”Kun siis Aaron astuu pyhäkköön, hän kantakoon oikeutta jakavassa rintakilvessä Jaakobin poikien nimiä sydäntään vasten, jotta Herra aina muistaisi heitä.” (2. Moos. 28:29)
Kategoria: 2. Mooseksen kirja
Kun lupaukset tuntuvat ontoilta
”Näin Mooses puhui israelilaisille, mutta raskaan orjuuden näännyttäminä he eivät kuunnelleet häntä” (2. Moos. 6:9).
Miten lähellä vapautuksen hetki olikaan! Satoihin vuosiin ei ollut tapahtunut muuta kuin jatkuvaa elinolojen kiristymistä mutta nyt näyttämölle astui 40 vuoden maanpakolaisuudesta palannut Mooses.
Mooses sai Jumalalta ihmeellisiä lupauksia. Hän välitti ne kurjuudessa matelevalle kansalle ja sanat toivat toivoa. Mutta kun lupausten ja niiden toteutumisen väliin tuli viive ja helpotuksen sijaan arki vaan synkistyi, Mooses alkoi vaikuttaa yhden-tempun-ponilta. Samoin Jumala.
Ehkä sinäkin olet saanut pienen auringonsäteen tuskan huuruiseen koloosi, jonne olet askel askeleelta vetäytynyt pakoon elämän liian kovaa todellisuutta? Ehkä olet uskaltanut sielusi jännittyneiden viulunkielien soida osasekunnin iloista sointia, kunnes taivas on taas pimentynyt ja toivosi on sammunut?
Jumalan lupaukset voivat alkaa kuulostaa ontoilta, kun elämä näännyttää. Joku sinussa sanoo, että pitäisi ottaa vastaan ja nousta myrskyn päälle Jumalan sanojen voimasta, mutta et jaksa. Et enää tänään.
Raamattu on täynnä ihmisiä, jotka eivät enää jaksaneet. Sivu toisensa jälkeen vastaan tulee sanoja käsissään pieneksi ryppykasaksi puristavia ihmisiä, joille todellisuus peittää kauniit tulevaisuuden maalaukset. Ja kuitenkin, Jumala ei ole ollut koskaan suljettu ihmisen toivottomuuteen!
”Minä olen” luo sanoja jotka luovat todellisuutta. Jos ja kun väliin astuu vihollinen nimeltä ”viive” ja ”odotus” ja kun ihminen taittuu, Jumala toimii vuorenvarmasti kuin margariinitehdas.
Kärsimys ja uudet maisemat
”Niin israelilaisille asetettiin työnjohtajat, joiden oli määrä näännyttää heidät raskaalla pakkotyöllä” (2. Moos. 1: 11).
Jumalan suunnitelmat olivat selkeät. Ensin Aabraham johdatettiin Luvattuun maahan ja siellä telttailtaisiin kolmen sukupolven ajan. Sen jälkeen oli määrä mennä Egyptiin muutamaksi sadaksi vuodeksi ja sinä aikana muutamasta kymmenestä hengestä muodostuisi kokonainen kansa. Lopulta Jumala kutsuisi kansan takaisin Luvattuun maahan, ihan niin kuin hän oli luvannut Aabrahamille.
Lähtö Egyptistä ei ollutkaan kovin helppoa. Israelilaiset joutuivat suureen kurjuuteen egyptiläisten orjuuttaessa heitä yhä kovemmin vuosikymmenestä toiseen. Miksi Jumala salli tällaisen kärsimyksen? Minä luulen, että ilman kärsimystä kansa olisi ollut haluton siirtymään uuteen vaiheeseen, se olisi ollut liian ”asettunut aloilleen”?
Kärsimys on monesti sekä Raamatussa että kirkkohistoriassa Jumalan sallima reitti kohti uusia vaiheita. Vaikeudet ovat irroittaneet ihmisiä entisestä ja auttanut heitä hyppäämään uskonhyppyjä tulevaan.
Minua Jumala on tänä kesänä kutsunut läheisempään suhteeseen kanssaan. Inhimillisesti se on tarkoittanut ahdistavia viikkoja, voimattomuutta, masennusta, merkillistä kuulumattomuuden ja tyhjyyden tunnetta. En ole löytänyt ympärillä olevista asioista samaa mielekkyyttä kuin ennen. Nyt ymmärrän, että juuri kaikki se on kammennut minua ulos mukavuusalueeltani ja haastanut etsimään Jumalaa uudella tavalla.
Kärsimys, tyhjyyden kokeminen, mihinkään kuulumattomuuden tunne ja yksinäisyys ovat kurjuuden mutta myös siunauksien kanavia.
Ehkä sinunkin on aika astua uuteen vaiheeseen?
Alusta perille saakka
”Silloin Mooses ja israelilaiset lauloivat Herralle tämän laulun: `Minä laulan Herralle, sillä hän on ylen korkea! Hevoset ja miehet hän mereen syöksi.´” (2. Moos. 15: 1).
Toisen Mooseksen kirjan luku 15 opettaa kristittyjä siitä, miten Jumala johtaa kansaansa alusta loppuun saakka. Laulu virisi israelilaisten huulille, kun he olivat meren poikki kävellessään pelastuneet Egyptin orjuudesta.
Laulussa on kolme kohtaa, jotka rohkaisevat lukijaansa. Jakeessa kaksi puhutaan matkan alkupisteestä: ”hän tuli minulle pelastukseksi.” Jumala astui Kristuksessa alas maailmaan pelastamaan juuri sinua ja minua. Hän kutsui meidät yhteyteen kanssaan.
Jakeessa 17 puhutaan lopullisesta pelastuksesta. Minkä varassa israelilaiset pääsivät luvattuun maahan? Minkä varassa kristityt tulevat lopulta pääsemään taivaaseen? ”Sinä viet heidät perille…” Jumala ilmoittaa olevansa kyllin vahva ja päättäväinen taatakseen onnellisen loppukohtauksen.
Entä sitten itse alku- ja loppupisteiden välissä oleva matka? Siihen vastaa jae 13: ”Sinä johdatit armossasi tätä kansaa, jonka lunastit…” Matkan aikana Jumalan armo ei lopu. Se riittää kaikenlaisiin päiviin. Alusta perille saakka.
Hengelliset vitamiinit
”Silloin Herra sanoi Moosekselle: `Minä annan sataa teille leipää taivaasta Kansa menköön kunakin päivänä keräämään sen päivän tarpeisiin. Näin minä koettelen sitä, vaeltaako se minun opetukseni mukaan vai ei´” (2.Moos. 16: 4).
Viimeisen vuosikymmenen aikana on kiinnitetty paljon huomiota tarvittavien vitamiinien saantiin. Asiantuntijoiden mukaan elimistön tulisi saada riittävä määrä erilaisia vitamiineja, muuten uhkaa jonkinlainen puutos ja poikkeava olotila.
Jumala on antanut meille myös hengelliset vitamiinit. Meissä on osa, jota Raamattu kutsuu mm ”sisäiseksi ihmiseksi”, se tarvitsee Jumalalta tulevaa ravintoa. Jos sisäinen ihmisemme joutuu puutostilaan, koko olemuksemme kokee epätasapainoa. Joskus totumme epätasapainoomme niin, ettemme osaa määritellä ongelmamme syytä; saatamme etsiä tasapainoa vääristä asioista?
Israelin kansa sai Jumalan antamaa leipää – mannaa – joka päivä tarvittavan määrän. Jokaisena päivänä tuli kerätä tarvittava määrä – tämän päivän manna ei auttanut huomenna.
Jeesus sanoi olevansa mannan täyttymys, todellinen Elämän leipä. Häntä syömällä – Häneen uskomalla – me saamme iankaikkista ruokaa.
Me tarvitsemme Jeesus -ruokaa joka päivä. Eilisen kokemukset ja Raamatusta saatu ravinto eivät riitä tähän päivään.
Meidän sisäinen ihminen tarvitsee kuulla ilosanomaa, evankeliumia päivittäin. Jumala tahtoo Henkensä kautta tarjota sitä meille erilaisia kanavia pitkin.
Ajattele, kuinka lempeästi ja samalla vaativasti isä opastaa lapsiaan syömään aamiasta ennen kouluun lähtöä. Isä tietää, että tyhjä vatsa muuten häiritsee päivän askareita. Samalla tavalla Taivaan Isä tahtoo ravita meitä Raamatun kautta. Hän houkuttelee meitä avaamaan Raamattumme ja seurustelemaan kanssaan.
