Hei sinä, juuri sinä! – mene tässä voimassasi!

”Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: ”Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut” (Tuom. 6: 14).

Vanha, punanahkainen lepotuoli narskahtelee painoni alla ja laipion rajassa yläpuolellani on kuin kirjoitettuna huuto, joka tuntuu jäävän ”luonnos” -tilaan katkenneen yhteyden tähden.

”Olen Jumala niin kamalan uupunut ja kaikkeni antanut. Miten voisin enää jaksaa mennä raamattuopettajaksi huomenna sinne ja sitten seuraavaksi tuonne? Miten jaksan täyttää kutsumukseni olla eilistä parempi aviomies, isä, ystävä, ihminen?”

Aikanaan Gideon kamppaili samanlaisten kysymysten vallassa. Naapurivaltio alisti Israelia ja Gideon oli tottunut elämään ainaisessa pelossa ja orjuuden painon alla uupuneena. Juuri hänelle, oman heikkoutensa ja häpeänsä kokevalle nuorukaiselle Kaikkivaltias ilmestyi ja sanoi: ”Vapauta kansani orjuudesta, on aika! Älä katso itseesi, lähde liikkeelle niillä voimilla, joita sinulla tänään on (Gideonin sielu toimi kuin Googlen automaattikääntäjä: mene siinä täydessä voimien puutteessa, ota ensimmäinen askel siitä huolimatta)!

Ja sitten seurasi samanlainen itseensätuijottelu, oman hauiksen mittaaminen, Jumalaakin uuvuttava ”minä-minä-minä” – vaihe, jonka Herra tuntui kohtaavan jokaisen kutsumansa ihmisen kohdalla aina Aabrahamista ja Mooseksesta Paavaliin saakka: ”Eihän minusta ole, se on mahdotonta!”

Juuri tänään yhteyskatkos päättyi punanahkaisella tuolilla istuvalle, itsesääliinsä käpertyneelle ihmiskerälle: ”Mene tässä voimassasi”.

Tämä sama kehoitus on muuten voimassa meille jokaiselle, ihan jokaiselle ja juuri nyt. Tiedän, sinä katsot itseesi minun tavoin ja toteat minkäänlaisen ”Jumalan valloitustoimintaan” osallistumisen mahdottomaksi, koska elät keskellä raunioita ja suurta kipua ja puutetta. Niin eli Gideonkin. Ja niin elän minäkin.

Juuri keskelle mahdottomuuttamme kajahtavat Isän sanat minulle ja sinulle, tämän ajan Gideoneille: ”Mene ja vapauta kansani! Ohjaa se takaisin evankeliumin vapauteen, Minun Isän rakkauteen, takaisin lepoon ja turvaan!”.

Miten? Yhteys on auki, kysy Iskältä toimintaohjeet ja ensimmäisen askeleen suunta. Tai ehkä jo tiedätkin sen, olet vain voimattomuutesi vanki? ”Mene tässä voimassasi ja xxx-kohdalla on sinun nimesi!

Mene tässä voimattomuudessasi!

”Silloin Herra katsoi häneen ja sanoi: `Käytä sitä voimaa, joka sinussa on.`” (Tuom. 6:14).

Miten ihmeessä voisin jaksaa tulevia haasteita, kun nykyiset voimani ovat niin vähäiset? Miten voisin kestää huomisen taistelut, kun olen jo tänään rähmälläni? Tuomarien kirjasta ilmestyvä Gideon antaa meille lohduttavan vastauksen.

Jumala käski Gideonia kansan vapauttajaksi ja kun hän kyseli samoja ”miksi” -kysymyksiä kuin mekin, vastaus oli: ”Mene nykyisillä voimillasi.” Se tarkoitti Gideonin kohdalla todellisuudessa voimien puutetta, voimattomuutta; Jumala kutsui urheaksi sotasankariksi miestä, joka lymyili piilossa maakuopassa ja pyysi kutsun vahvistamaa ihmettä ei vain yhdesti tai kahdesti vaan jopa kolme kertaa.

Juuri Gideonin voimattomuus teki hänestä sankarin. Hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin turvata Jumalaansa, Häneen, joka vakuutti olevansa Gideonin kanssa. Silloin vastukset kukistuisivat oikeilla hetkillä kuin heiveröiset korttitalot.

Sama kutsu on annettu jokaiselle kristitylle. Kun kristityn voimattomuus yhdistyy Jeesuksen Kristuksen voimaan, siitä syntyy elämä, jota eivät määritä oman pään laskelmoinnit tai toisten antamat uhkakuvat.

Tartu siis rohkeasti tämän päivän tehtäviin siinä voimassasi – tai voimattomuudessasi -, jota nyt kannat sisälläsi. Jumala on kanssasi, sinä urhea Jumalan taistelija!

Urhea sotasankari?

Gileadilainen Jefta oli urhea sankari, mutta hän oli porton poika. Jeftan isä oli Gilead” (Tuom. 11:1).

Israelilaiset olivat Jeftan aikaan asuneet Luvatussa maassa jo 300 vuotta. Yhä uudelleen he kääntyivät palvelemaan muita jumalia ja joutuivat sen seurauksena naapurivaltioiden hallitsemiksi. Aina kun Israel kääntyi hädässään Jumalan puoleen, Jumala oli valmis auttamaan. Jumala on uskollinen suhteessa kansaansa.

Jumala herätti kansalle Hengen täyttämiä johtajia vapautustaistelun johtajiksi. Kuka meistä olisi valinnut Jeftan? Hänen isällään oli laillisesta parisuhteesta syntyneitä poikia mutta Jefta oli seurausta Jeftan isän, Gileadin, syrjähypystä.

Toisaalta kukapa meistä olisi valinnut raskaasti epäonnistuneen Pietarin alkuseurakunnan johtoon? Tai kuka meistä voisi antaa Daavidista sen todistuksen, että hän oli kaikessa Jumalan mielen mukainen mies?

Raamattu on tulvillaan kertomuksia ihmisistä, joiden taustat tai elämä on puutteellista ja silti Jumala valitsi juuri heidät välikappaleikseen.

Ehkä sinäkin painat tänään katseesi alas muiden seurassa? Ehkä menneisyytesi muistuttaa jotain Jeftan vastaavasta, ehkä sinullekin on osoitettu, että et kelpaa samanarvoisena joukkoon? Muistathan, että Jumala katsoo sinua eri tavalla? Uskalla antaa Hänelle kipeät taustasi ja puutteellinen nykyisyys, Hänen käsissään niistä syntyy jumalallista taidetta ja huomisen suloista historiaa.

Mene tässä voimassasi!

”Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: ”Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut.” (Tuom. 6: 14)

Israelilaiset olivat jälleen kerran unohtaneet Jumalansa ja alkaneet palvella valloittamansa maan jumalia. Siitä seurauksena kansa joutui kärsimään naapurikansan julmaa kohtelua. Jumalan tahdon sivuuttaminen synnyttää aina kärsimystä.

Jumalan armo ei kuitenkaan päättynyt. Hän lähetti enkelinsä (Herran enkelin eli luultavasti esiolevainen Herran Jeesuksen Kristuksen) Gideon -nimisen miehen luokse. Enkelin tervehdys Gideonille on osoitus Jumalan armollisesta suhtautumisesta huumorin pilkahduksen kera: ”Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!” Gideon oli kaikkea muuta kuin urhea; enkelin kohdatessa hän lymysi maahan kaivetussa viinikuurnassa.

Kun Jumala kutsuu ihmistä suurenmoiseen kutsumukseen ja tehtävään, ihminen yleensä säikähtää ja kokee itsensä liian vähäpätöiseksi. Tämän näemme myös Gideonin kohdalla. Hän valittaa omaa huonottaan ja heikkoa taustaansa – eikö Jumala voisi valita jonkun toisen?

Herra antoi Gideonille merkillisen kehotuksen: Ala toteuttaa kutsumustasi tämän päivän voimassasi. Eikö Jumalan olisi ensin täytynyt jotenkin vahvistaa häntä tai tehdä jokin ihme? Ei, kutsu oli kuulunut ja liikkeelle tuli lähteä vapisevana ja heikkona. Syy oli tässä: Herra lupasi itse olla Gideonin vahvuutena.

On aika 2000-luvun Gideoneiden esiintulon. He katselevat vielä omaa kehnouttaan ja piilottelevat suurten uhkakuvien varjoissa. Samaan aikaan Jumalan pyhyys murennetaan ja ihmiset kävelevät kohti tuhoa. Epätoivo, toivottomuus ja yksinäisyys ovat kuin pimeä verkko ihmisten yllä.

Ehkä Jumala kutsuu tänään sinua tuomaan ihmisille valoa ja toivoa; osoittamaan heille Herraa Jeesusta Kristusta? Älä katso itseesi, katso Kutsujaan.

hand-wing-sky-sunshine-old-monument-622625-pxhere.com

Siis miksi keskeneräisyyttä?

”Minä panen nämä kansat teille koetukseksi nähdäkseni, kuljetteko te isienne lailla minun tietäni minun käskyjäni noudattaen. Siksi Herra ei kiirehtinyt tuhoamaan näitä kansoja, vaan antoi niiden jäädä paikoilleen, ja siksi hän ei ollut myöskään antanut niitä Joosuan käsiin.” (Tuom. 2: 22,23)

Jumala oli luvannut Kanaanin maan israelilaisille. Joosua oli Jumalan valitsema johtaja maan valloittamiseen. Jumala selkeästi lupasi antaa koko maan hänelle ja kansalle ja kukistaa viholliset heidän edestään (Joos. 1:3).

Joosuan kirjan alkua käytetään monesti sen osoittamiseksi, että me kristityt voimme elää jatkuvasti voitokkaasti vaikeuksitta piittaamatta, jos luotamme Jumalan lupauksiin riittävästi. Meille sanotaan, että jos osaamme olla oikeanlaisia ja uskoa oikealla tavalla, meidän ei tarvitse kokea tappiota tai kärsimystä.

Mutta Joosua ei nähnyt elinaikanaan Jumalan lupausten kokomittaista täyttymystä. Vuosikymmenten jälkeen maata oli vallattu mutta hyvin paljon jäi myös valtaamatta. Viholliskansoja jäi jäljelle israelilaisten ahdistukseksi. Puuttuiko Joosualta siis uskoa vai mistä on kyse?

Jumala on lopulta aina salattu Jumala. Joosuan ja israelilaisten kohdalla Jumala päätti jättää vihollisia jäljelle – niillä oli oma salattu tehtävänsä Jumalan ja kansan välisessä suhteessa.

Tästä pääsemme meihin ja omaan keskeneräisyyteemme. Omistamme kyllä mitä suurimmat lupaukset ja olemme voittajia. Mutta samaan aikaan joudumme kokemaan monenlaisia ahdistuksia. Viholliset saattavat vainota meitä sisältä ja ulkoa. Kun näin on, ehkä kyse ei olekaan meidän uskomme heikkoudesta, vaan salatusta rakastavasta Jumalasta.

Voi olla, että me tarvitsemme meidän tämän päivän haasteemme. Jumala voi kyllä vastata rukouksiimme ja poistaa kipeät asiat. Mutta jos Hän ei niin tee, niillä saattaa olla elämässämme enemmän tarkoitusta kuin arvaamme.

DSC08474_keskenerainen