”Minä odotan Herraa, vaikka hän on kätkenyt kasvonsa Jaakobin suvulta. Minä panen toivoni häneen” (Jes. 8:17).
Miten vaikeaa on luottaa Herraan, kun kaikki näyttää menevän vain huonompaan suuntaan?
Jesaja joutui katsomaan sivusta, kun Jumala kätkeytyi kansaltaan. Oli tuomioiden aika; kansaa kohtasi valloittajien raivo ja Jumala oli hiljaa.
Jesaja kirjoitti odottavansa Jumalan apua silloin kun elämä rutistui kasaan. Hän laittoi toivonsa Jumalaan, vaikka toivoa ei ollut näköpiirissä.
Miten vahva todistus meille! Ehkä sinunkin elämässä Jumala tuntuu olevan hiljaa, ehkä joudut kokemaan kriisin toisensa perään?
Jaksatko edelleen luottaa Herraan, jättää kipeät asiasi Hänen työpöydälleen?
Ihme kyllä,jaksan.Se ei ole luonteelleni ominaista,mutta aina Hän on lopulta ilmestynyt,tavalla tai toisella.Ehkä on ikäkysymys,mutta Hän riisuu..eikä lopeta…
mutta Hän ei jätä meitä alastomiksi,vaan pukee uuteen,ihan uuteen,jota en olisi osannut koskaan odottaa ! kiitos Jaakko sytyttävästä tekstistäsi Jesajasta !
E-M
good