalan sanan muuttava voima

”Hän sanoi minulle: ´Profetoi näistä luista ja sano niille: kuivat luut, kuulkaa Herran sana!´” (Hes. 37:4)

Joskus tunnemme itsemme hengellisesti aivan kuolleiksi. Kaipaamme kokea sitä elämää, jota Jumala on luvannut jakaa Hänen omilleen. Miten voisimme olla hengellisesti eläviä ja hyvinvoivia?

Profeetta Hesekiel oli saman mahdottoman haasteen edessä. Jumala näytti hänelle laakson, joka oli täynnä kuolleita luita. Hesekielille ei varmasti tullut mieleenkään, että luihin voisi alkaa syntyä elämää, mutta niin vain kävi.

Mika sai aikaan tuon valtaisan muutoksen? Jumalan Sana. Hesekielin piti puhua laakson kuolleille Jumalan sanoja ja elämä alkoi virrata kuolleisiin; mahdottomasta tuli mahdotonta.

Jumalan Sanalla, eli Raamatulla on tänäänkin sama voima. Kun tunnemme itsemme kuolleiksi ja kuiviksi, se on meidän luontainen olotilamme. Yritämme saada aikaan hengellistä elämää mutta huomaamme olevamme siihen kyvyttömiä. Mitä enemmän yritämme, sitä vahvemmin tunnemme hengellisen kuoleman vaikuttavan jäsenissämme.

Mutta kun kuulemme tai luemme Raamattua, se alkaa vaikuttaa meissä aivan samalla tavalla kuin Hesekielin näyssä. Emme lue Raamattua saadaksemme Jumalan hyväksyntää tai ollaksemme muita parempi kristittyjä, luemme sitä, koska tarvitsemme sitä elämää, jota Jumala antaa Sanansa kautta. Raamattu ei ole vain kuvausta Jumalasta, siinä vaikuttaa Jumala itse koko täyteydessään.

Tiedän, miten vaikeaa joskus on saada oma Raamattunsa auki. Se saattaa tuntua kuivalta kirjalta, mistä ei tahdo ymmärtää mitään. Raamattu ei kuitenkaan tarvitse meidän hartaita tunnelmia vaan se synnyttää meissä jumalakaipuun.

Jos kaipaat olla tekemisissä Jumalan kanssa, suosittelen sinua avamaan Raamattusi. Älä ota siitä uuvuttavaa taakkaa itsellesi. Jos koet Raamatun lukemisen suorastaan vastenmieliseksi, Pyydä Jeesusta auttamaan. Hän luokoon meihin sisäisen halun tutustua siihen, mitä Jumala on sanonut ja luvannut.

Raamatun äärellä me olemme löytäretkellä, joka ensin muuttaa meidät itsemme ja sen jälkeen lähiympäristömme.

Eloon kuolleet luut!

”Herra sanoi minulle: `Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?´Minä vastasin: ´Herra, sinä sen tiedät.` ” (Hes. 37: 3)

Profeetta Hesekiel sai nähdä merkillisen näyn. Hän oli laaksossa kuolleiden ihmisten seassa. Ihmiset olivat olleet kuolleina jo niin pitkään, että niistä oli hävinneet kaikki lihakset ja jänteet. Hesekiel katselikin kuolleiden luiden rykelmää. Jumala haastoi Hesekieliä kysymällä, vieläkö luut voisivat herätä eloon – voisiko ne jälleen muodostaa ihmisiä?

Voi, miten me monet kyselemmekään tätä samaa kysymystä itseltämme! Menneisyys on repinyt meiltä ihon rikki ja elämän sisältö ja tarkoitus ovat kadonneet. Saatamme kokea olevamme kuin kuolleita luita, vailla toivoa elämästä. Pystyisikö edes Jumala herättämään meitä eloon?

Hesekiel sai nähdä jotain uskomatonta. Luut alkoivat kalista ja pian niistä muodostui jälleen ihmisiä. Mahdoton oli muuttunut hetkessä mahdolliseksi. Mikä hetki sitten oli ollut kuolleen toivotonta, oli muuttunut uudeksi elämäksi.

Mikä sai aikaan muutoksen? Jumalan Sana. Hesekielin piti lausua kuolleille luille Jumalan sanat ja niin niihin alkoi virrata muodonmuuttavaa elämää. Sama lainalaisuus toimii tänäänkin ja se on totta myös meidän elämässämme.

Olemme sen monesti kokeneetkin: joku Raamatusta lukemamme teksti tai kuuntelemamme raamattuopetus on iskenyt voimallaan keskelle mahdotonta elämäntilannettamme. Sydämemme on ollut hetkessä täynnä iloa ja toivoa vaikka itse olosuhteet ovat säilyneet samana. Olemme kohdanneet Jumalan Sanan eli Raamatun välityksellä.

Voiko Jumala siis tuoda sinun elämääsi tänään toivoa ja elämää? Voi. Haluaako Hän tehdä sen? Kyllä. Miten Hän sen tekee? Hän lähettää elämääsi Hesekielejä, jotka välittävät sinulle Jumalan sanoja Raamatusta. Niitä kuunnellessasi (tai lukiessasi) et kuuntele vain ihmissanoja, vaan vastaanotat Jumalan uuttatekevää ja luovaa voimaa.

IMG_7483

Suurempi armo

”Sinä muistat tekosi, sinä häpeät, et tohdi suutasi avata häpeäsi tähden, kun minä annan anteeksi kaiken minkä olet tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala.” (Hes. 16: 63)

Israelin kansa käänsi Jumalalle selkänsä yhä uudelleen ja rikkoi Hänen tahtoaan vastaan. Jumala kyllä kuritti kansaa mutta kaiken tarkoituksena oli vetää kansa takaisin Hänen lähelleen. Vaikka Israel oli uskoton, Jumala oli uskollinen loppuun saakka. Hänen armonsa ei päättynyt.

Syvä vastarakkaus Jeesukseen syntyy siitä, kun Hänen armonsa osoittautuu syntejämme suuremmaksi. Monilla meistä on elämässämme sellaisia kipualueita, joita haluaisimme peitellä toisilta ja myös Jumalalta. Saatamme kokea häpeää ja ajattelemme olevamme armon ulkopuolella.

Ongelmiemme keskellä Herra Jeesus Kristus kuitenkin murtautuu elämämme kätkettyihin huoneisiin. Hän valaisee kipeät piilomme ja siinä valossa on samalla vapauttava armahdus. Jeesus haluaa tuoda totuuden meissä esille ja siinä totuudessa on aina mukana suurempi armo.

Jeesus Kristus on kuollut kaikkien syntiemme puolesta. Myös niiden, joiden kanssa edelleen taistelemme. Evankeliumi kuuluttaa armoa, joka vapauttaa syyllisyydestä ja häpeästä. Kun Jumala osoittaa meitä kohtaan rajoittunutta käsityskykyämme suurempaa rakkautta, uskallamme mennä itseemme ja tunnustaa vääryytemme; Uskallamme tuoda ongelmamme Jumalan eteen peittelemättä. Syyllisyys ja piilottelu vaihtuu kiitosmieleen, kun Kristuksen sovitustyö osoittautuu elämäämme suuremmaksi.

light-glowing-black-and-white-night-window-wall-1045106-pxhere.com

Sumuinen ja synkkä päivä

”Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet.” (Hes. 34: 12)

Olen aikaisemminkin maininnut, että lampaan luonteeseen kuuluu eksyminen. Siten Jumala on osannut valita oikean kotieläimen kuvatessaan meitä kristittyjä. Olen kuullut, että paimenelta voi hävitä lampaita jopa ”yksi per tuntia” -vauhtia, jos hän ei pysy tarkkaavaisena.

Sumuinen ja synkkä päivä on lyönyt Hesekielin kuvauksessa lampaat hajalleen. Voisiko olla osuvampaa yleiskuvausta niistä olosuhteista, joissa Jumalan lapsi tukahtuu kuormansa alle ja joutuu erilleen kristillisestä yhteydestä? Sumuisen ja synkän päivän alle voidaan luetella kaikki ne vastustajamme, jotka haluavat riistää meiltä uskon Vapahtajaamme: synti, sielunvihollinen sekä oma turmeltunut luontomme. Nämä ovat voimia, jotka sokaisevat, kampittavat ja nöyryyttävät meitä tavoitteinaan eristää meidät Hyvästä Paimenestamme. Hän ei koskaan jätä lampaitaan, mutta me monesti pettyneitä ja särkyneinä karkaamme Hänen luotaan.

Jumalan ”itkun” voimme kuulla muutamaa jaetta aikaisemmin: ”Minun lampaani harhailevat pitkin vuoria, pitkin korkeita kukkuloita, ne ovat hajaantuneet joka puolelle maata, eikä kukaan kaipaa eikä etsi heitä” (34:6). Hyvin ajankohtaiset sanat meidän päiväämme noin 2600 vuoden takaa. Tänäänkin on valtava määrä Jumalan ”lampaita” hajaantuneina ympäri maata. He vaeltavat eksyneinä pitkin vuoria, eli ovat vailla suojaa, ravintoa ja vettä. He huutavat epätoivoissaan Paimentaan kuulemaan heidän hätänsä ja tiedätkö mitä? Hän todella kuulee.

Uskon, että Jumala alkaa toimia yhä vahvemmin näiden hajalleen olevien, nääntyneiden ja sairaiden omiensa puolesta. Hänen sydämensä sykkii heille ja Hän on laittanut heidät prioriteettilistansa kärkeen. Sillä listalla ei ole suuria hankkeita, jättikokouksia tai rahoituspalavereja, vaan yksittäisiä nimiä allekkain. Luulenpa että siellä on sinunkin nimesi?

Jumala tulee etsimään sinut missä ikinä oletkin. Vaikka nyyhkyttäisit ihmisten katseilta piilossa, Jumala on kuullut itkusi. Hän tulee luoksesi ja vie sinut turvaan. Hän kokoaa omiaan jälleen yhteen, jotta nämä saisivat rohkaisua ja voimaantumista toisistaan. Pelastuneet turvautuvat Paimeneensa aikaisempaa syvemmin ja he tuoksuvat merkillistä Kristus-tuoksua…

lampaat