Hengelliset vitamiinit

”Silloin Herra sanoi Moosekselle: `Minä annan sataa teille leipää taivaasta Kansa menköön kunakin päivänä keräämään sen päivän tarpeisiin. Näin minä koettelen sitä, vaeltaako se minun opetukseni mukaan vai ei´” (2.Moos. 16: 4).

Viimeisen vuosikymmenen aikana on kiinnitetty paljon huomiota tarvittavien vitamiinien saantiin. Asiantuntijoiden mukaan elimistön tulisi saada riittävä määrä erilaisia vitamiineja, muuten uhkaa jonkinlainen puutos ja poikkeava olotila.

Jumala on antanut meille myös hengelliset vitamiinit. Meissä on osa, jota Raamattu kutsuu mm ”sisäiseksi ihmiseksi”, se tarvitsee Jumalalta tulevaa ravintoa. Jos sisäinen ihmisemme joutuu puutostilaan, koko olemuksemme kokee epätasapainoa. Joskus totumme epätasapainoomme niin, ettemme osaa määritellä ongelmamme syytä; saatamme etsiä tasapainoa vääristä asioista?

Israelin kansa sai Jumalan antamaa leipää – mannaa – joka päivä tarvittavan määrän. Jokaisena päivänä tuli kerätä tarvittava määrä – tämän päivän manna ei auttanut huomenna.

Jeesus sanoi olevansa mannan täyttymys, todellinen Elämän leipä. Häntä syömällä – Häneen uskomalla – me saamme iankaikkista ruokaa.

Me tarvitsemme Jeesus -ruokaa joka päivä. Eilisen kokemukset ja Raamatusta saatu ravinto eivät riitä tähän päivään.

Meidän sisäinen ihminen tarvitsee kuulla ilosanomaa, evankeliumia päivittäin. Jumala tahtoo Henkensä kautta tarjota sitä meille erilaisia kanavia pitkin.

Ajattele, kuinka lempeästi ja samalla vaativasti isä opastaa lapsiaan syömään aamiasta ennen kouluun lähtöä. Isä tietää, että tyhjä vatsa muuten häiritsee päivän askareita. Samalla tavalla Taivaan Isä tahtoo ravita meitä Raamatun kautta. Hän houkuttelee meitä avaamaan Raamattumme ja seurustelemaan kanssaan.

Sinä viet meidät perille

”Sinä viet heidät perille ja juurrutat heidät perintövuorellesi, paikkaan, jonka sinä, Herra, olet tehnyt asunnoksesi, pyhäkköön, jonka sinun kätesi, Herra, ovat valmistaneet” (2.Moos. 15:17).

Israelin kansa juhli vapautetun juhlaa Kaislameren toisella puolella. Jumala oli vapauttanut kansan suurten ihmeiden voimalla Egyptin orjuudesta ja viimeinen näytös oli ohi: Egyptin sotajoukot olivat jääneet vyöryvän meren saaliiksi.

Vaikka matka tulisi olemaan pitkä ja vaivalloinen, israelilaiset lauloivat uskon laulun. He Julistivat laulullaan, että Herra saattaisi työnsä myös päätökseen. He vetosivat Herran voimaan ja tahtoon viedä kansa luvattuun maahan.

Jos kyse olisi ollut Israelin kansan kyvystä, tahdosta tai edes uskosta, he olisivat sen tuhat kertaa jääneet matkalle. He kohtasivat pieniä ja suuria haasteita ja vastuksia monen monta kertaa ja jatkuvasti napisivat Jumalaa vastaan. Edessä olevan ilon sijaan he käänsivät katseensa yhä uudelleen menneeseen ja tahtoivat jättää matkantekonsa kesken.

Mutta Jumala oli päättäväinen, vahva ja armollinen. Hän voitti kaikki vastukset, myös kansan omat puutteet ja ongelmat.

Eikö tämä ole suurta esikuvaa meille muukalaisille, meille, jotka teemme samalla tavalla matkaa kohti luvattua täyttymystä? Vaikka matka on joskus raskas; suorastaan ylivoimainen ja vaikka voimat loppuvat useasti, Herra Jeesus Kristus jaksaa johdattaa meidät perille taivaaseen.

Jos laitamme luottamuksemme itseemme tai olosuhteisiimme, lannistumme. Jos sen sijaan laitamme toivomme elävään Jumalaan, matkamme ei voi jäädä kesken. Hän vie meidät perille. Jokaisen meistä.

God jesus gospel worship christ sunday christian

Selittämätön kaipaus

”Minä pyydän, näytä minulle kunniasi.” (2. Moos. 33:18)

Raamatussa on erityinen jännite löytämisen ja etsimisen välillä. Sitä kokivat Mooses, Daavid ja vaikkapa Paavali. He kaikki omistivat syvän yhteyden Jumalaansa ja silti he jatkuvasti kokivat merkillistä ikävää ja kaipausta. He ymmärsivät, että Jumalassa on enemmän ja he halusivat löytää Hänet.

Tätä kaipausta ei saisi selittää pois. Meistä ei saisi tulla niin oikeaoppisia tai täydellisiä, että kaipaus katoaa. Kaipaus ei välttämättä ole merkki epäterveestä psyykkeestä tai sielun vammasta, se voi hyvin olla Jumalan vaikuttamaa halua olla tyytymättä vähään.

Juuri tänään Kristuksen seurakunta odottaa ihmisiä, joita Jumalan ikävä ajaa tienraivaajiksi. Nämä ihmiset eivät löydä onneaan siitä mitä tämä maailma tarjoaa lopullisena täyttymyksenä: rahasta, tavarasta, menestyksestä tai ihmisten ihailusta.

Ehkä sinua on riisuttu juuri siksi, että voisit kaivata enemmän? Ehkä sinun ei ole annettu asettua aloillesi, jotta voisit olla edelleen matkalla löytääksesi jotain parempaa?

Kristus on persoona ja Hänet voidaan tuntea persoonallisella tavalla. Hänen tuntemisensa on suurempi aarre kuin voimme kuvitella.

Jumala sytyttäköön meihin kaipauksen liekin.

Verellä maalatut karmit

”Heidän tulee ottaa karitsan verta ja sivellä sitä ovenkamanaan ja molempiin ovenpieliin niissä taloissa, joissa he karitsaa syövät.” (2. Moos. 12:7)

Israelin kansa oli lähdössä Egyptistä. Valmistelut oli tehty ja oli Jumalan viimeisen tuomion aika: Kaikki Egyptissä asuva esikoislapset tulivat kuolemaan.

Jumala sääti pääsiäisenvieton juuri tähän ajankohtaan. Jokaisen israelilaisen perheen tuli uhrata vuoden ikäinen virheetön lammas. Lampaan verellä piti maalata kotien ovien karmit. Kun seuraavana yönä Jumala lähettämä tuomio kulki läpi Egyptin, veren merkki pelasti israelilaisperheet.

Israelilaiset eivät olleet sen parempia ihmisiä kuin egyptiläiset. He eivät säästyneet rangaistukselta uskonnollisen luonteensa tähden – ainoastaan veri pelasti.

Egyptissä asetettu pääsiäinen oli suurta esikuvaa tulevasta pelastuksesta. Raamattu opettaa meille, että Jumala on pyhä, Hän vihaa syntiä. Kadotus ja helvetti ovat todellisia asioita. Mutta Jumala ei ole vain Pyhä, Hän on myös Rakkaus. Ja rakkauden tähden Jumala astui Pojassaan maailmaan ja kuoli kaikkien meidän syntien tähden. Jeesus Kristus oli Jumalan karitsa, joka uhrattiin minun tähteni.

Pelastunko minä Jumalan vihalta ja kadotustuomiolta oman hyvän elämäni tähden? Pelastunko sen vuoksi, että käyn seurakunnassa ja annan omastani tarvitseville? Pelastunko edes osittain taimella olevan pyhitykseni seurauksena? Vältänkö Jumalan tuomion olemalla yhteistyössä Jeesuksen kanssa?

Me pelastumme vain veren tähden. Kun sydämeeni syttyy usko Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajana ja Pelastajana, silloin minuun maalataan veren merkki.

Jeesus kantaa murheesi Isän eteen

”Kantakoon Aaron aina israelilaisten asioita sydämensä päällä Herran edessä.” (2. Moos. 28: 30)

Vanha Testamentti käyttää paljon palstatilaa ylimmäisen papin kuvaukseen ja syykin on selvä: ylipappi edustaa Herraa Jeesusta Kristusta – Hän on meidän todellinen ylimmäinen pappimme.

Ylimmäisen papin asuun piti kiinnittää 12 korukiveä sekä olkatoppauksiin että rinnan kohdalle tulevaan ”kilpeen”. Korukiviin kirjoitettiin Israelin heimojen päämiesten nimet ja ajatus oli, että näin ylipappi kantoi jokaisen israelilaisen Jumalan kasvojen eteen mennessään kaikkeinpyhinpään. Miksi kivet laitettiin olkapäille ja rinnan kohdalle? Olkapää edustaa voimaa Raamatun kielen käytössä, rinta edustaa sydäntä eli rakkautta.

Kristus Jeesus siis kantaa jokaista omaansa Taivaallisen Isän eteen koko voimallaan ja kaikella rakkaudellaan. Jalokiven ominaisuus on siitä ihmeellinen, että se loistaa sitä kirkkaammin, mitä suuremmassa valossa se on. Siis heikoinkin kristitty loistaa Kristuksessa himmentymättömällä loisteella.

Sitten ritakilvessä oli myös uurim ja tummin. Niistä ei ole säilynyt perimätietoa, mutta jollain tavalla niitä käytettiin kysyttäessä Jumalan tahtoa määrättyihin, ihmisten elämään kuuluviin asioihin. Aaronin piti pitää nämä välineet sydämensä päällä, jotta hän kantoi sydämellään aina kaikkia israelilaisten asioita – eli huolia, murheita ja ongelmia.

On lohdullisen huikeaa ajatella, että Jeesuksen sydämellä on tälläkin hetkellä jokaisen lapsensa pulmalliset asiat. Hän pitää niitä sydäntään vasten ihan kuin ne olisivat Hänen omia ongelmiaan. Ja omalla jumalallisella arvovallallaan Hän tuo jokaisen meidän asiamme Taivaallisen Isämme eteen. Hän pyytää jokaisena päivänä – ei mitä tahansa vastausta – vaan juuri sitä vastausta elämäämme, joka on kyllästetty suurimmalla mahdollisella rakkaudella.