Syvyys huutaa syvyydelle

”En minä suitsi suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, valitan sieluni katkerassa murheessa” (Job. 7:11).

Jobin kärsimysnäytelmä on vailla vertaa. Lempeä mies joutui kokemaan rusikovaa menetystä päivästä toiseen kunnes hänestä ei ollut kuin raapimaan savenpalalla paiseitaan.

Job uskalsi itkeä kohtaloon. Hän puhui Jumalalle tuskaansa – kukaan toinen ei olisi ymmärtänyt. Parhaat ystävät kokeilivat kyllä, mutta he eivät olleet koskaan luodanneet vastaavia syvyyksiä.

Jobin teloginen ymmärrys sekoittui mielipuoliseen kipuun. Hän itki sitä, että sanat ampuvat suunnattoman surun tähden harhaan.

Jumala oli taho, jolle oli turvallisesta valittaa. Jumala oli syvyys, joka ymmärsi syviä sivuraiteen sanoja. Vaikka luotetuimmat hengelliset ohjaajat kääntyivät toisaalle, Jumala oli ja pysyi kuulolla.

Job tiesi, että Jumala näki Hänen tilanteensa tarkoin. Hän ei ymmärtänyt kärsimyksensä syitä mutta tiesi, että Jumala tiesi. Se tieto oli todellinen ongenkoho.

Jobilla ei ehkä ollut elämänhalua kärsimyksensä keskellä. Mutta hän laski päivänsä Luojansa käsiin. Mitään menetettävää ei enää ollut, ehkä ei mitään toivottavaakaan. Mutta Jumala oli sanova viimeisen sanan. Hän ei saanut olla kuin sankari, jolla ei ollut voimaa auttaa.

Jumala ei ole sarjakuvien pettävä sankari meillekään. Hän ei nitkahda eikä horju. Hän ei käännä katsettaan eikä väistä kipeitä huutojamme.

Kyyneleenmuotoisia rukouksia

”Kyynelsilmin minä katson Jumalaan” (Job. 16:20).

Raamatussani on kyseisen kohdan perässä päivämäärämerkintä. Kun tänään luin Jobin kirjaa, pysähdyin merkintään. Se kuvaa yhtä elämäni epätoivoisinta hetkeä.

Joskus ihminen voi olla niin ahdistunut, ettei osaa sanoittaa sitä rukouksen muotoon. Ei sanallisesti eikä mielessä. Sitä Job taisi kokea. Hän nosti päänsä, katsoi ylös samalla kun kyyneleet virtaisivat hänen poskiltaan.

Jobin elämän lopun me tiedämme. Jumala näki hänen kyyneleensä.

Jumala näkee myös sinun kyyneleesi. Vaikka tiesi olisi tänään tukossa, pyyntösi paremmasta huomisesta ovat menneet kyyneleenmuotoisina paketteina Taivaan rukouskäsittelijälle.

Kipu, jota eivät sanat tavoita

”Kukaan heistä ei puhunut hänelle sanaakaan, sillä he näkivät että hänen tuskansa oli hyvin suuri” (Job. 2:13).

Miten syvää tuskaa ihminen voi kokea? Yksi esimerkki on Raamatun Job, joka menetti hetkessä kaiken. Yltäkylläisyys ja loisto olivat kadonneet tuhkakasaan, jonka päällä Job istui ja raapi savipalalla paiseitaan.

Jobin viisaat ystävät tulivat apuun. Kun he näkivät Jobin tilanteen, he tavoittivat kivun, jota eivät sanat yltäisi kuvaamaan. Ajattele, että he asettuivat istumaan samaan tuhkakasaan ja olivat järkytykseltään seitsemän vuorokautta tyystin hiljaa.

Job on Raamatussa lohduttava esimerkki elämän murtumisesta, joka voi tavoittaa jokaisen meistä. Kärsimyksen ja omien väärien valintojen yhteys ei ole aina niin suora. Jotkut saavat kokea järkyttäviä asioita, toiset säästyvät.

Jobin kertomus vakuuttaa, että Jumala on koko ajan tietoinen kaikesta. Vaikka kärsimyksen perimmäiset syyt jäävät isolta osaltaan piiloon, Jumala on lohdutuksen Jumala. Hän kykenee muuttamaan tuhkakasan takaisin ilon herskyviin hetkiin.

Kanssaihmisinä voimme oppia Jobin ystävien ensimmäisestä kriisiapuviikosta paljon. Aina ei tarvitse olla vastauksia valmiina. Aina ei tarvitse edes käyttää sanoja – eiväthän ne ehkä voisi tavoittaa toisen syvää tuskaa. Myötäeläminen riittää, ja siinä onkin riittävä haaste jokaiselle meistä.

Mistä saan uuden päämäärän?

”Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan?” (Job 6:11)

Jobin kirja kertoo menestyvästä miehestä, joka joutuu yllättäen menettämään suuren omaisuutensa, lapsensa ja terveytensä. Hän jäi istumaan jätteiden päälle ja raapi itseään saviruukun palalla. Hänen ahdistuksensa oli niin suuri, että lohduttamaan tulleet ystävät tyrmistyivät hänet nähdessään ja olivat ensimmäiset seitsemän päivää sanattomia.

Kaiken kivun ja menetyksen keskellä Job kysyy osuvan kysymyksen: ”Mistä saan voimaa kestää nykyisyyttä ja mistä uuden päämäärän tulevalle elämälle?”

Kipeiden menetysten ja ahdistusten aikana ihminen ei jaksa enää nähdä tulevaan. Tai tulevaisuus on hänelle pelkkää samanlaista epätoivoa. Menneisyys ja menetykset repivät silloin ihmistä kuin raskaat painot pinnan alle. Kun vanhoja iloja ja päämääriä on kolhaistu eikä niiden mukaan voi enää elämäänsä jatkaa, mikä avuksi?

Raamattu kehottaa meitä katsomaan tulevaisuuteen toivorikkain mielin. Se on ajatuksena monelle sulaa hulluutta mutta ajatuksen takuumiehenä on itse Kaikkivaltias Jumala.

Jumala itse haluaa olla meidän päämäärämme ja voimamme. Hän haluaa olla meidän ensisijainen syymme elää ja herätä aina uuteen huomiseen.

Olet saattanut kokea järisyttäviä menetyksiä. Et koskaan tule saamaan takaisin kaikkea menettämääsi. Mutta saatat saada paljon enemmän. Jumala kutsuu kaiken menettäneitä jännittävään ja rikkaaseen suhteeseen kanssaan. Tulevaisuus Kristuksen kanssa on valoisa tulevaisuus.

mistasaanuudenpaamaaran

Jumalan asettama tiesulku

”Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli.” (Job. 19: 8)

Oletko joutunut umpikujaan elämäsi kanssa? Oletko joutunut pysäyttämään elämäsi vauhdin ja jäämään tiensivuun vailla etenemissuuntaa? Tuntuuko siltä, että sinun ja toivorikkaan huomisen välillä olisi liian suuri kivivalli?

Ajattelen Jari-Matti Latvalaa Jyväskylän MM-ralleissa viimeisillä erikoiskokeilla. Vauhti on hurja, nuotitukset pelaavat ja auto tuntuu ohjautuvan kuin unelma. On kuin liitäisi elämän päällä. Sitten kuvittele, että yllättäen edessä seisoisi keltaliivinen mies kädet levällään – keskellä erikoiskoetta! Latvala joutuisi pysähtymään, sekunnit kuluisivat vastustajien eduksi ja turhaantuminen paisuisi. Latvala yrittäisi huutaa miestä väistymään, mutta ei. Hän kertoo olevansa kisäjärjestäjien edustaja, tehtävänään keskeyttää erikoiskoe.

Myös Jumalalla on joskus yllään keltaiset huomioliivit. Kesken elämämme soljuvan etenemisen ja onnistumisten kiidon hän seisoo edessämme ja pakottaa meidät pysähtymään. Et varmaankaan ole huomannut Hänen seisovan tielläsi, koska Hän yleensä naamioituu erilaisiin asuihin. Hän saattaa seistä tielläsi onnettomuuden otsikolla? Tai ehkä Hän on verhoutunut kipeän ihmissuhdekuvion taakse? Kenties kohtaamasi kivivalli liittyy omaisuuden menettämiseen tai läheisen kuolemaan? Voit olla kuitenkin varma, että kyseessä on aina sama keltaliivinen Jumala.

Jumala osaa turhauttaa. Tiesulut tuntuvat tulevan eteen aivan väärissä kohdissa tai väärille ihmisille. Emme ymmärrä, miksi me joudumme pysähtymään kuin toiset näyttävät aina vain kaahaavan vailla huolen häivää. Mutta kaiken takana on äärimmäisen rakastava ja huolehtiva Jumala. Sinut ja minut pysäytetään, koska meille tahdotaan antaa enemmän kuin haluaisimme ottaa vastaan.

Mitä tiesululla tulee tehdä? Sammuta moottori ja avaa ovi. Suostu hetkeksi pysähtymään. Kannattaa myös avata ikkuna ja keskustella huomioliivimiehen kanssa. Hänellä saattaa olla sinulle sanottavaa.

Tämänpäivän pysähtymiset luovat huomisen riemullisen vauhdin. Huomioliivimies tahtoo istua kyytiimme ja nuotittaa elämäämme entistä tarkemmin.

man-people-color-helmet-job-construction-worker-690436-pxhere.com