Kategoria: 1. Mooseksen kirja

Usko vastaan olosuhteet

Published on by Jaakko Pirttiaho1 Comment

”Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.” (1. Moos. 15:6)

Inhimillisesti ajatellen mikään ei tukenut Aabrahamia uskomaan Jumalan lupausta oman lapsen saamisesta. He olivat olleet vaimonsa Saaran kanssa kykenemättömiä saamaan lapsia jo ennen muuttoaan Kanaanin maahan ja nyt siellä asuessaankin vuodet olivat vierineet. Jumalan lupaukset tuntuivat etäisiltä ja tyhjänpäiväisiltä. Arki iski samaan aikaan vasten kasvoja. Aabraham totesikin Jumalalle suoraan, että Hän ei ollut ollut lupaustensa veroinen.

Usko Jumalan lupauksiin on tietyssä mielessä aina sokeaa uskoa. Se kiinnittyy siihen, mitä Jumala on sanonut ja luvannut ja jättää ottamatta huomioon olosuhteet. Monesti meidän elämä ja Jumalan lupaukset ovat kuin ristiriidassa keskenään ja meidän on valittava kumman todellisuuden annamme määritellä itseämme sekä elämäämme. Jos katsomme olosuhteitamme, saatamme masentua ja luopua toivosta. Jos sen sijaan luotamme Jumalan Sanaan, Raamattuun, se herättää meissä toivoa ja iloa.

Aabraham näki omat olosuhteensa mahdottomina. Samoin saattaa kokea se, joka taistelee lääkeriippuvuutensa kanssa tai jonka ihmissuhteet ovat särkyneet. Miten he voisivat uskoa armolliseen Jumalaan, kun elämä ei myotätodista mitenkään huolenpidosta ja välittämisestä? Tai miten masentunut ihminen pystyisi uskomaan Toivon Jumalaan?

Tärkeimpänä kysymyksenä kaikista: miten syntinen ihminen voisi uskoa anteeksiantoon? Kun hän katsoo itseään, hän näkee mahdottomuutta ja epätoivoa. Jumala tuntuu kokemuksissa ja tunteissa etäiseltä ja tuomitsevalta. Jumalan lupaus toisaalta vakuuttaa, että jokainen Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana saa kaikki syntinsä anteeksi.

Kristitty saa jäädä Jumalan lupausten varaan. Oikeastaan muuta Jumala ei odotakaan. Eikä muuta tietä ole. Aabraham suostui uskomaan enemmän Jumalan lupausta kuin olosuhteitaan. Aabraham piti Jumalaa luotettavana ja sen johdosta Jumala hyväksyi hänet yhteyteensä. Myös hylätty, syyllisyyden alle jäänyt, syntien kanssa taisteleva sekä riippuvuuksista kärsivä kristitty saa uskoa Jumalan lupauksiin. Ne riittävät ihan jokaiselle.

uskovastaanolosuhteet_lemmikki

Jumala, joka näkee minut

Published on by Jaakko Pirttiaho2 Comments

”Herran enkeli kohtasi Hagarin autiomaassa vesilähteellä, joka oli Surin tien varressa.” (1. Moos. 16:7)

Hagar, egyptiläinen Aabrahamin ja Saaran orja, oli ajanut itsensä tukalaan asemaan. Hän oli omaa ylimielisyyttään joutunut huonoihin väleihin emäntänsä kanssa ja saatuaan aiheesta kurinpalautusta, hän oli paennut erämaahan. Ilmeisesti hänen tarkoituksenaan oli palata takaisin synnyinmaahansa. Ajatus erämaan läpi kulkemisesta yksin ja ilman suunnittelua oli kuitenkin tuhoon tuomittu.

Hagar oli omien valintojensa seurauksena epätoivoisessa tilanteessa, hän ei päässyt takaisin kotiinsa ja synnyinmaahan oli liian pitkä matka. Kuolema kolkutti ovelle ja hänelle jäi vaihtoehdoksi yksi oljenkorsi: Hän huusi avuksi sitä Jumalaa, jota hänen isäntäperheensä palveli (16:11). Herran enkeli puuttui tilanteeseen. Herran enkelillä tarkoitetaan Raamatussa esiolevaista Herraa Jeesusta Kristusta. Tässä näemme siis Hyvän paimenen ensimmäistä kertaa työssään; Hän on tullut etsimään yhtä kadonnutta. Hän ei etsi vain hyviä, onnistuneita ja vahvoja ihmisiä, vaan yhtälailla ja vielä enemmän heikkoja, epäonnistuneita ja eksyneitä. Hän etsii niitä, joiden elämä on mennyt liian solmuun.

Hagar löytää erämaasta Jumalan. Hänen tilanteensa oli inhimillisesti mahdoton mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hagar ei ainoastaan säilyttänyt henkeään vaan hän ymmärsi, että on olemassa Jumala, joka näkee koko hänen elämänsä ja on siitä kiinnostunut. Hagar antoi Jumalalle nimen El-Roi, ”Jumala, joka näkee minut”.

Ehkä sinunkin elämäsi on jollakin tavalla umpikujassa? Ehkä olet Hagarin tavoin erämaassa ja toivot itsellesi kuolemaa? Sinulla on sielläkin mukanasi tämä El-Roi, ”Jumala, joka näkee minut”. Hän välittää sinusta, näkee tilanteesi ja tulee murtautumaan keskelle mahdottomuuttasi. Erämaatkin joutuvat taipumaan Jumalan tuntemisen kouluiksi. Erämaassa opitaan tuntemaan Hyvän Paimenen loputon rakkaus.

Jumalajokanäkeeminut_DSC05231 (2)

Mikä on sinun kuoleman kaivosi?

Published on by Jaakko Pirttiaho2 Comments

Eräänä kauniina päivänä pahaa-aavistamaton Joosef heitettiin sidottuna kuivuneeseen kaivoon. Hänen päälleen kävivät hänen omat veljensä, joihin hän luotti. Joosef rukoili ja anoi armoa. Sen sijaan, että veljet olisivat katuneet tekoaan, he myivät hänet orjaksi kaukaiseen Egyptiin.

Joosefin maailma särkyi tuona päivänä. Hän joutui rakkaittensa pettämäksi, eroon perheestään, isästään sekä pois tutuilta kotikulmiltaan uuteen vieraaseen maahan, jossa puhuttiin vierasta kieltä ja palveltiin vieraita jumalia. Missä Jumala oli silloin? Hän oli hyvin lähellä. Hän ohjasi tapahtumia Joosefin ja miljoonien ihmisten parhaaksi. Hän koulutti Joosefia käyttöönsä pelastaakseen lukemattoman määrän ihmisiä.

Onko sinun maailmasi mennyt rikki yhdessä hetkessä? Oletko saanut ikävän diagnoosin, ovatko tutut ihmiset pettäneet sinut tai oletko saanut puhelinsoiton, jonka jälkeen silmissäsi pimeni? Oletko joutunut kysymään, miten ihmeessä hyvä ja rakastava Jumala voi sallia sellaista elämääsi? Miten Hän voi sallia asioita, joita et voi mitenkään kestää?

Jumala valmistaa oudoissa kärsimyksen kouluissa niitä, joita Hän tulee käyttämään muiden auttamiseksi. Joskus ne koulut kestävät vuosia tai vuosikymmeniä, ihan kuin Joosefin, Mooseksen tai Paavalin elämässä. Joskus tuntuu, että sielua särkyviä kolauksia tulee toinen toisensa perään ja asiat menevät vain hullumpaan suuntaan. Mutta kuule: Jumala on lastensa kanssa ja kääntää kaiken vielä parhaaksi. Niin Joosefkin totesi 20 vuoden jälkeen tavattuaan veljensä kaiken kokemansa jälkeen (1. Moos. 50:20).

Miten Joosef selvisi? Miten sinä selviät? Huomaa, että Joosef ei saanut yhtä ainutta kertaa kokea Jumalan ilmestymistä, toisin kuin esi-isänsä. Sinäkin saatat huutaa Jumalalle, että Hän ilmestyisi keskelle pimeyttäsi ja selittäisi missä mennään? Joosef luotti siihen, mitä hänen isänsä Jaakob oli Jumalasta kertonut. Hän päätteli, että tämä Jumala pystyisi johtamaan hänet läpi mahdottomien vaiheiden ja päätti luottaa Häneen, maksoi mitä maksoi. Hän päätti olla katkeroitumatta. Samoin me voimme pimeydessämme luottaa Jumalan Sanaan. Se ei voi pettää alta. Jumala on luvannut, että kaikki maailman voimat joutuvat taipumaan Hänen lastensa parhaaksi.

Tämä Sana – Raamattu – on psalmien mukaan jalkojemme lamppu. Tuo lamppu valaisi aina yhden askeleen kerrallaan. Mutta se riittää. Jumala nostaa sinutkin Joosefin tavoin kuoleman kaivosta avaralle maalle ja elämäsi saa olla lohdutuksena toisille kärsiville.

kuolemankaivo

Surun murtamana

Published on by Jaakko Pirttiaho4 Comments

Oletko kokenut elämässäsi sellaisia menetyksiä, joista et kerta kaikkiaan voi päästä yli? Onko joku läheisesi kuollut tai oletko menettänyt puolisosi toisen miehen tai naisen matkaan ja jäänyt yksinhuoltajaksi vastaamaan lapsistasi? Oletko kuullut huonoja uutisia läheisistä ihmisistäsi, onko joku pettänyt sinut niin, että olet jäänyt surun vankilaan. Tai onko lääkärisi kertonut sinulle huonoja uutisia tulevaisuudestasi? Tällaisessa hetkissä huudamme oikeutetusti: ”Missä Jumala olet!”

Haluan etsiä meille lohdutusta ja Raamatusta nousevaa toivoa kantaisä Jaakobin elämästä. Jaakob oli nimensä mukaisesti petturi, hän oli laskelmoiva jumalasuhteessaan ja osasi pettää ihmisiä. Ajattele millaisia ihmisiä Jumala käyttää suunnitelmissaan ja millaisia hän ottaa lapsikseen? Jaakob joutui kokemaan paljon kipua ja surua elämässään. Voisi sanoa, että huijaria huijattiin ja hän joutui kohtamaan tekemänsä vääryydet. Jumala oli silti tämän petturin ja laskelmoijan kanssa ja johdatti häntä.

Hirveään taisteluun Jaakob joutui palatessaan Harranista kotiinsa Kanaanin maahan. Hän joutui tuolloin kohtaamaan veljensä Esaun, joka vuosia taaksepäin oli vannonut tappavansa Jaakobin tämän petoksen tähden. Tässä tilanteessa Jaakob joutui monesti käsiteltyyn painiin itsensä Jumalan kanssa. Raamattu sanoo, että kun Jaakobin painivastus ei muuten voittanut, hän iski Jaakobia lonkkaluuhun. Murtuneena Jaakob heittäytyi Jumalan varaan ja anoi hänen siunaustaan. Jumalan voitto oli Jaakobin murtuminen ja Jaakobin voitto oli viimein ontuvana antaa elämänsä Jumalan siunauksen ja johdatuksen varaan. Jaakob menetti tässä taistelussa omavoimaisuutensa ja se korvattiin Jumalan voimalla. Eikö mieleen tulekin Paavalin mainitsema pistin, siitä seuraava heikkous ja heikkoudessa ilmestyvä Kristuksen voima?

Nyt menen itse otsikkoon. Tämä Jumalan mies joutui kokemaan elämänsä aikana monta traagista asiaa. Hänen elämänsä ei ollut voittokulkua. Ei se ehkä ole sinullakaan. Ja yhtä lailla olet Kristukseen Jeesukseen uskovana Jumalan valittu ja hänen omansa. Hän johtaa sinua yhtä varmasti kuin Jaakobin elämää.

Mutta mitä pitikään tämä johdatus sisällään? Jaakob joutui suurimpaan mahdolliseen kriisiin: Hänen rakkain poikansa kuoli. Muut veljekset toivat Joosefin verisen viitan Jaakobin nähtäväksi ja Jaakob musertui. Raamattu sanoo, ettei hän huolinut lohdutuksesta, ”vaan sanoi: `Ei, minä suren, kunnes menen tuonelaan poikani luo.´Ja isä itki Joosefia” (1. Moos. 37: 35).

Jaakobin sisin särkyi, ja hän joutui vuosia kestävään toivottomuuteen. Hän ei jaksanut kokea iloa enää muusta perheestään eikä jaksanut uskoa Jumalan lupauksiin. Hän oli surun murtama.

Vuosien päästä Jaakob sai ihmeellisen uutisen: Joosef elää. Hän oli niin pitkittyneen surunsa hallitsema, ettei uskonut uutiseen. Suru voi viedä meidän totaaliseen epäuskoon, missä emme suostu näkemään Jumalan antamaa iloa ja lohdutusta.

Jaakob sai poikansa takaisin ja hänen henkensä elpyi. Voit ajatella, että sinun tilanteesi on eri, sillä sinä et tule saamaan takaisin menettämiesi ihmisiä. Mutta meidän tulisi laittaa toivomme Jumalaan, aivan niin kuin Jaakobin olisi tullut tehdä. Sillä Jumala on Kaikkivaltias ja Hän pystyy puhaltamaan elämänilon surun murtamaan sisimpään. Hän pystyy tuomaan värit takaisin harmaantuneeseen arkeemme. Ja monet läheisensä menettäneet saavat kokea taivaassa jälleennäkemisen riemun. Taivaassa me ymmärrämme, että asioilla oli tarkoitus. Ja meidät on tarkoitettu surun ja menettämisenkin keskellä elämään Jumalan yhteydessä. Voimme uskoa samoin kuin Aabraham, joka ”uskoi Häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan” (Room. 4: 17).

Puhaltakoon Jumalan tuuli meidän surun murtamien sisälle ja tulkoon sisällemme Kristuksen antama ilo ja lepo.

Lumiset heinät

Aabrahamin ja meidän heikko usko

Published on by Jaakko Pirttiaho2 Comments

Uusi Testamentti ylistää Aabrahamin uskoa ja sen kestävyyttä. Meille on saattanut syntyä sellainen kuva kristillisestä elämästä, että siinä pitää olla aina vahva usko. Katsotaan nyt tarkemmin kantaisämme uskon vahvuutta ja ehkä löydämme sieltä meitä lohduttavan sanoman.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan luku 15 alkaa kohtauksella, jossa masentunut Aabraham on iltamyöhään telttansa uumenissa. Jumalan lupaus jälkeläisestä on alkanut tuntua kaukaiselta ja Aabrahamin usko on heikentynyt – ”Jumala kyllä lupasi, mutta vuodet vierivät, eikä mitään tapahdu.”

Aabraham sai elämänsä 175 vuoden aikana kohdata Jumalalta seitsemän ilmestystä. Se on keskimäärin kerran 25 vuoteen. Aika arkista oli siis Aabrahamin elämä, eikö? Tässä luvussa 15 Jumala ilmestyy ja kehottaa Aabrahamia uskomaan aikaisemmin saamaansa lupaukseen. Huomaa lannistuneen uskon isämme vastaus: ”Ethän ole antanut minulle (lupaamaasi) jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.” Aabraham oli alkanut katsoa olosuhteitaan ja kuluneita vuosiaan enemmän kuin Jumalan lupauksia ja se lannisti hänen uskonsa. Uskohan on yksinkertaisesti luottamusta Jumalan lupauksiin. Silloinkin, kun asiat näyttävät inhimillisesti menevän aivan väärään suuntaan.

Kyyneleet tulevat silmiini, kun ajattelen, miten Jumala kohteli masentunutta lastaan. Herra pyysi Aabrahamia astumaan ulos tunkkaisesta teltastaan. Voin nähdä sieluni silmin, kun tämä ikääntynyt mies murahtelee ja hiljalleen kömpii pihalle. Sitten Jumala käskee hänen katsoa taivaan tähtiä: ”Katso Aabraham, sinä et tule saamaan vain yhtä jälkeläistä, vaan niin runsaasti kuin taivaalla on tähtiä.” Aabraham alkaa laskea tähtiä Jumalan pyynnöstä ja pian tajuaa, että Jumalan lupaukset menevät aivan yli hänen ymmärryksensä. Niillä ei ole enää mitään tekemistä Aabrahamin kykyjen tai olosuhteiden kanssa. ”Aabraham, minä en pysty toteuttamaan lupauksiani vain rimaa hipoen, vaan teen enemmän kuin ikinä pystyt kuvittelemaan.”

Sitten seuraa näytelmän huippukohta: kaiken järjen vastaisesti Aabraham katselee tähtiä ja suostuu uskomaan enemmän Jumalaa kuin olosuhteita. Aabraham uskoi Jumalan lupaukseen ja se oli se hetki, kun Jumala julisti Aabrahamin vanhurskaaksi. Silloin varsinaisesti vasta Jumala hyväksyi Aabrahamin yhteyteensä. Ja huomaa, vain uskon perusteella. Uskon, joka oli luottamusta Jumalan lupaukseen. Sivuhuomautuksena tämä kohta tulee usein esille Uudessa Testamentissa.

Eikö meilläkin ole tuhat ja yksi syytä epäillä Jumalan lupauksia? Eikö elämämme näytäkin monesti aivan toisenlaiselta kuin Jumalan lupaukset antaisivat olettaa? ”Jos Jumala on todella ottanut minut lapsekseen ja rakastaa minua, miksi joudun kokemaan yhä uutta kärsimystä” Emmekö masennu monta kertaa juuri siksi, että Jumalan lupausten ja elämämme olosuhteiden välillä on armoton ristiriita? Mutta tiedätkö mitä? Aabrahamin piti odottaa lupauksen toteumista 25 vuotta. Se oli aika, jolloin Aabraham ja Saara olivat jo liian vanhoja inhimillisen käsityksen mukaan tekemään lapsia. Se aika oli mennyt varmuudella ohi. ”Pelit” eivät enää toimineet. Mutta juuri silloin Jumala toimi!

Kun me ajattelemme, että Jumalan on mahdotonta toteuttaa lupauksiaan meidän elämässämme, tulemme vielä hämmästymään. Tartu kiinni niihin satoihin lupauksiin, joita Jumala Raamatussa juuri sinulle lahjoittaa. Pidä niistä kiinni kuin pelastusrenkaasta, vaikka tuntuisi ja näyttäisi miltä. Ole varma, että ne vielä toteutuvat!

Ja jos olet menettänyt uskosi ja lannistunut, älä pelkää. Jumala tulee vierailemaan myös sinun tunkkaisessa ahtaudessasi ja kutsuu sinut näkemään Hänen mahdollisuutensa!

sateenkaari