Täytä kuivat uomani

”Herra, palauta meidät ennallemme, niin kuin uomat täyttyvät vedellä Negevissä” (Ps. 126:4).

Virtaavat vedet ovat lakanneet, entisten jokien paikalla on nyt kuivuutta huutavat uomat. Vuosien myötä uomat ovat vain syventyneet, niiden kova maaperä huutaa kärsimystä ja toivottomuutta.

Sydämeni erämaassa on vain haalea muisto siitä, kuinka näiden uomien ympärillä kasvoi kauniit hedelmäpuut. Nyt kaikki tuntuu niin kuolleelta.

Herra, palauta minut ennalleen! Anna Sinun Henkesi ja läsnäolosi täyttää elämäni. Tee ihme ja saa kuivat uomani täyttymään, saa jokeni virtaamaan uudelleen.

Anna maaperäni herätä sateestasi ja laita sydämeni kukkimaan Sinulle kiitosta. Vaikka uomani ovat olleet kuivat jo pitkään, vain sana sinulta riittää palauttamaan minut ennalleen.

Sinä olet toivoni. Sinä muistat minut.

Kaipaatko janon sammuttajaa?

”Jeesus sanoi heille: `Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun luokseni, ei koskaan tule nälkä, ja sille, joka uskoo minuun, ei koskaan tule jano.” (Joh. 6:35)

Vaikka olemme jo kerran tulleet Jeesuksen luokse, on meillä niin monin tavoin sielun nälkä ja jano. Olemme pelastettuja mutta silti etsimme sisäistä tyydytystä erilaisista asioista. Ja ihmissuhteista.

Olemme tainneet erehtyä Jeesuksen sanoista? Hän ei nimittäin sanonut, että ”joka on kerran tullut”. Hän sanoo: ”joka tulee ja joka uskoo.”

Uskon Jeesuksen vetävän meitä sanoillaan päivittäin Hänen luokseen. Olen varma, että Hänellä on todella sellaista ruokaa ja juomaa, joka voi tyydyttää sisäisen kaipauksemme.

Me kuljemme janoissamme sinne, missä uskomme löytävämme janon tyydytyksen. Miten usein vihollisemme osoittaakaan meille muita kaivoja! Kun ne särkyvät, olemme omassa tarvitsevuudessamme enemmän ”kuulolla” Jeesuksen hiljaiselle kutsulle.

Kun siis sielusi on tyhjä ja huutaa kipeää kaipausta, anna kaipauksesi Jeesukselle. Pyydä Häntä täyttämään elämääsi Hänen täyteydellään. Älä tyydy etsimään Häneltä elävää vettä vain tänään, vaan jatka etsintääsi myös huomenna. Etsi Häntä joka päivä. Siihen kaipaukseen vastataan.

Jumalan sanan muuttava voima

”Hän sanoi minulle: ´Profetoi näistä luista ja sano niille: kuivat luut, kuulkaa Herran sana!´” (Hes. 37:4)

Joskus tunnemme itsemme hengellisesti aivan kuolleiksi. Kaipaamme kokea sitä elämää, jota Jumala on luvannut jakaa Hänen omilleen. Miten voisimme olla hengellisesti eläviä ja hyvinvoivia?

Profeetta Hesekiel oli saman mahdottoman haasteen edessä. Jumala näytti hänelle laakson, joka oli täynnä kuolleita luita. Hesekielille ei varmasti tullut mieleenkään, että luihin voisi alkaa syntyä elämää, mutta niin vain kävi.

Mika sai aikaan tuon valtaisan muutoksen? Jumalan Sana. Hesekielin piti puhua laakson kuolleille Jumalan sanoja ja elämä alkoi virrata kuolleisiin; mahdottomasta tuli mahdotonta.

Jumalan Sanalla, eli Raamatulla on tänäänkin sama voima. Kun tunnemme itsemme kuolleiksi ja kuiviksi, se on meidän luontainen olotilamme. Yritämme saada aikaan hengellistä elämää mutta huomaamme olevamme siihen kyvyttömiä. Mitä enemmän yritämme, sitä vahvemmin tunnemme hengellisen kuoleman vaikuttavan jäsenissämme.

Mutta kun kuulemme tai luemme Raamattua, se alkaa vaikuttaa meissä aivan samalla tavalla kuin Hesekielin näyssä. Emme lue Raamattua saadaksemme Jumalan hyväksyntää tai ollaksemme muita parempi kristittyjä, luemme sitä, koska tarvitsemme sitä elämää, jota Jumala antaa Sanansa kautta. Raamattu ei ole vain kuvausta Jumalasta, siinä vaikuttaa Jumala itse koko täyteydessään.

Tiedän, miten vaikeaa joskus on saada oma Raamattunsa auki. Se saattaa tuntua kuivalta kirjalta, mistä ei tahdo ymmärtää mitään. Raamattu ei kuitenkaan tarvitse meidän hartaita tunnelmia vaan se synnyttää meissä jumalakaipuun.

Jos kaipaat olla tekemisissä Jumalan kanssa, suosittelen sinua avamaan Raamattusi. Älä ota siitä uuvuttavaa taakkaa itsellesi. Jos koet Raamatun lukemisen suorastaan vastenmieliseksi, Pyydä Jeesusta auttamaan. Hän luokoon meihin sisäisen halun tutustua siihen, mitä Jumala on sanonut ja luvannut.

Raamatun äärellä me olemme löytäretkellä, joka ensin muuttaa meidät itsemme ja sen jälkeen lähiympäristömme.

Taivaallista ruokaa

”Mutta hän sanoi heille: `Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.´” (Joh. 4: 32)

Jeesus oli jo kulkenut pitkän ja uuvuttavan matkan tullessaan Samariaan Sykarin kaivolle. Hän oli väsynyt, janoinen ja nälkäinen. Opetuslasten lähtiessä hakemaan ruokaa, Jeesus tahtoi kohdata erään syrjityn ja yksinäinen naisen. Kohtaamisen jälkeen opetuslapset palasivat ostosreissultaan ja tarjosivat Hänelle ruokaa; Jeesus kertoi olevansa jo täynnä sellaista ruokaa, jota ei tästä maailmasta saa.

Jeesuksen sisimmän täyttävä ruoka oli Isänsä tahdon tekeminen. Hän eli Jumalan tahdon keskipisteessä ja nautti yhteydestään Isään. Tämä ruoka oli Hänelle paljon enemmän kuin kaikki muu, mikä pystyi täyttämään sielun ja ruumiin tarpeita.

Jeesus kutsui opetuslapsiaan tavoittelemaan samaa ruokaa. Hän pyysi heitä ottamaan Hänestä esimerkkiä ja kutsui nauttimaan samaa taivaallista ravintoa. Joka tätä ruokaa nauttisi, hänen ei koskaan tulisi nälkä, Hän vakuutti.

Entä jos me tänään etsimme nääntyneinä ruokaa – mielekkyyttä, täyteyttä, levollisuutta, päämäärää – vääristä asioista? Ajattelemme helposti puutteessamme, että jos vain saisimme terveytemme takaisin, paremman työpaikan, ihmissuhteet paremmalle tolalle tai enemmän omaisuutta, sitten olisimme onnellisia ja tyytyväisiä. Saatamme keskittyä kaiken tämän tavoitteluun niin, että unohdamme sen ruuan, joka todella täyttää elämämme ja antaa meille levon.

Daavid kirjoitti pitopöydästä, joka katettiin vihollisten keskelle. Eikö tämä tarkoita sitä, että kristitty voi kokea täyteyttä ja yltäkylläisyyttä kaiken pimeyden ja puutteen keskellä?

Taivaallinen ruoka on siellä, missä kristitty taipuu pyytämään oman tahtonsa sijaan Jumalan tahdon tapahtumista. Silloin ihminen luovuttaa vaateensa ja antaa elämänsä Luojansa käsiin ehdoitta. Luopumisesta syntyy elämää, kadottamisesta löytyy pääsy Jumalan suunnitelmien ja kutsumuksen ytimeen. Oman tahdon kuolemisessa kristitty tavoittaa elämän Kristuksen tahdossa ja voimassa. Ja silloin notkuu juhlapöytä taivaallisia herkkuja.

Uskon yksinkertainen tie

”Jeesus sanoi naiselle: `Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut , ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä´” (Joh. 4: 10).

Tiedämme kertomuksen taustan. Jeesus kohtaa juutalaisen miehen näkökulmasta mahdollisimman ala-arvoisen ja syntisen ihmisen, samarialaisen naisen Sykarin kaivolla. En puutu enempää itse kertomukseen vaan haluan nostaa esiin Jeesuksen sanoissa Hänen opettamansa hengellisen elämän periaatteen.

Hengellisen elämän kulku Jeesuksen sanoissa jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen kuuluu: jos tietäisit Jumalan lahjan. Eli jos tietäisimme ja ymmärtäisimme, kuka Jeesus on, se olisi ensimmäinen askel pelastukseen ja kaikkeen hengelliseen hyvinvointiin ja rikkauteen. Jos sydämemme tietäisi, että Hän on Jumala Jumalasta, meidän tähtemme ihmiseksi tullut, puolestamme kuollut ja tänään kaikessa kanssamme, se olisi ovi todelliseen yhteyteen Jumalan kanssa.

Jos tiedämme todella, kuka Jeesus on ja mitä Hän on meille, me pyytäisimme Häneltä apua kaikkeen meidän tyhjyyteemme. Tämä on Jeesuksen sanojen toinen osa. Jos ymmärrämme, miten suuri Vapahtaja meillä on ja miten Hän meitä rakastaa ja mitä Hän on tehnyt puolestamme, me kääntyisimme Hänen puoleensa kaikissa tarpeissamme. Me toisimme hänelle syntimme ja syyllisyytemme, epäonnistumisemme ja häpeämme, hengellisen janomme ja kaipuumme ja tietäisimme, että Hän kuulee meitä ja vastaa meille. Jos emme näin tee, se johtuu vain epäuskostamme, joka on kaiken syntisyytemme  ydin ja perusta.

Kolmas osa on ylitsevuotava lupaus: kun pyydämme Jeesukselta, Hän lahjoittaa meille sen, mitä tarvitsemme. Me siis tarvitsemme ja siksi pyydämme. Hän lahjoittaa, koska hänellä on, mitä antaa ja Hän haluaa jakaa rikkauksiaan. Hän antaa syntimme anteeksi ja jakaa sellaista elävää vettä, joka saa hengellisen janomme sammumaan. Hän antaa meille Henkensä täyteyden ja sitä täyteyttä me saamme olla jakamassa toisille. Ja jos se vesi loppuu, me saamme pyytää sitä Herraltamme lisää.

Tässä ei ole kuitenkaan kyse tunteista tai kokemuksista vaan Jeesuksen lupauksesta. Monesti meidän on katsottava enemmän Jumalan lupauksiin kuin omiin kokemuksiimme tai tunteisiimme. Kun Jumalan auttamana ja vaikuttamana pidämme Hänen lupauksensa totena, saamme ajallaan, tavalla tai toisella, myös nähdä niiden toteutumista.

uskonyksinkertainentie_IMG_2723