Onko purosi kuivunut?

”Jonkin ajan kuluttua puro kuitenkin kuivui, koska maassa ei ollut satanut” (1. Kun. 17:7).

Profeetta Elia oli toiminut täsmälleen Jumalan ohjeiden mukaan. Keskellä ankaraa kuivuutta ja nälänhätää hän oli asettautunut asumaan pienen puron äärelle ja sai nauttia päivittäistä huolenpitoa.

Mitä mahtoikaan Elia ajatella, kun hengissä pysymiselle elintärkeä vesi alkoi vähentyä? Päivä päivältä puron pinta laski ja kohta jäljellä oli vain pieni lätäkkö; irvikuva aikaisemmin niin elävästi loiskuvasta elämästä.

Puron piti kuivua kosteaksi saveksi ja siitä vielä kovaksi maaksi ennen kuin Elia sai seuraavan suunnan. Elialle se tarkoitti unettomia öitä ja huokauksien täyttämiä päiviä. Viimeisiä leilejä silmäillen mieleen tulvivat repivät kysymykset: oliko hän kuullut Jumalan ohjeet oikein? Oliko hänen todella määrä olla kuivuneen ojan äärellä, keskellä ei-mitään? Vieläkö Jumala tahtoi huolehtia hänestä? Mitä seuraavaksi?

Onko sinunkin purosi kuivumassa? Käveletkö kuivuudesta halkeilleen joen pohjalla? Silloin on aika kuunnella uusia ohjeita. Ehkäpä yhden puron pitää kuivua, jotta uskaltaisit lähteä taas liikkeelle?

Ilman Keritin puron kuivumista Elia ei olisi koskaan ollut mukana herättämässä kuollutta lasta eloon tai kokenut ruokkimisihmettä. Uskalla soveltaa tämä omaan elämääsi, saat kahlata savessa luottavaisin mielin.

Olet Jumalan asuinsija

”Minä olen pyhittänyt rakentamasi temppelin ja tehnyt siitä nimelleni ikuisen asuinsijan. Se on alati oleva silmissäni ja sydäntäni lähellä.” (1. Kun. 9:3).

Kuningas Salomo rakensi Jumalalle komean temppelin ja rukoili, että Jumala asuisi rakennuksessaan kansan keskellä ja olisi aina valmis kuulemaan rukoukset ja auttamaan.

Jumala lupasi ottaa rakennuksen omakseen ja antaa sille erityisen siunauksen.

”Se on oleva alati silmissäni ja sydäntäni lähellä” ei ole vain muinainen lupaus rakennukselle, jota ei tänään enää ole. Se on lupaus, joka koskee juuri sinua. Tänään Jumala ei asu rakennuksissa vaan omissa lapsissaan.

Jos Jumala lupasi pitää temppelin sydäntään lähellä ja katseensa kohteena, kuinka paljon määrättömämmin Hän huolehtii ja ohjaa sinua?

Jumala katselee maailmaa sinun silmiesi kautta. Hän tuntee elämän vastukset ja taakat sinun hartioitasi painavien ahdistusten kautta. Hän rakastaa sekä sinua että sinun kauttasi. Nyt ja iankaikkisesti.

Epätoivo on ihmeen alku

”Elia huusi Herraa, ja sanoi: `Herra, minun Jumalani, oletko todella kohdellut niin pahoin tätä leskeä, jonka luona asun, että olet antanut hänen poikansa kuolla?´” (1. Kun. 17: 20).

Elia oli joutunut maanpakoon Kuningas Ahabin siidonilaista kuningatarta Iisebeliä. Jumalan huumorontajua on se, että Elia meni pakosalle Iisebelin kotimaahan.

Elia asui siidonilaisen leskivaimon luona ehkä noin pari vuotta. Sinä aikana Jumala ihmeellisesti teki joka aamu uuden leipäihmeen. Elian ja lesken välille syntyi kaunis ystävyys.

Ystävyyteen tuli tuhoisa päätös. Naisen ainoa poika kuoli ja Elia joutui tukalaan tilanteeseen. Eikö hän Jumalan miehenä voinut estää tragedian?

Elia pyyhkii sanoillaan kohtalouskoa. Hän ei tyytynyt sanomaan ystävälleen: ”Sinulla kävi nyt huono tuuri. Ihmisiä kuolee sairauksiin siellä ja täällä ja nyt kävin näin sinun kohdallasi.” Ei, Elia vastuutti Jumalan asiasta.
”Oletko todella tehnyt näin pahoin?” Ne olivat kovia sanoja Jumalalle. Elia tiesi, että kaikki asiat tulevat hänen Jumalansa kautta. Eivät korpit olleet sattumalta elättäneet häntä eikä hän kohtalon oikusta ollut eksynyt juuri tämän köyhän perheen ovelle. Ei siis kuolemakaan ollut voinut tapahtua Jumalan tietämättä ja sallimatta.

Epätoivon ja ihmeen välillä voisi tuskin olla ohuempaa harsoa? Elia huusi sydämensä tuskassa, syytti Jumalaa ja vaati Hänen puuttumista räikeään vääryyteen. Oliko Elia liian julkea? Ei, hän oli mies varustettuna tavallisen ihmisen tunteilla.

Elia olisi saattanut joutua tyytymään ei-vastaukseen. Sellaisiakin tuli hänen matkansa varrella. Mutta tässä tapauksessa epätoivosta nouseva , jopa julkean rohkea Jumalan vastuuttaminen tuotti ihmeen. Kuollut nousi eloon. Jumala ilmoitti olevansa taho, jonka kautta tapahtuisi ihan kaikki asiat.

Tähän loppuun pitäisi kirjoittaa selkeä koonti. Kyyneleet valuvat näppäimistölle ja omastakin sisimmästä alkaa kuulua kohina. Heitän hiiteen sattumat ja kohtalot. En todellakaan ota elämäni kurjia asioita Tuurin kyläkaupasta.

Epätoivon ja ihmeen raja on häilyvä. Selvää on se, ettei Raamatussa olisi mainittuna yhtä ainutta ihmettä ilman suurta inhimillistä kärsimystä ja epätoivoa.

Päivittäistä ihmettä

”Jauhot eivät loppuneet ruukusta eikä öljyä puuttunut astiasta sen sanan mukaisesti, jonka Herra oli Elian kautta puhunut” (1. Kun. 17:16).

Jeesus ylisti evankeliumeissa Välimeren rannalla Sarpatissa asuvan leskinaisen uskoa. Nainen oli tavannut ennen vääjäämätöntä nälkäkuolemaa profeetta Elian ja uskonut tämän lupauksen Jumalan huolenpidosta.

Naiselle oli Elian tapaamisen hetkellä ruokavarastoissa enää aineksia yhteen ateriaan. Sitten koittaisi loppu. Nainen suostui uskontestiin: hän teki viimeisistä jauhoista ja öljystä leivän Elialle ja jäi sitten odottamaan mitä Herra tekisi.

Leskinainen sai elää pitkän kuivuuden ajan päivittäisessä ihmeessä. Tosin joka päivä jauhoja ja öljyä näytti olevan vain yhteen annokseen, mutta silti syötävää riitti viikosta ja kuukaudesta toiseen.

Ehkä sinäkin elät tänään kuivuuden keskellä? Ehkä sinulla on jaksamista vain tämän päivän verran? Haluaisit nähdä lukemattomien jauhosäkkien tupsahtavan eteesi ja turvaavan tulevaisuutesi, sen sijaan saat luottaa Jumalan lupaukseen. Hän antaa sinulle päivittäin sen, mitä tarvitset.

Käännä minut puoleesi

”… kääntäköön hän meidän sydämemme puoleensa, niin että vaeltaisimme kaikkia hänen teitään ja noudattaisimme hänen käskyjään. lakejaan ja säädöksiään, jotka hän on isillemme antanut.” (1. Kun. 8:58)

Petollinen on sydämeni. Tänään se tahtoo pysähtyä jumalallisille lähteille, huomenna se on valmis juoksemaan muiden lätäköiden perässä.

Kuningas Salomoa kutsutaan Raamatussa viisaimmaksi ihmiseksi maan päällä. Hänen viisautensa tulee esiin siinä, että hän ymmärsi oman sydämensä heikon suuntavaiston. Hän uskalsi jopa myöntää, että ihminen ei elämässään tule synnittömäksi (1. Kun. 8:46).

Salomon kanssa saan polvistua Kaikkivaltiaan eteen. Anna Sinä minulle se tahto, joka on valmis seuraamaan sinua hyvinä ja huonoina päivinä. Käännä sydämeni puoleesi, jotta eläisin hyvän tahtosi mukaan.

Amen.