Onko elämäsi yhtä itkua?

”Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa” (Luuk. 6: 21).

Kun Jeesus katsoi ympärillään olevaa suunnatonta ihmisjoukkoa, Hän pystyi aistimaan heitä yhdistävän epätoivon ja surun. Monet olivat fyysisien sairauksien murtamia, toiset olivat väsyneet elämän vaatimuksiin. Osa ihmisistä oli sisältä amputoitu.

Jeesus näki itkua, jolle ei ollut löytynyt lohduttajaa. Silloin Hän sanoi sanat, joiden on täytynyt hoitaa rikkinäisiä kuulijoitaan enemmän kuin mitkään maailman parannusvoiteet: ”Te olette autuaita. Minä lupaan teille: Te saatte vielä iloita.”

Itkevät olivat autuaita, koska heidän kipunsa olivat saaneet heidät jättämään arkiset askareensa ja lähtemään etsimään semikuuluisaa matkasaarnaajaa. Ilman lohdutonta itkua heilllä ei olisi ollut tarvetta jättää kuokkaa maahan ja lähteä raamattutunneille. Monet vaikeuksissa olevat poistuivat Jeesuksen ”raamattuopetuksista” samojen kipujen kanssa, mutta tunnejäljellä siitä, että Jeesuksen seurassa kivut unohtuivat ja oli yksinkertaisesti hyvä olla. Samat ihmiset hakeutuivat Jeesuksen luokse yhä uudelleen – Jeesus ei ollut heille vain yksin hyvä tapa viettää lauantai-iltaa, Hän oli jotain, joka antoi hauraimmallekin syyn elää seuraavaan päivään.

Tuntuuko sinun elämäsi olevan täynnä kyyneleitä? Minä uskon – olkoon se kuinka älytöntä tahansa – että Jeesus tahtoo sanoa sinulle: Olet autuas.

Onnellisuuden rattailta tippuminen ei ole autuasta. Kiduttavan vetinen elämä ei ole autuasta. Mutta kauhun muuttaa iloksi se taivaallinen todellisuus, että Jeesus on kanssasi itkun keskellä. Hän on Jumala, joka pitää sanojensa voimalla maailmankaikkeutta pystyssä ja joka tahtoo ja kykenee sytyttämään valot yhden pimeässä konttaavan ihmisen sisälle.

Jos lohduttomat kyyneleet ovat seuranasi tänään, on sinulla myös universumin ylivertaisesti paras lohduttaja. Hän voi kääntää itkun nauruksi nanosekunnissa ja jos Hän ei sitä tee, ota se Jeesuksen antamana VIP-korttina Hänen seuraansa.

Kylvöä kyyneleiden voimalla

”Tässä toteutuu sanonta: `Toinen on kylväjä ja toinen leikkaaja´” (Joh. 4: 37).

Psalmissa 126 on ihana lupaus: ”Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat”).

Jeesus opetti, että kylväjä ja leikkaaja saattavat hyvinkin olla eri ihmisiä: Toisen elämään mahtuu itkua ja toisen riemua. Ehkä Jeesuksen viittaama sanonta oli ajan hengellistä pohdiskelua juuri lainaamastani Psalmista?

Ehkä ystäväsi todistavat Jumalan ihmeellisistä teoista ja läsnäolosta mutta sinun elämäsi on kuin siemen, joka pudotetaan yksin kylmään ja pimeään multaan. Ehkä et saa koskaan nähdä kyyneleittesi tuottamaa elämää.

Toisten kutsumus on kasvattaa kyynelillä satoa, joka kasvaa esiin inhimillisesti liian pitkän ajan jälkeen. Helpompaa olisi olla keveä viljan niittäjä.

Niittohommiin on aina jonoa mutta Jumala valitsee erikoisen huolella jokaisen surulla kylväjän.

Sinut rakennetaan jälleen!

”Minä rakennan sinut jälleen, sinä tulet rakennetuksi, neitsyt Israel. Sinä koristelet jälleen rumpusi ja lähdet karkeloon iloitsevien kanssa” (Jer. 31:4).

Jeremian oli ehkä vaikea kuuluttaa sanoja, jotka Herra antoi hänelle opetettavaksi? Miten hän voisi puhua rumpujen tahtiin tanssivasta väkijoukosta ja ilokarkeloista suurimman surun aikaan?

Jeremian sanat osoitettiin ihmisille, jotka olivat menettäneet kaiken. Menneisyys oli tuottanut kansallisen vertavuotavan haavan, nykyisyys oli selviytymistä päivästä toiseen ja tulevaisuus ei millään mittarilla luvannut parempaa.

Pimeimmässä loukossa oleville ihmisille Jeremian piti vakuuttaa: Te tulette vielä iloitsemaan. Sanat olisivat olleet ihmisten rienaamista ja Pyhän Jumalan pilkkaa – elleivät ne olisi tulleet itsensä Jumalan sydämeltä.

Lainaamani lupaus oli osoitettu Israelin kansalle. Mutta siitä näemme jotain Jumalan olemuksesta. Häntä eivät sido inhimilliset olosuhteet tai ennusteet.

Jumala seuranamme valo voi syttyä äkisti pimeimmässä pimeydessä. Vapahtajan kanssa kulkiessamme umpikujat tulevat eteemme vain, jotta saisimme nähdä Jumalan mahdollisuuksiin.

Ja syvinkin suru – se voi kantaa itsessään huomisen riemua.

Kyynelehtivä sielu

”Minun sieluni itkee surusta. Vahvista minua sanasi mukaan” (Ps. 119: 28).

Kun piinaavat vaikeudet, väijyvä väsymys tai padottu suru hyökkäävät päällä kuin nälkäinen pantteri, jäljelle jää oma avuttomuuden tunne. Ja kyyneleet, jotka kertovat kantokykyä kipeämmästä todellisuudesta.

Ulkoinen olemus saattaa esittää tyyntä ja hyvinvoivaa roolia ja samaan aikaan sielu on käpertynyt kasaan kuin tuohi kuumuudessa.

Itkevä sielu on taivaan lehmänkello. Jumala tahtoo kohdata yhden, yksinäisen kyynellähteen.

Minä pyydän Häntä muuttamaan olosuhteet. Olosuhteita muuttamalla tämä päivä olisi helpompi mutta huomenna juoksisin vauhtisokeudessani ehkä uuteen romahdukseen?

Jumala tahtoo lohduttaa minua ja sinua Sanansa voimalla. Hän vetää armostaan meitä lähelleen, Hänen siipiensä suojassa kestämme paremmin elämän tyrskyt.

Miksi Jumala ei siis muuta olosuhteita? Koska Hän haluaa antaa meille jotain enemmän. Salattua ruokaa, joka vastaanotetaan sielun säröistä.

Vain murhetta ja huokausta?

”Minun elämäni kuluu murheessa, vuoteni huokauksissa. Voimani on rauennut syyllisyyteni tähden, ja luuni ovat heikentyneet” (Ps. 31:11).

Joskus elämä tuntuu olevan yhtä menetystä, itkua ja huokausta. Niissä hetkissä ei aina jaksa uskoa parempaan huomiseen. Kun murheen vuosia on takana lukuisia, ei edessäpäin näytä olevan mitään muutoksen mahdollisuutta.

Onneksi Jumala ei liiku inhimillisten mahdollisuuksien asteikolla. Hän ei ole neuvoton meidän mahdottomuuksissa eikä Hänen valonsa sammu keskellä pimeyttämme.

Psalmien kirjoittajat tunsivat elämässään koko elämän kirjon. Heidän arkeensa tuntui mahtuvan paljon kärsimystä ja Jumalan poissaolon tuntua. Aivan kuin meilläkin.

Mitä epätoivoisemmaksi he kävivät, sitä tiiviimmin he vetosivat Jumalaansa. Ehkä he olivat oppineet monien kipeiden kokemusten kautta, että Jumala sanoo lopulta aina viimeisen sanan?

Ehkä elämäsi on tänään pelkkää kuristavaa murhetta? Ehkä et jaksa kuin hengittää raskaita huokauksia? Miten samoissa vesissä kahlannut Daavid tahtoisi tänään rohkaista sinua? Ehkä näillä sanoilla: ”Olkoon sydämenne rohkea ja olkaa lujat, kaikki te, jotka odotatte Herraa. (Ps. 31:25).