Luvattu puu ja estävä käärme

”… jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettynä” (Kol. 2:3).

Aadam, Eeva, käärme ja houkutteleva mutta kielletty hedelmäpuu – siinä oli ihmiskunnan kuolettava yhdistelmä. Yksi ainoa hedelmäpuu oli kiellettyjen listalla mutta käärme loitsi parhaat kyseenalaistuksensa ja niin ihmisten ja Jumalan väliin lyötiin ”synti” -niminen kiila.

Tänään asetelma on päälaellaan. Näyttämöllä on edelleen ihmiset, käärme ja ihana hedelmäpuu, mutta tällä kertaa se on enemmän kuin sallittu. Ja tänään käärme kuiskuttelee valheitaan ja puolitotuuksiaan, jotta ihmiset eivät söisi juuri tästä yhdestä ainoasta puusta, jonka hedelmät antavat iankaikkisen elämän.

Kristus-puu on elinvoimainen ja sen oksilla roikkuvat täyteläisen väriset anteeksiantamuksen, rakkauden, yhteyden ja voiman hedelmät. Kristus-puu kutsuu luokseen jokaista nälkäistä mutta käärme yrittää peittää sen äärelle johtavaa ikivanhaa polkua ja saada ne, jotka puun löytävät, epäilemään omaa arvollisuuttaan siitä nauttimiseen.

”Onko Jumala todella sanonut?” -kysymys on edelleen käärmeen päätaktiikka. Ensimmäisten ihmisten kohdalla kumottiin Jumalan kielto, tänään kumotaan Jumalan lupaus.

Ehkä et tänään löydä tietäsi Kristuksen luokse kaikkien syytösten ja ahdistusten verkkojen läpi? Olet lannistuneena jäänyt paikoillesi ja nojaat epäilyksien ajatuskuplien alla ruskeaan runkoon, joka on hiljaa kuunnellut miksi -kysymyksesi ja todistanut kyyneleesi.

Juuri siinä on Kristus-puu! Juuri siinä, missä nostat katseesi käärmeen sihisevästä kielestä, huomaat kätesi ulottuvilla notkuvan maukkaat Jumalan lahjat. Ne ovat juuri sinua varten. Jumala on todella niin sanonut!

Itsensä varasta Kristuksen varaan

”…rakentakaa elämänne Hänen varaansa…” (Kol. 2:7)

Kristuksen varassa elämisen vastakohtana on eläminen itsensä varassa. Tällöin kristityllä etusijalla on se, mihin hän itse pystyy, mitä hän itse tekee ja millainen hän itse on. Taistelussa syntiä ja perkelettä vastaan olennaista on, miten kristitty itse niistä selviytyy. Muutosta ja pyhitystä puristetaan oman tahdonvoimalla esiin ja uskotaan omiin mahdollisuuksiin. Hengellisen elämän harjoituksessa luottamus laitetaan ihmisen omiin valintoihin ja päättäväisyyteen. Näilläkin on paikkansa mutta Raamattu kertoo meille itseämme suuremman ja vapauttavan totuuden!

Elämän rakentaminen Kristuksen varaan tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että laitamme luottamuksemme elämän kaikissa asioissa Hänen varaansa. Olemme kuin pieni lapsi, joka ongelman sattuessa tai tarpeen esiintyessä etsii isänsä ja kertoo tälle asiansa. Lapsi luottaa siihen, että rakastava vanhempi kuulee häntä ja ratkaisee asian. Samaa luottamusta voimme me osoittaa Kristuksen kohtaan!

Sen sijaan, että yrittäisimme itse hoitaa ongelmiamme ja elää kristillistä elämää, annamme Kristuksen elää sitä meidän kauttamme. Kerromme Hänelle pienet ja suuret huolemme ja tiedämme, että Hän kuulee sekä auttaa. Mistä tiedämme tämän? Koska Raamattu lupaa meille sen.

Meidän tarpeemme ovat todellisia. Myös ongelmamme ovat monesti suuria. Samoin todellista on Kristuksen apu ja läsnäolo jokaista omaansa kohtaan!

Kun se toinen on niin hankala…

”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta” (Kol. 3:13).

Kristityt ovat kautta aikojen kunnostautuneet erityisesti yhdessä lajissa: riitelyssä. Riidellä osataan aidan toisella puolella olevien kanssa ja samoin omalla nurmikentällä.

Kristillinen ja Hengen mukainen elämä tulee esiin kykynä olla joustava ja kärsivällinen. Meissä jokaisessa on särmiä, jotka saattavat sattua kanssamme asioiviin erityisen kipeästi. Raamattu ei kehota meitä tulemaan toimeen vaan mieleistemme ihmisten kanssa.

Paavali oli realisti: ”vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta.” Varmasti sitä oli, paljonkin. Syitä löydetään aina toisista, kypsää olisi nähdä vikoja myös itsessä.

Paavali päättää toiveensa anteeksiantamuksen vaateeseen. Anteeksiantamus on se öljy, jonka tulee soljua kristittyjen välisissä rattaissa. Anteeksiantamattomuus rikkoo yhteydet ja rampauttaa Kristuksen ruumiin.

Pidetään siis huolta, että tulemme toimeen keskenämme! Olemme kaukana täydellisistä ihmisistä mutta annetaan armon olla ei vain jumalasuhteen kantavana voimana vaan samoin myös hankalien ihmissuhteiden.

Juuret kulkevat pitkin pintaa

”Juurtukaa häneen, rakentukaa hänessä ja vahvistukaa uskossa, niin kuin teille on opetettu. Olkoon kiitoksenne ylitsevuotava” (Kol. 2:7).

Uuden taimen juuret kaivautuvat uuteen maaperään. Helposti ne löytävät ympärille asetetut lannoitteet ja mullan, joka on kasteltu huolella. Kaikki näyttää hyvältä.

Juurilla on vaara kulkea pitkin pintaa. Pinnassa niiden on helpompaa ulottaa etenemistään ja ne saavat nauttia vaivatta taivaalta tulevasta sateesta.

Kuivien kausien aikana puun juuret pakotetaan kaivautumaan syvemmälle maaperään; Kun pintamaa ei enää kykene tarjoamaan riittävää ravintoa ja elämisen edellytystä, on elämä haettava syvempää. Se edellyttää vaivannäköä.

Juurien kaivautuminen syvällä maahan on puun tulevaisuuden elinehto. Ilman vahvoja juuria myrskyt nostattavat puut paikoiltaan ja ne kuolevat.

Miksi Jumala sallii omilleen ”kuivia kausia”? Niinä vaikeina aikoina meidän sielumme juuret pakotetaan porautumaan Kristukseen yhä vankemmin. Meille ei riitä enää entinen taso, syvemmälle on päästävä.

Kristuksessa riittää syvyyttä. Mitä syvemmälle Häneen juurrumme, sitä rikkaampaa ravintoa saamme.

Kasvaminen vaatii aikaa. Se vaatii sitä aikaa, mitä meillä nykyihmisillä ei olisi. Joudumme kärsivällisyyden kouluun.

Mutta vielä saamme nähdä nekin elämämme pahat päivät – myrskyt -, kun elämämme eivät lähdekään sijoiltaan, vaan juuremme pitävät meidät aloillaan. Silloin saamme kiittää Jumalaa siitä työstä, jota monesti ihmettelimme mutta jonka olemme saaneet nähdä elintärkeäksi elämässämme.

Syvemmälle Kristukseen

”Juurtukaa häneen, rakentukaa hänessä ja vahvistukaa uskossa, niin kuin teille on opetettu. Olkoon kiitoksenne ylitsevuotavaista.” (Kol. 2:7)

Ajattele kasvia, jonka juuret kaivautuvat vuosi vuodelta yhä syvemmälle maaperään. Mitä syvemmälle ne yltävät, sitä enemmän ravinteita kasvi tavoittaa. Ja mitä vaikeammat kasvuolosuhteet kasvilla on, sitä voimakkaammin juuret tavoittelevat syvemmältä maasta tarvitsemaansa elinvoimaa.

Samoin meitä kehotetaan juurtumaan Kristukseen. Sanoma on kohdistettu meille, jotka olemme ottaneet vastaan Hänet Pelastajanamme; Hänen luotaan ei tule lähteä pois, vaan me saamme turvautua Häneen yhä kiinteämmin. Vuosi vuodelta meidän sydämemme juuret kaivautuvat Vapahtajaamme syvemmin kiinni ja sitä mukaa omistamme Hänessä yhä suurempia hengellisiä aarteita.

Ja mitä ankarammat ovat elämämme olosuhteet, sitä suuremmalla syyllä meidän on syytä turvautua Kristukseemme. Luonnonlakien mukaan juuri kuivuus saa kasvin kasvattamaan juuriaan syvemmälle maaperään ja saman lainalaisuuden mukaan vastoinkäymiset, ahdistukset ja pettymykset syventävät myös meidän suhdettamme Vapahtajaamme.

Kasvi voi kestää vaikka millaista kuivuutta tai paahdetta, jos sen juuret ovat ehtineet ajan saatossa yltää maan syvyyksiin. Samoin kristitty voi kestää vaikka millaisia myrskyjä, jos hänen uskonsa on tavoittanut Kristuksen rakkautta syvemmin. Silloin elämää ei määrittele niin paljoa ulkoiset olosuhteen vaan Kristus -maaperä, josta sisäinen ihmisemme imee elinvoimansa, toivonsa ja ilonsa.