“Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta” (Matt. 11:28).
Jeesus käyttää kristillisen elämän vertauskuvana härkäpäriä, jotka vetivät yhdessä puista niskan päälle asetettavaa iestä. Härät kulkivat samaa tahtia, jolloin kuorma jakautui niille tasaisesti.
Usko on elämistä yhdessä Kristuksen kanssa. Hän ei ole vain antanut meille lahjareppua selkäämme ja passittanut meidät matkalle, vaan Hän haluaa kulkea tietämme yhdessä.
Jeesus kutsuu meitä kulkemaan Hänen kanssaan samaan tahtiin. Jos kiirehdimme ja haluamme mennä kovempaa, tunnemme ikeen painon raskaampana; joudumme kantamaan koko kuorman itse. Jos taas emme suostu kulkemaan yhdessä Hänen kanssaan, raahaudumme mukana ja ies painaa ikävästi.
Miten voisin kulkea Jeesuksen kanssa samaan tahtiin? Tässä ei ole mitään kaavoja tai tarkkoja ohjeita. Kyse on meidän jokaisen henkilökohtaisesta suhteeesta Vapahtajaamme. Suhteessa ei ole kaavoja vaan yhteyttä. Ja se yhteys vahvistuu päivä päivältä ja vuosi vuodelta.
Jeesus kutsuu meitä elämään kristillistä elämää riippuvaisina Hänestä. Sitä nimittäin voi elää myös itsestä käsin, omavalintaisen tahdin mukaan. Jeesuksen kanssa ies ei paina eikä kuorma ole raskaampi kuin jaksamme kantaa.
Onneksi Hän on päättäväinen. Hän jatkuvasti vetää meitä lähelleen ja sovittaa elämäämme sopivaa iestä harteillemme. Silloin Hän saa määrätä suunnan ja vauhdin ja me saamme sielullemme kaipaamamme rauhan.
Kiitti taas tästä! Joskus saatetaan luulla tai kuvitella (kun itämainen maatalouskultturi ei ole meille kovinkaan tuttua) että “ies” tarkoittaa kannettavaa kuormaa. Mutta aivan oikein kirjoitit, että ies on se niskan päälle asetettava poikkipuu, joka yhdistää härkäparin toisiinsa. Silloin kuormaa kannetaan tai vedetään yhdessä. Yhdessä Jeesuksen kanssa. “Minun ikeeni on sovelias ja kuormani keveä…”
Runossa “Vaikea risti” sanotaan tästä: “On siinä sinun olkaisi malli, siunauksesi sen Herra sinulle salli.”
Terv. Vellu Kosonen Imatralta