Kun muilla menee hyvin, sinulla ei

”Näitä minä muistelen ja vuodatan ulos sieluni murheen, kun kuljen väentungoksessa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta” (Ps. 42:5).

Kun muut rakentavat elämänsä tornia aina vaan korkeammalle, mutta sinä istut murentuneen tiilikasan päällä.

Kun muut jakavat ilonaiheitaan ja onnistumisiaan mutta sinulla on kerrottavana asioita, joista olet mieluummin hiljaa.

Kun muut nauttivat elämästään täyden sylin verran mutta sinä laahustat hetken kerrallaan tietämättä jaksatko iltaan saakka.

Ehkä silloin olet kuin janoinen peura? Ehkä alakulosi syvät vedet huutavat äänitaajuudella, jonka vain Jumala voi kuulla.

”Miksi olet masentunut, sieluni ja miksi olet minussa levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, pelastajaani, minun Jumalaani” (Ps. 42:12).

Huuda Minua avuksesi!

”Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita et tiennyt” (Jer. 33:3).

Ajattele tilannetta: Herran profeetta Jeremia on julistustyönsä tähden lukittuna ”päävartion pihaan”, eli paikalliseen vankilaan. Palkkio uskollisesta työstä kansan hyväksi on heittäminen tyrmään. Jeremia oli leimattu yhteiskunnalle vaaralliseksi.

Jeremia sai sanoja suoraan Jumalalta. Hänen kirjastaan huokuu läheinen rukousyhteys. Silti vankila on taivuttanut miehen katseen olosuhteisiin ja itseen. Siksi Jumala uudistaa sen, mikä oli jo alussa selvää: ”Huuda minua avuksesi!”

Tilan kutistuessa katse tahtoo vääjäämättä siirtyä pystyakselilta vaakatasoon. Siksi tarvitsemme tätä Jumalan muistutusta siitä, että Hän on kuulolla. Aina.

Ehkä Jeremia kuvitteli jo kutsumuksensa olevan ohi? Ehkä masennus oli hiipinyt korvanlehden taakse ja kuiskutteli ikäviä faktojaan? Juuri siihen tilanteeseen Jumala lupasi antaa uusia, entistä suurempia asioita!

Voit olla tänään Jeremian tavoin vankilassa? Se voi olla yksinäisyyden, karanteenin, syyllisyyden tai esimerkiksi häpeän vankila. Vaikka muut karttelisivat sinua, Jeesus on lähellä. Kuiskaa Hänelle tuskaiset tunteesi ja saat tilalle uusia, suuria rakkauden uutisia.

Masennuksen otteessa

”Olen voimaton ja täysin runneltu, minä huudan sydämeni tuskassa” (Ps. 38:9).

Sinä olet salakavala varas. Uskottelet ottavasi omaasi vaikka elät toisen kustannuksella.

Olet kuin rosvojoukko, joka tulee pelloilleni aina pahimpaan aikaan. Lähdet vietyäsi kaiken ja tiedän – tulet taas.

Anastat elämäniloni. Ja enemmänkin: syöt ääriviivani. Sillä en kohta enää muista missä itse päätyn ja mistä sinä alat.

Tulet vaivihkaa mutta kohta valtaat kaiken. Saat minut pieneksi palloksi, vapisemaan peittoni alle.

Tuot mukanasi joukon kaltaisiasi. Pelko, suru, riittämättömyys, väsymys, ne ovat kaikki kavereitasi.

Taistelisin sinua vastaan, jos jaksaisin. Kitkisin sinut itsestäni kuin voikukan nurmelta, mutta tiedän – huomenna juuresi ovat kasvattaneet sinut takaisin.

Tässä ristinmuotoisessa maaperässä sinun ei kuuluisi kasvaa. Naurat minulle ja kaivat syvempää häpeän hautaa.

Yhden vielä tiedän. On eräs sinua vahvempi. Vaikka veisit minulta kaiken ja hautaisit syvään, Hän kuulee vaikerrukseni.

Eräänä päivänä Hän erottaa meidät. Erottamattomat ja silti täysin vieraat. Hän käärii sinut palloksi ja heittää sinut ulos elämästäni.

Tule, Herra Jeesus!

Et ole yksin

”Mutta hetki tulee ja on jo tullut, jolloin teidät kaikki hajotetaan kukin tahoillenne ja te jätätte minut yksin. En minä kuitenkaan ole yksin, sillä Isä on minun kanssani” (Joh. 16:32).

Kipeä avioero ja yksin jääminen. Sielua viiltävä hylkäämisen tunne. Masennus, joka karsii ystävyyksiä. Sairaus, joka sitoo sänkyyn ja pakottaa juomaan sairaanhoitajan tuomasta nokkamukista.

Jeesus tiesi jäävänsä yksin elämänsä vaikeimmalla hetkellä: matkalla kohti ristiä rakkaat ystävät hylkäisivät Hänet. Juuri silloin Jeesus sanoi jotain pysäyttävää: Isä olisi Hänen kanssaan.

Yksinäisyyden ajat voivat kääntyä autuudeksi. Meille tarjotaan siunauksia syvyydestä. Kun tuet pettävät eikä sinulla ole voimia pukea palelevaa sielua, silloin hengelliset aistit viritetään uudella tavalla.

Jeesukselle Isän läheisyys ei ollut teoreettista kuvittelua tai opillista jossittelua. Jumala haluaa viedä meitä outoihin paikkoihin, joissa sielu saa kokea enemmän Pyhän läsnäoloa.

Yksinäisyys on paikka, jossa sielu saa maistaa salattua mannaa. Sisimpämme löytää lähteen, joka täyttää pelottavimmankin kaipuun.

Et ole yksin. Sinulla on Jumala, joka tahtoo seurustella kanssasi. Ehkä Hän on vienyt sinut yksinäisyyteen, jotta te kaksi saatte tutustua toisiinne entistä syvemmin.

Kun elämä on liian vaikeaa

”Miksi olet masentunut, sieluni, ja miksi olet minussa levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä hänen kasvojensa suomasta pelastuksesta” (Ps. 42:6).

Kun elämä on liian raskasta; kun pitäisi tehdä jotain asioiden muuttamiseksi, mutta puuttuu voimat ja ymmärrys.

Me hätäilemme ja juoksemme sinne tänne. Yritämme huutaa apua joka ilmansuunnalta ja raapia kasaan viimeiset voimanrippeet seuraavaan askeleeseen.

Olemme levottomia ja masentuneita, koska emme itse tiedä, miten huominen voisi olla tätä päivää erilainen. Olemme neuvottomia, kun emme itse osaa ohjata elämämme paattia.

Kun elämä on liian vaikeaa, olemme ehkä unohtaneet Jumalan? Emme ehkä ole osanneet ottaa huomioon, että Jumala tahtoo olla kanssamme läheisemmässä suhteessa ja olla vaikuttamassa kaikissa asioissamme? Miten helposti se unohdus käykään meille!

”Odota Jumalaa”, on ihmisen pysähtyminen jotta Jumala lähtisi liikkeelle. Siinä ihminen tunnustaa auttamattoman tilansa ja pyytää Jumalaa aloittamaan työnsä täydestä mahdottomuudesta.

Psalmin kirjoittajalla oli jo kokemusta Jumalan toimintamallista ja rakastavasta huolenpidosta. Hän keskeltä omaa neuvottomuuttaan ohjasi omaa tunne-elämäänsä pelosta ja hätäilystä lepoon: Jumala varmasti tulisi ja auttaisi.

Raamattu lupaa, että yksikään Jumalaan turvaava ei joudu häpeään – toisinsanoen levollinen luottamus ei ole turhaa.

Odota Jumalaa, sieluni. Anna asiasi Taivaalliselle Isällesi. Uskalla antaa Hänelle vastausten laatu ja aikataulut. Älä suostu antamaan vain huoliasi vaan anna samalla itsesi kokonaan ja ehdoitta.