“Sydämeni vetoaa sinun sanaasi: `Etsikää minun kasvojani.´Herra, minä etsin sinun kasvojasi.” (Ps. 27:8)
Minä vihaan uupumusta, joka roikkuu olemuksessani päivästä toiseen. Väsymys on kuin painajaiselokuva, joka etenee pysähdyskuvasta seuraavaan ylimielisen hitaasti.
Väsymys rikkoo elämäni palapelin ja sotkee palat ympäri lattiaa. Se laittaa betoniporsaan valmiiden suunnitelmieni tielle ja saa minut neuvottomaksi.
Väsymystä on vaikeaa kestää, koska se riistää langat käsistäni. Se tekee minusta arvottoman, sillä kukapa osaisi rakastaa itseään, jos ei jaksa tyhjentää kahvinkeittimen vanhoja poroja ja mitata uutta vettä?
Mutta musertavaan väsymykseen sisältyy elämän siemen. Uupumus on se maaperä, johon arkinen ja omavoimainen elämä kätketään ja ylös nousee jotain uutta ja jumalallista.
Uupumus vie sielun harhateille ja uudella tavalla löydetyksi. Uupunut ei jaksa olla aktiivinen aarteenetsijä vaan sielu haravoi pelastavaa saareketta kuin vanhanaikaista radiotataajuutta napista pyörittäen.
Uupumus on se elämän leikkauspinta, jossa Vapahtaja avaa oven yllättävältä suunnalta ja astuu kanssamme aamiaiselle. Hänen seurassaan kiire vaihtuu kiireettömyydeksi, väsymys yhteydeksi ja omat suunnitelmat valtakunnaksi, joka on jo nyt läsnä.
Kiitos tästä. Kosketti ja lohdutti.
ti 25. elok. 2020 klo 13.07 Yksin armosta kirjoitti:
> Jaakko Pirttiaho posted: ” “Sydämeni vetoaa sinun sanaasi: `Etsikää minun > kasvojani.´Herra, minä etsin sinun kasvojasi.” (Ps. 27:8) Minä vihaan > uupumusta, joka roikkuu olemuksessani päivästä toiseen. Väsymys on kuin > painajaiselokuva, joka etenee pysähdyskuvasta seuraavaan ylimi” >
Kiitos tästä lohduttavasta kirjoituksesta , aivan kuten oma tilanteeni juuri nyt . Rohkaisee taas kerran luottamaan Jeesukseen ja lupauksiin , ”ei minulta mitään puutu ” , ei vaikka olosuhteet toista väittävätkin .