“Lapset, älkäämme osoittako rakkautta sanoin ja kielellä, vaan teoin ja totuudessa” (1. Joh. 3:18).
Johannes kirjoittaa taitavasti rakkaudesta. Hän kirjoittaa lohduttavasti Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan ja samalla kehottaa meitä rakastamaan toisiamme.
Johannes oli ollut Jeesuksen seurassa 3 vuotta. Hän oli tarkasti painanut mieleensä Jeesuksen opetuksen Hänessä pysymisestä ja toisten rakastamisesta. Johannes ymmärsi, että näiden kahden välillä oli selvä yhteys: Jeesuksessa pysyminen tulee ilmi palvelevana rakkautena. Jeesuksessa pysyminen tarkoittaa yhteyttä elävään Vapahtajaan. Tässä yhteydessä Hänen elämänsä vaikuttaa meidän elämämme kautta.
Johanneksen sanat ovat myös teräviä. Hän osaa käyttää Jumalan sanaa sekä rohkaisuksi että kehotukseksi. Johannes alleviivaa, että rakkaus ei saa eikä voi jäädä vain ajatuksen tasolle; sen täytyy tulla näkyviin konkreettisina tekoina. Kun lähimmäistemme kärsimys on todellista, rakkautemme tulee olla yhtälailla kohtaavaa ja käytännönläheistä.
Itse jään Johanneksen ja siis Raamatun sanojen edessä alastomaksi. Joudun tunnustamaan oman rakkauteni heikkouden: rakkauteni kohdistuu niin paljon itseeni. Mutta ehkä joskus Raamatun edessä onkin hyvä tulla pieneksi ja puutteelliseksi?
Raamattu osoittaa teräviä sanojaan meille, jotta voisimme tarkastella elämäämme totuudellisesti ja tehdä oikeita johtopäätöksiä. Johtopäätöksen tulisi olla aina sama: minä tarvitsen Jeesusta. Tarvitsen Häntä rakastamaan kauttani.
Tule Herra Jeesus Kristus ja rakasta kauttani kärsiviä lähimmäisiäni. Älä anna rakkauteni jäädä vain ajatuksiksi, vaan murtaudu itsekkyyteni lävitse. Vaikuta minussa rakkautta, joka on käytännönläheistä.
