Rakkaus on käytännönläheistä

”Lapset, älkäämme osoittako rakkautta sanoin ja kielellä, vaan teoin ja totuudessa” (1. Joh. 3:18).

Johannes kirjoittaa taitavasti rakkaudesta. Hän kirjoittaa lohduttavasti Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan ja samalla kehottaa meitä rakastamaan toisiamme.

Johannes oli ollut Jeesuksen seurassa 3 vuotta. Hän oli tarkasti painanut mieleensä Jeesuksen opetuksen Hänessä pysymisestä ja toisten rakastamisesta. Johannes ymmärsi, että näiden kahden välillä oli selvä yhteys: Jeesuksessa pysyminen tulee ilmi palvelevana rakkautena. Jeesuksessa pysyminen tarkoittaa yhteyttä elävään Vapahtajaan. Tässä yhteydessä Hänen elämänsä vaikuttaa meidän elämämme kautta.

Johanneksen sanat ovat myös teräviä. Hän osaa käyttää Jumalan sanaa sekä rohkaisuksi että kehotukseksi. Johannes alleviivaa, että rakkaus ei saa eikä voi jäädä vain ajatuksen tasolle; sen täytyy tulla näkyviin konkreettisina tekoina. Kun lähimmäistemme kärsimys on todellista, rakkautemme tulee olla yhtälailla kohtaavaa ja käytännönläheistä.

Itse jään Johanneksen ja siis Raamatun sanojen edessä alastomaksi. Joudun tunnustamaan oman rakkauteni heikkouden: rakkauteni kohdistuu niin paljon itseeni. Mutta ehkä joskus Raamatun edessä onkin hyvä tulla pieneksi ja puutteelliseksi?

Raamattu osoittaa teräviä sanojaan meille, jotta voisimme tarkastella elämäämme totuudellisesti ja tehdä oikeita johtopäätöksiä. Johtopäätöksen tulisi olla aina sama: minä tarvitsen Jeesusta. Tarvitsen Häntä rakastamaan kauttani.

Tule Herra Jeesus Kristus ja rakasta kauttani kärsiviä lähimmäisiäni. Älä anna rakkauteni jäädä vain ajatuksiksi, vaan murtaudu itsekkyyteni lävitse. Vaikuta minussa rakkautta, joka on käytännönläheistä.

Pelkäätkö rangaistusta?

”Pelkoa rakkaudessa ei ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää, ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” (1. Joh. 4:18)

Onko sinun Jumalasi sellainen, joka jatkuvasti odottaa epäonnistumistasi voidakseen rangaista sinua? Pelkäätkö tekeväsi sen viimeisen virheen, jota Jumala ei anna sinulle anteeksi?

Pelko on valtava kuluttava voima. Me pelkäämme terveytemme, työmme, perheemme, omaisuutemme ja tulevaisuutemme puolesta. Pelko tunkeutuu myös helposti hengelliseen elämäämme – Jumala on joku, joka väijyy jokaisen nurkan takana nähden kaikki epätäydellisyydet.

Johannes puhuu rakkaudesta, johon pelko ei yksinkertaisesti mahdu. Hän tarkoittaa sellaisen Jumalan tuntemista, joka karkottaa kaiken pelon. Ja kaiken huolen.

Jumala on rakkaus. Se tarkoittaa sitä, että Hänellä on sinua kohtaan rakastavat ajatukset, hyvät suunnitelmat ja hellä mielenlaatu. Kun kaadut, Hän nostaa sinut ylös. Ja jos lankeat, lankeat Jumalan perheväessä, et perheväestä.

Jumala on paljon välittävämpi, huolehtivampi, läsnäolevampi ja rakastavampi kuin voimme koskaan ymmärtää.

Me pelkäämme, koska emme tunne Jumalaamme riittävän hyvin. Johannes opettaa, että kun kasvamme Jumalan tuntemisessa, kasvamme Hänen rakkauteensa. Se rakkaus syleilee meitä ja ottaa meidät vastaan sellaisina kuin olemme.

Jumalan rakkauden marinoinnissa alkaa meistä myös tuoksua ja näkyä tuo sama ihmeellinen rakkaus.

Jumalasta syntynyt ei tee syntiä?

”Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska hän on syntynyt Jumalasta.” (1. Joh. 3: 9)

Monet kristityt ahdistuvat näistä Johanneksen sanoista. He kokevat elämässään kovaa taistelua syntiä vastaan vaikka samaan aikaan Johannes vakuuttaa, ettei Jumalasta syntynyt voi tehdä syntiä. Kumotaanko tässä armo? Mistä on kysymys?

Tärkeää on ensin huomata, ettei Johannes kirjoita kristityille, jotka kipuilevat lankeamisiaan ja heikkoa uskonelämäänsä. Hän kirjoittaa kristityille, jotka ovat vaarassa hyväksyä synnin tekemisen normaaliksi ja hyväksi tavaksi.

Johannes käyttää sanoissaan sellaista verbimuotoa, joka tarkoittaa jatkuvaa synnin tekemistä. Se ei Johanneksen mukaan ole mahdollista, sillä Jumalan siemen, eli Hänen Henkensä asuu kristityssä ja käy taistelua syntiä vastaan.

Kristityn taistelu syntiä vastaan jatkuu taivaan rajalle saakka. Ja siinä taistelussa myös monesti epäonnistutaan. Syyllisyys ja häpeä saattavat saada aikaan sen, että kristitty masentuu ja luopuu luottamuksestaan Jeesukseen Kristukseen. Siksi Johannes haluaa vahvistaa meitä lupaamalla, että meissä asuva Kristus toteuttaa meissä Jumalan tahtoa.

Kristityn tulee aina uudestaan kuulla se ilosanoma, että hän on syntynyt Jumalasta. Meissä oleva uusi luonto taistelee vanhaa vastaan. Ja Pyhän Hengen tehtävänä on herättää meidän omaatuntoamme aina silloin, kun se on paatumassa ja luovuttamassa.

Armo on ytimessä siis Johanneksenkin sanomassa.

Päivittäistä parannuksentekoa

”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1: 9).

Edellisessä kirjoituksessani parannuksenteosta päädyttiin siihen, että se on löydetyksi tulemista, seurausta Jumalan etsivästä armosta ja rakkaudesta. Isän sylissä on hyvä katsoa omaan pimeyteen ja nimittää omasta sielusta löytyviä vääriä asioita synniksi.

Nyt katsotaan samaa asiaa hieman eri näkökulmasta, pitäen kuitenkin aikaisemman löytömme mielessä. Nimittäin Johanneksen mukaan meidän tulee tunnustaa syntimme, jotta Jumala antaisi ne meille anteeksi. Tässä Johannes käyttää ilmaisua ”olla samaa mieltä Jumalan kanssa”. Se tarkoittaa sitä, että suostun ajattelemaan itsestäni sen mukaan kuin Jumalan Sana opettaa. Ja Pyhän Hengen tehtävänä on mitä suurimmassa määrin näyttää meille meidän syntimme. Tässä puhutaan, ei vain yleisestä ja epämääräisestä syntisyydestämme vaan ihan konkreettisista synneistämme, jotka me voimme nimetä. Tai jotka Jumalan sana nimeää ja sitten me olemme niistä samaa mieltä. Johanneksen mukaan meille kaikilla on sellaisia syntejä.

Pyhä Henki tekee tätä synnin paljastavaa työtään meissä joka päivä. Ilman Hänen kallisarvoista työtään me emme näkisi olevamme Parantajan tarpeessa emmekä siis kasvaisi uskossamme. Kun Jumala Henkensä ja Sanansa kautta paljastaa meille meidän lihan, sielun ja hengen syntejämme, Hän haluaa, että olemme niistä samaa mieltä. Mutta voi miten vaikeaa se onkaan! Miten paljon helpommin me selittelisimme ja puolustelisimme halujamme, motiivejamme ja käytöstämme! Miten luonnostamme vihaammekaan valon paljastavan sisäistä pimeyttämme. Jumala kuitenkin tietää paljastavan työnsä tärkeyden – vain silloin, kun ymmärrämme toimivamme väärin ja olevamme syntisiä, vain silloin juoksemme Jeesuksemme luokse saamaan apua. Ja Jumalan sana lupaa, että Jumala antaa meille kaikki syntimme anteeksi. Hän lupaa myös puhdistaa meidät vääryyksistämme. Ei niin, että Jumalan täytyisi aina erikseen harkita kohdallamme anteeksiantamustaan, Hän on jo antanut anteeksi kaikki meidän menneet, nykyiset ja tulevat syntimme. Me tarvitsemme kuitenkin tulla yhä uudestaan armon lähteelle, ettei synnin onnistuisi paaduttaa meitä.

Entä sitten niiden syntien kanssa, joista emme ole vielä päässeet irti? Voimmeko uskoa, että armo peittää nekin alleen? Raamattuhan kehottaa meitä hylkäämään syntimme. Miten tämä olisi ymmärrettävä? Uskon, että meitä kehotetaan itsellemme ylivoimaisten syntien kanssa tulemaan samalla tavalla Jeesuksen luokse, kuin niiden syntien, joista olemme jo kokeneet vapautuksen. Jeesus kyllä tietää, ettemme kykene vapauttamaan itseämme synnin otteesta, samoin kuin Hän tietää, ettemme monesti edes halua päästää vääristä asioista irti.

Otetaan esimerkiksi ihmissuhde, jonka tiedämme meille vääräksi ja siis synniksi. Tiedämme, että meidän tulisi päästää irti ja toimia oikein. Emme kuitenkaan pysty siihen. Ihan kuin meissä vaikuttaisivat tahtoamme suuremmat voimat, jotka pitäisivät meitä otteessaan. Jumala tahtoisi silloinkin, että olisimme Hänen kanssaan samaa mieltä. Hän tahtoisi meidän kertovan tilanteen Hänelle aidosti, suoraan ja peittelemättä: ”Jeesus tiedän, että tämä asia on sinun edessäsi väärin. Tiedän, että minun täytyisi hylätä tämä asia, mutta en pysty siihen enkä edes taida halutakaan. Auta Jeesus minua, vaikuta minussa mielesi mukainen tahtominen ja vie tämä asia tahtosi mukaiseen päätökseen.”

Saamme kuulla lupauksen: ”Hän, joka on Jumalasta syntynyt, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta” (1 Joh. 5: 18). Tämä hän, joka varjelee, on Jumalan Poika Jeesus Kristus. Parannuksenteko on sitä, että uskallamme olla Jumalan kanssa samaa mieltä elämästämme. Myös niistä kipeistä ja vaikeista asioista. Me tuomme omat mahdottomuutemme joka päivä Jeesukselle ja Hän varjelee meidät kaikelta pahalta. Se riittää.

parannus2