”…rakentakaa elämänne Hänen varaansa…” (Kol. 2:7)
Kristuksen varassa elämisen vastakohtana on eläminen itsensä varassa. Tällöin kristityllä etusijalla on se, mihin hän itse pystyy, mitä hän itse tekee ja millainen hän itse on. Taistelussa syntiä ja perkelettä vastaan olennaista on, miten kristitty itse niistä selviytyy. Muutosta ja pyhitystä puristetaan oman tahdonvoimalla esiin ja uskotaan omiin mahdollisuuksiin. Hengellisen elämän harjoituksessa luottamus laitetaan ihmisen omiin valintoihin ja päättäväisyyteen. Näilläkin on paikkansa mutta Raamattu kertoo meille itseämme suuremman ja vapauttavan totuuden!
Elämän rakentaminen Kristuksen varaan tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että laitamme luottamuksemme elämän kaikissa asioissa Hänen varaansa. Olemme kuin pieni lapsi, joka ongelman sattuessa tai tarpeen esiintyessä etsii isänsä ja kertoo tälle asiansa. Lapsi luottaa siihen, että rakastava vanhempi kuulee häntä ja ratkaisee asian. Samaa luottamusta voimme me osoittaa Kristuksen kohtaan!
Sen sijaan, että yrittäisimme itse hoitaa ongelmiamme ja elää kristillistä elämää, annamme Kristuksen elää sitä meidän kauttamme. Kerromme Hänelle pienet ja suuret huolemme ja tiedämme, että Hän kuulee sekä auttaa. Mistä tiedämme tämän? Koska Raamattu lupaa meille sen.
Meidän tarpeemme ovat todellisia. Myös ongelmamme ovat monesti suuria. Samoin todellista on Kristuksen apu ja läsnäolo jokaista omaansa kohtaan!
Siinä.se vaikeus usein onkin, että valintoja on tehtävä ja joskus oltava päättäväinenkin. Milloin teen ne omassa varassani, milloin Kristuksen? Kun ei voi kuitenkaan tumput suorina odottaa, että joku valitsee ja toimii puolestani. Maltanko odottaa rauhassa, että saan sisäisen toiminta- tai liikkeellelähtökäskyn?
Yksi perussynneistäni on, että olen hätikkö. Asiat pitää selvittää äkkiä, enkä malta odottaa rauhassa ja sisäisesti valppaana opastusta. Tästä.syystä olen tehnyt paljon pahoja virheitä. Ehkä ihan pikkuisen alan jo oppia, mutta kumman sitkeässä tuo ominaisuus minussa on.
Anteeksi turhat pisteet sanojen välissä. Tabletilla lipsahtelee.
Kirjaimellinen käännös: to de kentron tou thanatou h amartia h de dunamis tes amartias o nomos – mutta kuoleman pistin on: synti,
ja voima synnin laki. kyseessä on kreikankielelle tyypillinen nominaalilause, eli teonsana puuttuu kokonaan. yleensä tällaisiin lauseisiin käännettäessä lisätään olla verbin perusmuotoja, siis: mutta kuoleman pistin on synti, ja voima synnin on laki.
Kyseinen perikooppi alkaa jakeesta 1. Kor 15:50 ja päättyy 15:58.
1 Kor 15:
50. Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
51. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, 52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. 53. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. 54. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu.” 55. ”Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?” 56. Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki. 57. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! 58. Sen tähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.
Näissä jakeissa Paavali tekee selkoa, siitä miten meidän kuolevainen lihamme muuttuu katoavaisuudesta katoamattomuuteen, ja kuolema voitetaan lopullisesti. Niin kauan kuin elämme täällä turmeluksen alaisessa todellisuudessa kuolema pysyy synnin pistimenä, koska synnin voimana on laki, joka osoittaa jokaisen ihmisen olevan syntinen – eikä vielä perillä kuolemattomuudessa. Näillä sanoilla Paavali siis rohkaisee, kristittyjä pysymään lujina ja varmoina evankeliumin työssä.
Sen palkinto on lopulta voitto Kristuksen kautta. Samanlaisia lohdutuksia kuullaan myös Jesajan kirjassa 25:8, sekä Hoosean kirjassa 13:14. Ekskurssi: kreikan dynamis on yksi tärkeimmistä sanoista sekä Uudessa testamentissa, että VT:n kreikankielisessä käännöksessä Septuagintassa. Yleisimmin tämä sana kääntyy sanalla voima, mutta sanana tämä ei riitä alkuunkaan kattamaan dynamis-sanan käyttöä. Aristoteleesta lähtien sillä on ilmaistu myös mahti, valtasuuruus, ja alkeisvoima. Näin ollen siis käännöksessä tahdotaan sanoa: synnin mahti perustuu lakiin, ja pistin jolla kuolema rankaisee on synti. Dynamis tulee myös kyseeseen silloin kun puhutaan Jumalan vastustajista spesifimmin, demonisia voimia kuvaavat sanat ovat yleensä kuitenkin monikossa: dynameis. Kummassakaan tapauksessa dynamis tai dynameis ei ole kysymys laatusanasta tai ominaisuudesta, vaan tietyn tason persoonallisesta voimasta. Joko luovasta tai turmelevasta voimasta. Esimerkiksi,
Kristuksen neitseellinen sikiäminen tapahtui Korkeimman voimasta (Luuk 1:35). Koska meillä ei ole suomenkielistä täsmällistä vastinetta dynamis-sanalle on selvää, että missä ikinä voima esiintyy itsessään vaikuttavana ja toiminnallisena ilmiönä, on syytä perehtyä juurta jaksain käyttöympäristöön. Niin tässäkin jakeessa, synnin dynamis esiintyy persoonallisena voimana, joka sillä on lain perusteella ja lisäksi sillä on vallassaan tappaa (synnin palkkahan on ruumiillinen kuolema eli katoavaisuus).