Olethan häpeääni suurempi?

Siellä se on aina ollut. Jossain syvällä minussa. Häpeä, joka painaa katseeni alas. Olen kantanut sitä niin pitkään kuin muistan. Se kertoo minulle jatkuvasti, miten alamittainen olen.

Se, mikä painettiin sinetin voimalla sisimpääni, on vain kasvanut vuosien mittaan. Jokainen epäonnistuminen on lisännyt taakkaani.

Häpeä tekee minut yksinäiseksi. Pelkään rakkautta, en uskalla astua sen varaan. Minä pelkään Sinua. Pelkään laskea suojani alas edessäsi ja olla alaston. Pelkään sitä, että Sinä näet minut.

Ole pelkoani ja suojiani suurempi. Rakasta minut itsellesi muurieni lävitse. Ole häpeääni vahvempi, kanna se ulos pölyisestä huoneestani. Katsellaan sitä yhdessä Sinun silmin ja annetaan sen mennä.

Olethan häpeääni suurempi?

Melkein riittävä evankeliumi?

”Sille taas, joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi” (Room. 4:5).

Ajattele, että oman elämäsi kaikki epäonnistumiset, synnit, laiminlyönnit, häpeää aiheuttavat muistot sekä kariutuneet ihmissuhteet mahtuisivat kuvassa olevaan mustaan ympyrään. Musta ympyrä sisältäisi kaiken sen, mitä elämänpiiriimme voi mahtua.

Miten evankeliumi suhtautuu tähän? Riittääkö se peittämään elämämme epäonnistumiset vai jääkö se vähän vajaaksi? Jos evankeliumi – Kristuksen armo – kuvataan valkoisella ympyrällä, joka laitetaan mustan ympyrän päälle, riittääkö se peittämään koko elämämme?

Monille vastaus on yksinkertainen ja kipeä: ei riitä. Silloin omaa elämää yritetään jatkuvasti parannella ja saada omaa syntisyyttä ”pienentymään”, jotta armo riittäisi. Tuloksena on loputonta itsekeskeistä taistelua, pettymyksiä ja lopulta toivottomuutta. Moni on valmis heittämään pyyhkeen kehään ja toteamaan, ettei hänestä ollut kristityksi tai armo ei vaan riittänyt hänelle.

Todellisuudessa Jumalan armon evankeliumin valkoinen ympyrä on verrattomasti suurempi kuin meidän koko elämämme piiri. Evankeliumi peittää meidän elämämme alleen – se riittää meille kaikkeen, jokaisena päivänä!

Tämän takia evankeliumi on hyvä uutinen meille huonoille ihmisille. Meidän ei tarvitse ponnistella pysyäksemme armon ulottuvilla vaan Jumalan armo on aina enemmän kuin voisimme ikinä tarvita. Tätä tarkoittaa se Roomalaiskirjeen totuus, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.

ympyrat

Heikoin lenkki?

Yleinen sananparsi kuuluu, että tietty ihmisryhmä on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Tätä sanontaa käytetään esimerkiksi työpaikoilla ja se taitaa joskus livahtaa mukaan myös Jumalan seurakuntaan.

Jumalan seurakunnassa riittää meitä heikkoja lenkkejä. Sinne mahtuu toisten ihmisten runtelemat, sielultaan rikotut ja ne, jotka eivät koskaan pääse ”vahvaksi”.

Jumalan seurakuntaan kuuluu meitä mielemme kanssa taistelevia, ihmisten kanssa epäonnistuvia, riippuvuuksien riepottelemia ja huonon osan saaneita ihmisiä.

Jumalan seurakunnassa armo saattaa vuotaa ovista ja ikkunoista sisään juuri heikkojen lenkkien seurauksena. Sillä Jumala on heidän kanssaan ja erityisellä sydämen rakkaudella hoitaa heitä.

Onko seurakunta siis yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki? Ei, seurakunnan vahvuus on aivan toisenlaista. Se on ylösnousseen Herran vahvuutta. Hän jakaa omia aarteitaan jokaiselle omalleen. Suurimman kunnian taitavat saada ne, jotka ovat jonossa viimeisenä. He saavat salattua mannaa.

Ole turvallisella mielellä ihmisten leimaama heikoin lenkki. Anna itkusi Jeesukselle, joka rakastaa sinua ja tahtoo kantaa häpeäsi. Hänen seurassaan saat olla todellinen Soihdunviejä seurakunnan sisällä ja sen ulkopuolella.

Paimenet, O-hoi!

”Herra vastasi: `Kuka on siis on se uskollinen ja järkevä taloudenhoitaja, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta palvelusväestään ja antamaan jokaiselle määräosan viljaa ajallaan?´” (Luuk. 12: 42).

Jeesus puhui taloudenhoitajasta, joka osasi antaa jokaiselle vastuullaan olevalle ihmiselle määräosan ruokaa. Oikeanlaista ruokaa piti antaa oikealla ajalla.

Jeesuksessa näemme tällaisen ”taloudenhoitajan” toiminnassa: Hän osasi puhua terävästi ja tinkimättömästi niille, jotka pitivät itseään toisia parempina. Heikoille, alaspainetuille ja ulkopuolella oleville Hänellä oli taas toisenlainen ruoka-annos – heitä Hän kohtasi poikkeuksetta armollaan ja rakkaudellaan.

Tänään Suomessa on tuhansia ihmisiä, jotka kamppailevat oman syyllisyytensä, häpeänsä ja riittämättömyytensä kanssa. He ovat nääntyneitä ja kaipaavat kipeästi omaa määräosaansa. Oikeanlaisen ruuan sijaan heille annetaan monesti ruokaa, joka kuuluisi muille. Heille osoitetaan armon sijaan teräviä ”paranna itsesi” -kehoituksia.

Toisaalta olen huomaavinani toisenlaisen ihmisjoukon, jotka ovat pulleita ja hyvinvoivia. He määrittelevät itsensä sisäpuolella oleviksi, koska he eivät ole sortuneet ”suuriin synteihin”. Vaikka heillä on sellaisia syntejä, kuten itsekkyys, rakkaudettomuus, toisten panettelu, hyvien tekojen puute, ahneus ja välinpitämättömyys, he kokevat olevansa parempia ja toisten yläpuolella. Hekin tarvitsisivat oman määräosaansa ruokaa, sellaista ruokaa, joka avaisi heidän silmänsä ja toisi heidät puutteellisena Kristuksen luokse. Sen sijaan he saavat monesti sitä ruokaa, jota heikot ja nääntyvät tarvitsisivat.

Missä on siis tämän päivän paimenet, jotka osaavat antaa jokaiselle oikeanlaisen määräosan hengellistä ravintoa? Missä ovat ne julistajat, opettajat, pastorit ja johtajat, jotka osaavat suitsia itsekkäitä ja pulleita lampaita sekä suojella ja hoitaa heikkoja?

Kristuksen nälkä on valtava. Siihen nälkään vastataan antamalla tuoretta Kristus-leipää. Sen sijaan, että katsoisimme entisajan ”Niilo Tuomenoksiin”, meidän taloudenhoitajien on mentävä omiin kammioihimme kohtaamaan elävä Jumala. Sieltä menneet pyhätkin saivat sanomansa. Jos leivästä on puutetta, syy ei ole Jumalan eikä nälkiintyneiden ihmisten – meidän Jumalan Sanan palvelijoiden pitää katsoa peiliin. Minä olen vastuussa.

Nälkiintyneille ihmisille ei tarvitse sanoa, että he ovat nälkiintyneitä ja tarvitsevia; heille tarvitsee antaa tuore Vapahtaja.

Mikä on sinun Akorinlaaksosi?

”… minä muutan Akorinlaakson toivon portiksi” (Hoos. 2:17)

Akorinlaakso oli israelilaisille ja Hoosean kirjeen kuulijoille kansallisen häpeän paikka. Se edusti sellaista epäonnistumista, jota ei haluttu muistella. Maininta Akorinlaaksosta viittasi israelilaisten tappioon pienen Ain kaupungin luona. Tappion syynä oli yhden israelilaisen, Akanin tekemä synti.

Mikä on sinun Akorinlaaksosi? Onko elämässäsi jotain kipeää ja häpeää tuottavaa? Onko häpeäsi jotain sellaista, jota et haluaisi ajatella mutta joka nousee aika ajoin omaantuntoosi?

Kuuntele Jumalan uskomaton lupaus – Hän pystyy muuttamaan Akorin laakson toivon portiksi! Se tarkoittaa, että Jumala pystyy ja haluaa ottaa käsittelyynsä syvimmät epäonnistumisemme ja vapauttaa meidät häpeästämme. Hän pystyy kääntämään lankeamisemme voimavaraksemme. Häpeä muuttuu iloon ja toivoon, koska löydämme Akorinlaaksoistamme Jumalan, joka rakastaa meitä ja joka kykenee avaamaan elämämme umpisolmut.

Jeesus on todellinen Toivon portti. Hänelle saamme kertoa kaikki asiamme ja Hän ottaa häpeämme omakseen. Ja vaikka emme osaisi avata Hänelle häpeän tähden lukittuja sydämemme huoneita, Hänellä on jokaiselle meille sopivat rakkauden avaimet. Hän tahtoo ottaa häpeämme ja täyttää meidät hyväksynnällään ja armollaan.