Avainsana: uupumus

Erityishoitoa uupuneille

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Te ette ole hoivanneet uupuneita, ette ole lääkinneet sairastuneita…” (Hes. 34:4)

Jos Hesekielin sanoja kuuntelee oikein tarkasti, saattaa kuulla Jumalan murtuneen sydämen sykkeen. Hänen sydämensä hypähtää rytmihäiriöön jokaisen kärsivän ihmisen kohdalla.

Taivas tietää, että elämässä sattuu ja tapahtuu. Onni ei jakaudu tasaisesti eikä kaikki joudu läkähtymään toivottomassa vastavirrassa. Jumalan silmät katsovat varjoihin, sinne, missä ihmiset yksi toisensa jälkeen nostavat kädet pystyyn ja luovuttavat.

Uupuneet tarvitsevat erityishoitoa. Heidät pitää vapauttaa vaatimusten kuormista ja antaa lupa levätä.

Uupuneet eivät tarvitse eivätkä kestä uusia käskyjä – uusille ruoskanjäljille ei ole enää tilaa. He tarvitsevat vierelläkulkijaa; ihmistä, joka osaa kuunnella pakahtuneet sanat läpi itkun ja epätoivon.

Väsyneitä tulee ravita anteeksiannon, armon ja toivorikkaan tulevaisuuden sanoilla. Evankeliumin hellät sanat kykenevät tekemään ihmeitä – ja ihmeitä uupuneet juuri tarvitsevat.

Miten jaksat ristisi alla?

Published on by Jaakko Pirttiaho1 Comment

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että elämäsi on aivan liian raskasta? Oletko pyytänyt Jumalaa vapauttamaan sinut asioista, jotka saavat askeleesi hitaiksi ja silti kohtaat samat haasteet aamusta aamuun?

Minulle elämä on aika ajoin liian kovaa. Muutamia kertoja olen saanut hyvästellä onnellista elämää ja elämänhalua kuin syksyllä tuulen voimasta puista irtoavia reikäisiä lehtiä. Olen yrittänyt pyristellä vastaan maallisin ja taivaallisin voimin päätyäkseni samaan pisteeseen: rähmälleni ristin paino harteillani.

Oletko huomannut, ettei Jeesuskaan jaksanut kantaa omaa ristiään? Hänet oli hakattu ja ruoskittu niin pahasti, että hän kaatui ristinsä alle ja oli täysin voimaton jatkamaan. Ehkä sotilaat piiskasivat ja potkivat häntä eteenpäin huomatakseen, että mikään ei auttanut.

Jeesus sai avukseen Simon -nimisen miehen, joka oli sattumalta paikalla (Matt. 27: 32).. Yhdessä he kantoivat raskaan taakan perille.

Kun Jeesus kehotti meitä ottamaan oman ristimme, Hän tiesi lyyhistyvänsä omansa alle ja tarvitsevansa apua. Samoin Hän tiesi, että me näännymme omien ristiemme alle. Ei ole tarkoituskaan, että kantaisimme niitä itse, vaan meillä on vierellämme enemmän kuin tuntematon Simon.

Miten siis jaksat ristisi painon alla? Ehkä tänään saamme yhdessä maata maassa pitkin pituuttamme ja odottaa Häntä, joka ottaa painomme harteilleen ja nostaa meidät jatkamaan matkaa yhdessä kanssaan?

Uupumus johtaa etsintään

Published on by Jaakko Pirttiaho2 Comments

”Sydämeni vetoaa sinun sanaasi: `Etsikää minun kasvojani.´Herra, minä etsin sinun kasvojasi.” (Ps. 27:8)

Minä vihaan uupumusta, joka roikkuu olemuksessani päivästä toiseen. Väsymys on kuin painajaiselokuva, joka etenee pysähdyskuvasta seuraavaan ylimielisen hitaasti.

Väsymys rikkoo elämäni palapelin ja sotkee palat ympäri lattiaa. Se laittaa betoniporsaan valmiiden suunnitelmieni tielle ja saa minut neuvottomaksi.

Väsymystä on vaikeaa kestää, koska se riistää langat käsistäni. Se tekee minusta arvottoman, sillä kukapa osaisi rakastaa itseään, jos ei jaksa tyhjentää kahvinkeittimen vanhoja poroja ja mitata uutta vettä?

Mutta musertavaan väsymykseen sisältyy elämän siemen. Uupumus on se maaperä, johon arkinen ja omavoimainen elämä kätketään ja ylös nousee jotain uutta ja jumalallista.

Uupumus vie sielun harhateille ja uudella tavalla löydetyksi. Uupunut ei jaksa olla aktiivinen aarteenetsijä vaan sielu haravoi pelastavaa saareketta kuin vanhanaikaista radiotataajuutta napista pyörittäen.

Uupumus on se elämän leikkauspinta, jossa Vapahtaja avaa oven yllättävältä suunnalta ja astuu kanssamme aamiaiselle. Hänen seurassaan kiire vaihtuu kiireettömyydeksi, väsymys yhteydeksi ja omat suunnitelmat valtakunnaksi, joka on jo nyt läsnä.

Voimat lopussa?

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Herra hankkii oikeuden kansalleen ja säälii palvelijoitaan. Hän näkee, että heidän voimansa on ehtynyt ja kaikki on tyystin lopussa” (5. Moos. 32:36).

Ovatko voimasi lopussa? Oletko tullut elämäsi kanssa siihen pisteeseen, josta et itse jaksa enää jatkaa matkaa? Onko edessäsi taas yksi vuori aikaisempien joukossa – tällä kertaa olet liian uupunut kiivetäksesi?

Raamattu opettaa Jumalasta, joka on loputtoman ymmärtävä ja myötätuntoinen. Raamatun Jumala näkee sinun mahdottomuutesi ja väsymyksesi ja ottaa ne todesta. Hän tietää menneet raskaat vuodet ja nykyiset ahdistuksen päivät. Hän tietää sen, että monesti kuormaa on liikaa.

Onko meidän lupa luottaa Jumalan apuun myös silloin, kun olemme itse tuhlaajapoikina ja -tyttöinä väsyttäneet itsemme Jumalan selän takana? Se oli juuri Mooseksen lupauksen taustalla Israelin kansalle: Jumala näkisi kansan väärät valinnat, niistä syntyvän kärsimyksen ja Hänen sydämensä olisi täynnä rakkautta ja myötätuntoa. Hän ei hyväksyisi syntiä, mutta ei rakkautensa tähden voisi olla auttamatta eksyneitä lapsiaan.

Saat väsyneenä huutaa Häntä luoksesi; Hän on jo lähelläsi. Saat anoa Häntä näkemään tuskasi; Hän tietää tilanteesi tarkalleen. Saat itkeä apua; Hänellä on sinulle kaunis tulevaisuus. Saat antaa Hänelle mahdottomat vuoresi; mahdottomuudet ovat Hänen erityisosaamistaan.

Lepoa siellä ja lepoa täällä

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Sen sijaan me, jotka tulimme uskoon, pääsemme lepoon.” (Hebr. 4:3)

Kristityille on tuleva eräs päivä, jolloin kaikki maahan painetut nostetaan ylös ja rikkimenneet korjataan. Yksi hetki muuttaa kaiken, itku kääntyy iloksi ja syvyyden painoankkurit taivaallisiksi heliumpalloiksi.

Taivas odottaa sinua. Se kutsuu sinua odottamaan tulevaa vapautusta ja arvoitusten aukaisemista kärsivällisesti ja rohkeasti. Voi olla, että et voi välttää törmäyksiä tänään, taivaassa saat ihanan karusellin puskuauton.

Taivas on täynnä lepoa. Sinne kannetaan taivaallisilla paareilla kaikki väsyneet ja loppuunpalaneet.

Taivas voi olla jo tänään totta sydämissämme. Siihen lepoon Jeesus kutsuu sinua ja minua. Hän haastaa meitä oppimaan Häneltä levollisen elämän salaisuuden.

Levottomuus ja väsymys tulee monesti siitä, että minun pitää pysyä pinnalla, ansaita, hankkia tai pitää yllä. Väsymme huolehtimaan itsestämme, läheisistämme ja asioista, joita meille on.

Jeesus kutsuu meitä luovuttamaan asiamme Hänelle. Ehkä tänään uskallan antaa yhden asian, huomenna toisen. Antaessani vapaudun siihen luottavaiseen lepoon, joka on odottanut minua alusta asti.

Voin menettää terveyteni. Omaisuuteni. Työpaikkani. Jopa ihmissuhteeni. Menetykset saattavat alkushokin jälkeen olla portaat seuraavan maailman lepoon jo täällä maan päällä.

Jeesusta en menetä. Enkä taivaan VIP-paikkaa. Lepoa on luvassa. Täällä maistiaisina ja hetken päästä täysimittaisena.