Ihana vai idiootti?

Toissapäivänä olin pitämässä Yksin armosta -iltaa Kangasniemellä. Puheeni lopussa kuulin itseni esittävän kuulijoille haasteen, jonka yritin esittää niin toiveikkaasti, että itsekin pystyisin siihen: ”Sano itsellesi aamulla herätessäsi, että olet ihana. Se on Jumalan viesti sinulle.”

Aamu tuli, avasin silmät ja muistin haasteeni. Nyt olisi aika kokeilla sitä. Sanoin ensimmäisen ”olen” -sanan ja pyrskähdin nauramaan. Heleää ja kipeää naurua. Ihana oli viimeinen sana, jonka itseeni voisin määrittää.

Tänään en herätessäni enää sanonut sanaakaan, kuuntelin vain ääniä sielussani. Ne ovat julmia, haavoittavia ja rusentavia ääniä. Pahinta on, että ne esittäytyvät aitoina ja tosina, niillä on vastaansanomaton todistusaineisto mukanaan: minun elämäni.

Omien äänieni vastapainoksi avaan Raamatun jokaisena aamuna ja istahdan sen ääreen rauhassa kahvi toisessa kädessä. En voi kuin ihmetellä, miten Jumala puhuu toisenlaisia sanoja. Hän todella tahtoo vakuuttaa ja alleviivata: ”Olen rakastettu. Ihana. Ristin arvoinen.

Toinen ääni vie minua merkityksettömyyteen ja masennukseen. Piiloon. Toinen ääni kutsuu esille, ihailee ja sivelee hellästi. Taidan sekoittaa ne keskenään, joka päivä. Onko juuri se sielujemme vihollisen paras taktiikka?

Miten Jumala saisi puhuttua rakentavia, luovia, elämää synnyttäviä sanoja minulle, häpeän lapselle, minulle, jonka korvat täyttävät 24/7 syyttävät ja ilkkuvat äänet? Jään miettimään. Selvää on se, että se on haasteellinen tehtävä.

Luulen Hänen hipaisevan poskeani ja sanovan: ”Olet ihana.” Miljoonannen kerran ja kuin ensimmäisen kerran.

Häpeän valtava voima ja suunnitelma A

Tämän syksyn olen otellut voimattomuuden ja masennuksen kanssa. Olen jo monta kertaa kirjoittanut aiheesta tiedostaen, että siellä näytön toisella puolella saattaa joku toinen kärsiä samoista ongelmista.

Olen kysellyt ja itkenyt syytä tilaani. Alan yhä enemmän ymmärtää, että häpeä on se iso kivi, jota kannan sisälläni, ja joka vetää minut syvyyksiin.

Häpeä aiheutuu lapsuuden kivuista, ajoista, joihin en itse voinut vaikuttaa. Pieni lapsi yritti muotoilla itseään hyväksytyksi ja olisi vaikka katkaissut jalkansa, että olisi ollut rakastettu.

Häpeä aiheutuu myös omista epäonnistumisista. Ei ole helppoa olla eläkeläinen, vammainen, eronnut, uupunut. Ei ole helppoa tunnustaa, ettei jaksa enää huolehtia itsestään eikä osaa rakastaa toisia, niin kuin haluaisi ja kuin toiset ansaitsisivat.

Jeesus sanoo kovia sanoja. Olen luullut tänne saakka, että minulle. Mutta ei, hän puhuu määrätietoisen painokkaasti häpeälle, joka luulottelee olevansa osa minua. Jeesus repii häpeää minusta kuin lakanaa altani. Luulin tipahtavani sängystä – elämästä – mutta häpeän kalvon irrotessa olenkin paljaammassa kosketuksessa Isän rakkauden kanssa.

Minulle ja meille häpeän lapsille, meille, joiden pää on painuksissa huonommuuden, alamittaisuuden ja alhaisen itsetunnon tähden Jeesus sanoo: ”Olet rakastettu. Olet rakastettu. Olet Minun rakastettu!”

Jeesuksen sanat antavat uuden pohjan elämälle. Vaikka nykyisen yksiön seinät kertoisivat tarinaa epäonnistuneesta elämästä ja marraskuun sade olisi vain sinun päälläsi, elät aina Jumalan suunnitelmassa A. Se on häpeää suurempi tarina.

Kelvoton herätyksen välikappale

”Monet sen kaupungin samarialaisista uskoivat Jeesukseen naisen puheen tähden, kun tämä todisti: `Hän kertoi kaiken, mitä olen tehnyt´” (Joh. 4: 39).

Sykarissa asui nainen, joka oli niin huonossa maineessa, ettei voinut näyttää naamaansa julkisilla paikoilla. Pilkkapuheet ja ivalliset katseet viilsivät hunnun läpi jo kaukaa.

Tällä naisella elämä oli mennyt ihan pieleen. Ehkä osin olosuhteiden pakosta, osin sisältä syntyneistä pakottavista tarpeista.

Kun Jeesus tahtoi välittää evankeliumin vapauttavaa sanomaa samarialaisille, Hän valitsi aseekseen juuri tämän naisen. Naisen, joka oli ihmissuhteissa epäonnistunut kerta toisensa jälkeen. Kuka meistä olisi valinnut samoin?

Jeesus suostui kulkemaan Sykariin päivän paahteisimpaan hetkeen kohdatakseen tämän häpeän vangitseman ihmisraunion. Jeesuksen avustuksella nainen sai avata vuosien häpeän patonsa ja yhden armon kokeneen ihmisen sielusta riitti elävää vettä koko kylälle!

”Hän kertoi kaiken, mitä olen tehnyt!” Todistusvoima oli valtava. Ihmiset hämmästelivät sitä muutosta, mitä nurkissä lymyilevälle naiselle oli tapahtunyt: tämä pystyi kertomaan elämänsä särkymisistä kiihkeän palavasti. Jeesuksen rakkaus oli tehnyt hetkessä muutoksen.

Vuosia myöhemmin Filippos toi Samariaan vielä suuremman herätyksen. Minä olen aika varma, että tämä Sykarin kaivon nainen oli sen liikehdinnän ensimmäinen kylväjä.

Huuda Minua avuksesi!

”Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita et tiennyt” (Jer. 33:3).

Ajattele tilannetta: Herran profeetta Jeremia on julistustyönsä tähden lukittuna ”päävartion pihaan”, eli paikalliseen vankilaan. Palkkio uskollisesta työstä kansan hyväksi on heittäminen tyrmään. Jeremia oli leimattu yhteiskunnalle vaaralliseksi.

Jeremia sai sanoja suoraan Jumalalta. Hänen kirjastaan huokuu läheinen rukousyhteys. Silti vankila on taivuttanut miehen katseen olosuhteisiin ja itseen. Siksi Jumala uudistaa sen, mikä oli jo alussa selvää: ”Huuda minua avuksesi!”

Tilan kutistuessa katse tahtoo vääjäämättä siirtyä pystyakselilta vaakatasoon. Siksi tarvitsemme tätä Jumalan muistutusta siitä, että Hän on kuulolla. Aina.

Ehkä Jeremia kuvitteli jo kutsumuksensa olevan ohi? Ehkä masennus oli hiipinyt korvanlehden taakse ja kuiskutteli ikäviä faktojaan? Juuri siihen tilanteeseen Jumala lupasi antaa uusia, entistä suurempia asioita!

Voit olla tänään Jeremian tavoin vankilassa? Se voi olla yksinäisyyden, karanteenin, syyllisyyden tai esimerkiksi häpeän vankila. Vaikka muut karttelisivat sinua, Jeesus on lähellä. Kuiskaa Hänelle tuskaiset tunteesi ja saat tilalle uusia, suuria rakkauden uutisia.

Urhea sotasankari?

Gileadilainen Jefta oli urhea sankari, mutta hän oli porton poika. Jeftan isä oli Gilead” (Tuom. 11:1).

Israelilaiset olivat Jeftan aikaan asuneet Luvatussa maassa jo 300 vuotta. Yhä uudelleen he kääntyivät palvelemaan muita jumalia ja joutuivat sen seurauksena naapurivaltioiden hallitsemiksi. Aina kun Israel kääntyi hädässään Jumalan puoleen, Jumala oli valmis auttamaan. Jumala on uskollinen suhteessa kansaansa.

Jumala herätti kansalle Hengen täyttämiä johtajia vapautustaistelun johtajiksi. Kuka meistä olisi valinnut Jeftan? Hänen isällään oli laillisesta parisuhteesta syntyneitä poikia mutta Jefta oli seurausta Jeftan isän, Gileadin, syrjähypystä.

Toisaalta kukapa meistä olisi valinnut raskaasti epäonnistuneen Pietarin alkuseurakunnan johtoon? Tai kuka meistä voisi antaa Daavidista sen todistuksen, että hän oli kaikessa Jumalan mielen mukainen mies?

Raamattu on tulvillaan kertomuksia ihmisistä, joiden taustat tai elämä on puutteellista ja silti Jumala valitsi juuri heidät välikappaleikseen.

Ehkä sinäkin painat tänään katseesi alas muiden seurassa? Ehkä menneisyytesi muistuttaa jotain Jeftan vastaavasta, ehkä sinullekin on osoitettu, että et kelpaa samanarvoisena joukkoon? Muistathan, että Jumala katsoo sinua eri tavalla? Uskalla antaa Hänelle kipeät taustasi ja puutteellinen nykyisyys, Hänen käsissään niistä syntyy jumalallista taidetta ja huomisen suloista historiaa.