”Kuuntele minua ja vastaa minulle, ahdistus painaa mieltäni. Olen suunniltani pelostaAhdistus painaa mieltäni” (Ps. 55:3)
Kuuntelen, kuinka kuningas Daavid huusi Herra Sinun puoleesi kohisevassa myrskyssään. Hänellä ei ollut mahdollisuutta laannuttaa elämäänsä järisyttävää kipua. Hän oli jo laskenut kilpensä maahan. Ilkeät nuolet saivat painua suoraan väsyneen sotilaan rintakilven läpi, yksi toisensa jälkeen.
Herra, niinpä minäkin uskallan nostaa minut pelosta suunnilleen saavat uhkakuvat ja jo toteutuneet kauhut Sinun luoksesi ja maassa maaten odottaa Sinun tuomaa pelastustasi.
Sinä näet jokaisen tulevan tuhon nuolen ja tiedät, että en jaksa enää nostaa suojaa itse ylös.
Näet, miten rintakehäni on täynnä myrkkynuolia, olen taistelussa, jonka olen hävinnyt. Taas kerran.
Mutta silti minulla on Sinut. Vaikka sisimpäni vapisee pelosta kuten Daavidilla aikoinaan, saan hänen paljaaseen elämään kurkistamalla löytää jälleen sen Jumalan, joka ei ole vain voitokkaisen sotilaiden Jumala.
Ei. Sinä olen ennen kaikkea kaatuvien Jumala.
Vaikka tunteeni kirkuvat kivusta kuin iltapäivälehtien mehevimmät lööpit ja vaikka voimani on pirstaloitunut kuin lasimaljakko maahan pudotessaan, Sinä olet minun kokemuskenttääni suurempi Jumala.
Daavid löysi lopulta helpotuksen, avun, jonka varassa hän jaksoi seistä, vaikka olosuhteet eivät heti muuttuneet: ”Jätä taakkasi Herran käteen, Hän pitää sinusta huolen.”
Tähän verisen ristin juureen, jonka luokse saan taas ryömiä varkaana, murhamiehenä, avionrikkojana, auttamattoman syntisenä, saan jättää kaikki taakkani. Kaikki, ihan kaikki taakkani.
Painakoot ahdistukset, puhaltakoon kylmät myrskytuulet, olkoon veneeni pisaraa vailla täynnä ja jo vajoamassa syvyyksiin, Sinä pidät minusta huolen.
Sinä
Pidät
Minusta
Huolen!
Kiitos tästä rohkaisun sanasta, tämän tarvitsin!
Niin monet kerran tänne on tullut juuri oikeaan aikaan kirjoitus, joka on osunut ja uponnut sisimpääni. Tässä vaikeuksien ajassa, kun voimat ei riitä edes selviytymiseen, en ole jaksanut kommentoida, mutta nyt pakotan itseni siihen. Kiitos teille yksin armosta blogin pitäjät! Olette Herran käytössä ja työnne on äärimmäisen tärkeää! Tiedän, että olette joutuneet ja joudutte koko ajan maksamaan siitä armoituksesta paljon. Enemmän kuin kukaan toinen ymmärtää. Muistakaa kuitenkin, että Herra on ylpeä teistä ja rakastaa teitä. Lämmin halaus teille! Katselen myös armon kahvilaa aina kun jaksan ja pystyn. Olette timantteja!
Yhdyn täysillä edelliseen kommenttiin ! Olkaa siunattuja.
E-M.
Kiitos. Tässä oli sanoitus itselleen ja Jumalalleen rehellisen ihmisen sisimmän tilaan. Vahvoina hetkinään luulee päässeensä pitkällekin ’eteenpäin’ (omalla mittapuulla), kunnes huomaa suunnan olleenkin alaspäin (taivaan mittapuulla). Siellä kuopassa sitä sitten ihmettelee että miksi ehkä jo miljoonannen kerran meni sinne… Ja viimeistään siellä taas muistaa että tarvitsee kipeästi armoa.
On tärkeää voida jakaa syntisyyden todellisuutta itsessämme muiden kristittyjen kanssa. Tärkeää on myös saada yhä uudelleen kuulla Sanaa Jumalan rakkaudesta, Jeesuksesta, armosta ja rististä.
Kiitos, että pidätte esillä elämän Sanaa.
Se on todellakin elämäksi.
Siunattua kesän jatkoa!
Kiitos Jaakko taas syvälle luotaavasta tekstistä.❣️
Niin se vaan on, ettei se perisynti meistä lähde millään omilla teoillamme; ainoastaan Jeesuksen kalliilla sovinto verellä. ~ Miksi se onkin niin vaikeaa antaa Hänen puhdistaa meidät..??HÄN ON RAKKAUS, AINOA OIKEA, JOKA RAKASTAA EHDOITTA. ✝️
Minä tunnen olevani hukassa. En ole pystynyt kunnolla käsittelemään mieheni kuolemaa. Siitä on nyt 6 kuolemaa vaikka tiedän, että hän on perillä taivaan Isän hoidossa. 🙏❤️🙏 Tuskat ovat häneltä poissa. Sydän kiittää ja kaipaus viiltää . On tehtävä jotain, johon saa aatoksensa upotettua.,iltaisin kiitän yhteisistä 44 vuodesta taivaan Isää, joka meidät yhdisti.💫💫
Pyydän esirukousta, kun on kovat vatsakivut nyt,johtunee siitä,kun nypin ja revin rikkaruohoja kaksinkerroin taipuneena. Suolisto ei toimi kunnolla niin luulen.
Mutta Jeesus tietää kaiken. Luotan siihen, ettemme saa suurempaa tuskaa, kuormaa tms.kuin jaksamme kantaa ja HÄN tuskien mies ja sairauden tuttava, antaa avun aina ajallaan. Meillä on suuri ilo, kun saamme olla Jumalan lapsia, vajavainen kun nöyrtyy, saa armon. Kiitos ja kunnia Korkeimmalle, amen ❤️🙏
Sinulle siunausta toivotan Jaakko ja kiitän kaikesta mitä olet ja mitä ole tehnyt näiden vuosien aikana ISÄMME taimitarhassa.🙏❤️❤️❤️❤️❤️
Terveisin R.H.Böling