Valaan vatsassa

”Mutta Herra käski suuren kalan nielaista Joonan, ja Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä” (Joona 2:1).

Joona oli päättänyt suunnata elämänsä täysin päinvastaiseen suuntaan, kuin minkä Herra oli hänelle osoittanut. Kun Herra kehotti Joona ylös Niiniveen, Joona lähti lampsimaan alas Jaafoon ja sieltä meritse Tarsisiiin.

Poikkeaminen Jumalan tahdosta synnytti hurrikaanin. Lopulta Joona löysi itsensä suuren kalan – ilmeisesti valaan – yököttävästä vatsasta. Hän oli tullut pohjalle, oman elämänsä umpikujaan.

Mutta ei edes valaan vatsa ollut Jumalan GPS-anturin ulottumattomissa. Taivas oli hiljentynyt kuuntelemaan, josko pimeimmästä pimeydestä kuuluisi pienen pieni hätähuuto. Ja kuuluihan sieltä. Joona meni itseensä ja Jumala oli heti valmis auttamaan.

”Kun henkeni nääntyi minussa, minä muistin Herraa. Rukoukseni tuli luoksesi sinun pyhään temppeliisi” oli Joonan uskontunnustus. Se on hyvä muistutus meille, jotka olemme monin tavoin pimeässä ja ehkä jopa Jumalaa piilossa.

Non-stop taistelu

”Palattuaan Joosuan luo he sanoivat hänelle: `Älköön koko kansa lähtekö sinne ylös. Menköön kaksi- tai kolmetuhatta miestä. He kyllä kukistavat Ain. Älä vaivaa sinne koko kansaa, sillä ailaisia on vähän.´” (Joos. 7:3)

Taistelu Aita vastaan on esikuva kristityn taistelusta omaa syntistä luontoa, lihaa vastaan. Saatamme ajatella, että eihän se kummoinen taistelu ole ja juuri siitä syystä emme kiinnitä asiaan sen vaatimaa huomiota. Sen tähden saatamme kokea meitä yllättäviä tappiota.

Jokaisessa kristityssä on jäljellä vanha luonto tai liha, joka vetää meitä jatkuvasti syntiin ja eroon Jumalasta. Jos unohdamme tai kiellämme tämän Raamatussa selvästi esiin tulevan todellisuuden, olemme aseettomina Ain edustalla.

Tätä taistelua käydään kyllä voitosta käsin. Mutta jos emme ole tietoisia taistelun luonteesta, häviämme toistuvasti.

Vanha luontomme on synnin ystävä. Se haluaa viekoitella meitä antamaan pikkusormen asioille, jotka ovat harmaata aluetta: ”Kyllähän minulla on oikeus olla tässä tilanteessa katkera”, ”eihän yksi pieni juoru nyt niin vakavaa ole”, ”voinhan tässä tyhjyydessäni hieman vilkaista tuhmia nettisivuja”.

Aakan -niminen mies kätki syntinsä syvälle maahan. Vaikka se oli ihmisiltä piilossa, Jumala kuitenkin näki sen. Se oli Ain tappion siemen.

Miten taistelemme syntistä luontoamme vastaan? Tärkeintä on tunnustaa, että meillä on jatkuvasti vaarallinen vastustaja. Sitä vastaan emme pärjää omahyväisesti luulotellen, että olemme päässeet asemaan, josta emme voi langeta

Ymmärtäessämme vastustajan vaarallisuuden, havahdumme tarpeellemme saada apua. Mistä sen löydämme? Herralta Jeesukselta Kristukselta. Hänelle saamme joka päivä kertoa pienet ja suuret syntimme – se on totuudessa elämistä. Saamme tehdä parannusta asioista, jotka eivät ole oikein. Meidän on hyvä korjata vääriä tapojamme. Ja antaa Jeesuksen korjattavaksi ne asiat, joiden edessä olemme voimattomia.

Ole luja!

”Enkö minä olekin käskenyt sinua: Ole luja ja rohkea! Älä säiky äläkä kauhistu, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljet.” (Joos. 1:9)

Näitäköhän Joosuan kirjan sanoja Daavid on mietiskellyt, kun hän ohjasi omaa sydäntään sanoen: ”Odota Herraa. Ole luja, ja olkoon sydämesi rohkea” (Ps. 27:14)? Hänen sydämensä säikkyi elämän ahdistuksia ja hän muistutti itseään Kirjoituksista löytyvistä Jumalan lupauksista.

Joosua on hyvä esikuva meille uskon haasteista ja Jumalan lupauksista. Joosua oli inhimilliseltä kannalta aivan liian suurten vastusten edessä: viholliskansat olivat paljon lukuisammat, taisteluvalmiimmat ja aseistetummat. Ne tunsivat sitä paitsi Kanaanin maan maastotkin israelilaisia paremmin.

Joosua lähti liikkeelle Jumalan lupausten varassa. Jumala evästi häntä sanomalla useampaan kertaan: ”Joosua, ole luja ja rohkea. Sinä tulet näkemään kauhistuttavia vastuksia, mutta älä unohda, että Minä olen sinun kanssasi.”

Näihin sanoihin myös Daavid vetosi. Samoihin sanoihin meidänkin on hyvä vedota. Kun oma sydämemme vapisee pelosta ja toivo on luikahtanut kuin laivarotta uppoavasta paatista, meidän on hyvä muistuttaa itseämme Jumalan todellisuudesta.

Kun Jumala on puolellamme, mikään vastustava voima ei pääse tuhoamaan meitä. Saatamme olla maahan kaadettuja, mutta viimeinen sana on aina Jumalan.

Ole siis luja ja rohkea! Muista, että Kaikkivaltias Jumala on kanssasi.

Jumala kantaa vastuun

”Mutta minä otin teidän isänne Aabrahamin virran tuolta puolelta ja kuljetin häntä kaikkialla Kanaaninmaassa ja tein hänen jälkeläistensä määrän suureksi” (Joos. 24:3).

Jumala ei valinnut Aabrahamia tulevan Israelin kansan esi-isäksi sen tähden, että hän oli niin erinomainen ihminen. Joosuan jäähyväispuheen mukaan Aabrahamin syntymäkodissa palveltiin epäjumalia. Siis Aabrahamkin palveli epäjumalia.

Mutta Jumala lähestyi Aabrahamia ja puhui hänelle. Aabraham uskoi Jumalan puheen ja pääsi todellisen Jumalan yhteyteen. Samoin on yhteys Jumalaan tänäänkin auki Hänen lupaustensa kautta. Jumala on antanut oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuolla meidän syntiemme puolesta. Uskossa on kyse siitä, otammeko Jumalan puheen todesta.

Joosuan puheessa Aabrahamista ei korostu Aabraham tai kukaan toinenkaan ihminen. Puheessa huomaamme Jumalan yhä uudestaan käyttävän ”Minä”-sanaa. Jumala korostaa tässä meille, että Hän tahtoi, Hän toimi, Hän kantoi, Hän antoi ja Hän varmisti oman suunnitelmansa toteutumisen.

Miten ihanaa puhetta tämä on myös meille. Ihan samoin kuin Aabrahamin elämässä Jumala oli kaikessa keskeinen tahtoja ja toimija, samoin Hän on meidänkin elämässä. Hän on kutsunut meidän yhteyteensä ja Hän kantaa meitä kuolinvuoteelle saakka ja siitä seuraavaan elämään.

Aabraham sai olla Jumalan toiminnan kohteena. Hän otti todesta Jumalan Sanan ja sai nähdä, kuinka Jumala oli lupaustensa veroinen. Mekin saamme yhtälailla luottaa Jumalan lupauksiin. Ne ovat meitä varten ja ne riittävät kaikkeen elämäämme. Jumala kantaa vastuun meistä.

Kun muurit murtuvat

”Niin Herra sanoi Joosualle: `Katso, minä annan sinun käsiisi Jerikon kuninkaineen ja sotaurhoineen.” (Joos. 6:2)

Jerikon muurissa oli sekä ulko-osa että sisäosa. Ulko-osa oli lähes 2 metriä, sisäosa lähes 4 metriä paksu ja muurien välissä oli yli 4 metrin pituinen väli. Molemmat muurit olivat 20 metriä korkeita ja ne pysyivät tiukasti yhdessä niiden päälle rakennettujen talojen ansiosta. Jerikon muurin mahtavuus on täytynyt näkyä jo kauas israelilaisten kävellessä sitä kohti.

Jumala lupasi Joosualle, että tuhansia vuosia paikallaan olleet muurit tulisivat murtumaan. Sitten Jumala lisäsi erikoisen strategian: kansan piti vain kiertää muurin ympäri seitsemän päivän ajan. Seitsemäntenä päivänä muuri kierrettiin poikkeuksellisesti seitsemän kertaa ja sen jälkeen nostatettiin sotahuuto – silloin muuri sortui itsestään!

Jumala on luvannut taistella myös meidän puolestamme. Me emme saa edessämme olevia muureja kaatumaan omin voimin mutta se ei ole tarkoituskaan.

Oleellista on tänään toimia sen näyn ja kutsumuksen pohjalta, jonka Jumala on antanut. Se tarkoittaa jatkamista siinä samassa luottamuksessa Jeesusta Kristusta kohtaan, joka meillä alussa oli ja valmiina astumista niihin tehtäviin, joita Hän meille antaa.

Meistäkin voi tuntua turhauttavalta vain kävellä päivä ja vuosi toisensa jälkeen muurien ympärillä katsellen niiden mahdottomuutta. Mutta tulee myös se aika, jolloin muurit kaatuvat ja saamme hämmästellä Jumalan ihmeellistä voimaa.