“Jos te olisitte minun asemassani” (Job. 16: 4).
Jobin ystävät yrittivät auttaa kovia kokenutta ystäväänsä sillä ymmärrysvarastolla, mikä heillä oli. He eivät kyenneet ymmärtämään Jobin tuskaa, koska he eivät olleet itse kokeneet mitään vastaavaa.
Job tuskaantuikin sanoihin, jotka osuivat harhaan: “Jospa olisitte minun asemassani! Tietäisitte tuskani – silloin teidän sananne olisivat erilaisia; ehkä olisitte vain hiljaa.”
Jobin sanat ovat tosia tänäänkin. Mietin, miten paljon riitelemme ja väittelemme, annamme ohjeita ja tuomitsemme vain sen tähden, ettemme kykene ymmärtämään toisen näkökantaa. Me arvioimme elämää sen yhden näkökannan kautta, jonka kokemamme elämä on meille antanut ja haluamme laittaa muutkin samaan muottiin.
Ehkä juuri siksi Jumala laittaa lapsiaan kulkemaan erikoisia ja monesti kipeitäkin teitä? Joudumme joskus jopa niiden ihmisten asemaan, joita ennen heittelimme kivillä vain jotta oppisimme näkemään elämän kipuja ja kipeitä ihmisiä Jumalan silmin.
Jumalan seurakunta tarvitsee ihmisiä, jotka ovat varustettu Kristuksen myötätunnolla. Maailma tarvitsee Jumalan hehkua. Ehkä sinua on valmistettu tulessa juuri tätä varten? Ehkä sinua on taottu Jumalan alaisinta vasten, jotta osaisit kohdata niitä, joille ohuet vakiosanat eivät riitä?
