Kärsimys ja uudet maisemat

”Niin israelilaisille asetettiin työnjohtajat, joiden oli määrä näännyttää heidät raskaalla pakkotyöllä” (2. Moos. 1: 11).

Jumalan suunnitelmat olivat selkeät. Ensin Aabraham johdatettiin Luvattuun maahan ja siellä telttailtaisiin kolmen sukupolven ajan. Sen jälkeen oli määrä mennä Egyptiin muutamaksi sadaksi vuodeksi ja sinä aikana muutamasta kymmenestä hengestä muodostuisi kokonainen kansa. Lopulta Jumala kutsuisi kansan takaisin Luvattuun maahan, ihan niin kuin hän oli luvannut Aabrahamille.

Lähtö Egyptistä ei ollutkaan kovin helppoa. Israelilaiset joutuivat suureen kurjuuteen egyptiläisten orjuuttaessa heitä yhä kovemmin vuosikymmenestä toiseen. Miksi Jumala salli tällaisen kärsimyksen? Minä luulen, että ilman kärsimystä kansa olisi ollut haluton siirtymään uuteen vaiheeseen, se olisi ollut liian ”asettunut aloilleen”?

Kärsimys on monesti sekä Raamatussa että kirkkohistoriassa Jumalan sallima reitti kohti uusia vaiheita. Vaikeudet ovat irroittaneet ihmisiä entisestä ja auttanut heitä hyppäämään uskonhyppyjä tulevaan.

Minua Jumala on tänä kesänä kutsunut läheisempään suhteeseen kanssaan. Inhimillisesti se on tarkoittanut ahdistavia viikkoja, voimattomuutta, masennusta, merkillistä kuulumattomuuden ja tyhjyyden tunnetta. En ole löytänyt ympärillä olevista asioista samaa mielekkyyttä kuin ennen. Nyt ymmärrän, että juuri kaikki se on kammennut minua ulos mukavuusalueeltani ja haastanut etsimään Jumalaa uudella tavalla.

Kärsimys, tyhjyyden kokeminen, mihinkään kuulumattomuuden tunne ja yksinäisyys ovat kurjuuden mutta myös siunauksien kanavia.

Ehkä sinunkin on aika astua uuteen vaiheeseen?

Alusta perille saakka

”Silloin Mooses ja israelilaiset lauloivat Herralle tämän laulun: `Minä laulan Herralle, sillä hän on ylen korkea! Hevoset ja miehet hän mereen syöksi.´” (2. Moos. 15: 1).

Toisen Mooseksen kirjan luku 15 opettaa kristittyjä siitä, miten Jumala johtaa kansaansa alusta loppuun saakka. Laulu virisi israelilaisten huulille, kun he olivat meren poikki kävellessään pelastuneet Egyptin orjuudesta.

Laulussa on kolme kohtaa, jotka rohkaisevat lukijaansa. Jakeessa kaksi puhutaan matkan alkupisteestä: ”hän tuli minulle pelastukseksi.” Jumala astui Kristuksessa alas maailmaan pelastamaan juuri sinua ja minua. Hän kutsui meidät yhteyteen kanssaan.

Jakeessa 17 puhutaan lopullisesta pelastuksesta. Minkä varassa israelilaiset pääsivät luvattuun maahan? Minkä varassa kristityt tulevat lopulta pääsemään taivaaseen? ”Sinä viet heidät perille…” Jumala ilmoittaa olevansa kyllin vahva ja päättäväinen taatakseen onnellisen loppukohtauksen.

Entä sitten itse alku- ja loppupisteiden välissä oleva matka? Siihen vastaa jae 13: ”Sinä johdatit armossasi tätä kansaa, jonka lunastit…” Matkan aikana Jumalan armo ei lopu. Se riittää kaikenlaisiin päiviin. Alusta perille saakka.

Hengelliset vitamiinit

”Silloin Herra sanoi Moosekselle: `Minä annan sataa teille leipää taivaasta Kansa menköön kunakin päivänä keräämään sen päivän tarpeisiin. Näin minä koettelen sitä, vaeltaako se minun opetukseni mukaan vai ei´” (2.Moos. 16: 4).

Viimeisen vuosikymmenen aikana on kiinnitetty paljon huomiota tarvittavien vitamiinien saantiin. Asiantuntijoiden mukaan elimistön tulisi saada riittävä määrä erilaisia vitamiineja, muuten uhkaa jonkinlainen puutos ja poikkeava olotila.

Jumala on antanut meille myös hengelliset vitamiinit. Meissä on osa, jota Raamattu kutsuu mm ”sisäiseksi ihmiseksi”, se tarvitsee Jumalalta tulevaa ravintoa. Jos sisäinen ihmisemme joutuu puutostilaan, koko olemuksemme kokee epätasapainoa. Joskus totumme epätasapainoomme niin, ettemme osaa määritellä ongelmamme syytä; saatamme etsiä tasapainoa vääristä asioista?

Israelin kansa sai Jumalan antamaa leipää – mannaa – joka päivä tarvittavan määrän. Jokaisena päivänä tuli kerätä tarvittava määrä – tämän päivän manna ei auttanut huomenna.

Jeesus sanoi olevansa mannan täyttymys, todellinen Elämän leipä. Häntä syömällä – Häneen uskomalla – me saamme iankaikkista ruokaa.

Me tarvitsemme Jeesus -ruokaa joka päivä. Eilisen kokemukset ja Raamatusta saatu ravinto eivät riitä tähän päivään.

Meidän sisäinen ihminen tarvitsee kuulla ilosanomaa, evankeliumia päivittäin. Jumala tahtoo Henkensä kautta tarjota sitä meille erilaisia kanavia pitkin.

Ajattele, kuinka lempeästi ja samalla vaativasti isä opastaa lapsiaan syömään aamiasta ennen kouluun lähtöä. Isä tietää, että tyhjä vatsa muuten häiritsee päivän askareita. Samalla tavalla Taivaan Isä tahtoo ravita meitä Raamatun kautta. Hän houkuttelee meitä avaamaan Raamattumme ja seurustelemaan kanssaan.

Sinä viet meidät perille

”Sinä viet heidät perille ja juurrutat heidät perintövuorellesi, paikkaan, jonka sinä, Herra, olet tehnyt asunnoksesi, pyhäkköön, jonka sinun kätesi, Herra, ovat valmistaneet” (2.Moos. 15:17).

Israelin kansa juhli vapautetun juhlaa Kaislameren toisella puolella. Jumala oli vapauttanut kansan suurten ihmeiden voimalla Egyptin orjuudesta ja viimeinen näytös oli ohi: Egyptin sotajoukot olivat jääneet vyöryvän meren saaliiksi.

Vaikka matka tulisi olemaan pitkä ja vaivalloinen, israelilaiset lauloivat uskon laulun. He Julistivat laulullaan, että Herra saattaisi työnsä myös päätökseen. He vetosivat Herran voimaan ja tahtoon viedä kansa luvattuun maahan.

Jos kyse olisi ollut Israelin kansan kyvystä, tahdosta tai edes uskosta, he olisivat sen tuhat kertaa jääneet matkalle. He kohtasivat pieniä ja suuria haasteita ja vastuksia monen monta kertaa ja jatkuvasti napisivat Jumalaa vastaan. Edessä olevan ilon sijaan he käänsivät katseensa yhä uudelleen menneeseen ja tahtoivat jättää matkantekonsa kesken.

Mutta Jumala oli päättäväinen, vahva ja armollinen. Hän voitti kaikki vastukset, myös kansan omat puutteet ja ongelmat.

Eikö tämä ole suurta esikuvaa meille muukalaisille, meille, jotka teemme samalla tavalla matkaa kohti luvattua täyttymystä? Vaikka matka on joskus raskas; suorastaan ylivoimainen ja vaikka voimat loppuvat useasti, Herra Jeesus Kristus jaksaa johdattaa meidät perille taivaaseen.

Jos laitamme luottamuksemme itseemme tai olosuhteisiimme, lannistumme. Jos sen sijaan laitamme toivomme elävään Jumalaan, matkamme ei voi jäädä kesken. Hän vie meidät perille. Jokaisen meistä.

God jesus gospel worship christ sunday christian

Selittämätön kaipaus

”Minä pyydän, näytä minulle kunniasi.” (2. Moos. 33:18)

Raamatussa on erityinen jännite löytämisen ja etsimisen välillä. Sitä kokivat Mooses, Daavid ja vaikkapa Paavali. He kaikki omistivat syvän yhteyden Jumalaansa ja silti he jatkuvasti kokivat merkillistä ikävää ja kaipausta. He ymmärsivät, että Jumalassa on enemmän ja he halusivat löytää Hänet.

Tätä kaipausta ei saisi selittää pois. Meistä ei saisi tulla niin oikeaoppisia tai täydellisiä, että kaipaus katoaa. Kaipaus ei välttämättä ole merkki epäterveestä psyykkeestä tai sielun vammasta, se voi hyvin olla Jumalan vaikuttamaa halua olla tyytymättä vähään.

Juuri tänään Kristuksen seurakunta odottaa ihmisiä, joita Jumalan ikävä ajaa tienraivaajiksi. Nämä ihmiset eivät löydä onneaan siitä mitä tämä maailma tarjoaa lopullisena täyttymyksenä: rahasta, tavarasta, menestyksestä tai ihmisten ihailusta.

Ehkä sinua on riisuttu juuri siksi, että voisit kaivata enemmän? Ehkä sinun ei ole annettu asettua aloillesi, jotta voisit olla edelleen matkalla löytääksesi jotain parempaa?

Kristus on persoona ja Hänet voidaan tuntea persoonallisella tavalla. Hänen tuntemisensa on suurempi aarre kuin voimme kuvitella.

Jumala sytyttäköön meihin kaipauksen liekin.