Parhain Ystävä

”Jeesus, parhain ystäväni, löytäisinkö vertaista? Auta, etten eläissäni koskaan hylkää sinua. Minut ken saa riistetyksi kädestäsi rakkaasta, kun on meillä tahto yksi nyt ja kerran taivaassa?” Virsi 273:1.

Näin ystävänpäivänä tämän virren sanat nousivat mieleeni. Maailman kaikkeudessa ainoastaan Jeesus Herra Kuningas on parhain, luotettavin sekä uskollisin Ystäväni.

”Ystävä antaa henkensä toisen puolesta.” Jeesus antoi henkensä puolestamme siksi, että meillä olisi ensimmäinen armolahja; pelastus ja pääsy taivaan kirkkauteen Isän tykö Hänen sovitusuhrinsa kautta.

Jeesus on kaiken pahan vallan voittaja. Hän, kun mursi rikki käärmeen pään. Hän ei myöskään jäänyt hautaan, vaan Jeesus voitti kuolemalla kuoleman vallan nousten myös ylös kuolleista. Mikään ei enää voi kadottaa meitä.

Herra Jeesus Kristus Vapahtaja on suuressa rakkaudessaan armollinen kaikkia kohtaan, jotka katuen syntisyyttään kääntyvät Hänen puoleensa. Oman lupauksensa mukaan Jeesus ei heitä ketään ulos.

Parhain Ystävä on lähetetty julistamaan ilosanomaa nöyrille, sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautta ja kahlituille kirvoitusta.

Hänet on lähetetty julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan murheellisia.

Panemaan Siionin murheellisten päähän – antamaan heille – juhlapäähineen tuhkan sijaa, Iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipanvaihto masentuneen Hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva ”vanhurskauden tammet” ”Herran istutus” hänen kirkkautensa ilmoituksesi.

Tällainen on Jeesus parhain Ystäväni tänä armon – ja ystävänpäivänä Herran vuonna 2026.

Parhaimman Ystävän Jeesuksen ystävänpäivän lahja myös Sinulle on ansioton armo, joka on tarjolla ilmaiseksi, vailla mitään omia tekoja, vain vastaanotettavaksi omaan elämääsi Herrana ja Vapahtajana.

Parhaimman Ystävän siunaamaa ystävänpäivää!

ME

Aika osoittaa väriä!

Viime aikoina media on uutisoinut monista asioista – mutta Jeesuksesta harvemmin. Surullisena olen huomannut, että Jeesus ei enää mahdu tekstiin. Hänen nimensä vaietaan, ja ”kristillinen usko” korvataan yhä useammin yleisellä sanalla ”uskonto”.

Ajatuksissani on ollut kovasti Esterin kirjan tapahtumat. Ester nousi kuninkaan puolisoksi aikana, jolloin juutalainen kansa aiottiin tuhota. Ester ei olisi uskaltanut laittaa itseään likoon ja silloin Mordokai sanoi hänelle seuraavat sanat: ”Jos sinä vaikenet tällaisena aikana, apu ja pelastus tulevat juutalaisille muualta, mutta sinua ja isäsi perhettä kohtaa tuho. Kuka tietää, että olet päässyt kuninkaalliseen arvoon juuri tällaista aikaa varten” (Ester. 4:14).

Ehkä Jeesuksella oli Esterin kirja mielessä, kun hän varoitti kieltämästä Häntä ihmisten edessä?

Tänään ilmapiiri on sellainen, ettei Jeesuksen nimi tai kristillinen usko ole muodikasta. Kaikki muut uskonnot ovat ok, mutta Jeesus ei.

Ehkä juuri nyt meidän on syytä olla entistä valppaampia valintojemme suhteen. Onko lopulta mahdollista olla samanaikaisesti mediasuosittu ja kunnioittaa Jeesusta?

Särkynyt sydän

Herra Jeesus, Sinä tiedät, mitä on kokea tuskaa, kun Sinun sydämesi särkyi Golgatalla maailman syntitaakan tähden? Sinä tiedät myös, mitä on kokea täydellinen hylkääminen? Sinun huutosi ristillä oli: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”

Oma kokemukseni on vain häviävän minimaalinen pisara, mutta hylkäämisen kokemus on raskasta aina silloin, kun sisin on kaipausta ja ikävää vuotavilla haavoilla.

Sydämen kipua ja syvää surua, joka puskee aivan täysin yllättäen syöksyvirran lailla, voimatta sitä mitenkään hallita.

Mitä on yrittää jatkaa täällä matkaa ”amputoituna”, silloin kun on jäänyt täysin yksin taivaltamaan maailmaan, koska lupaa kysymättä otettiin rakkaimpani viereltäni pois?

Se, mikä pahinta on, satutettu ja särjetty sydämeni suoltaa suustaan omaa suruaan ja tuskaansa täysin syyttömille rakkaille läheisilleni.

Herra Jeesus Vapahtaja, hapuillen anon yksin armoosi turvaten ja suureen rakkauteesi vedoten Pyhän Henkesi parantavaa kosketusta niin, että haavani saavat kasvaa umpeen siten, ettei arpeakaan jää jäljelle.

Pyydän nöyrästi: teethän minusta oman rauhasi välikappaleen tämän elämäni syvimmän ”kyntötyösi” kautta?

Pyhä Kolmiyhteinen Jumala Isä, Poika ja Pyhä Henki kiitos, että tarkoin tiedät kaikki heidät, joilla on eri tavoin murtunut mieli ja särkynyt sydän. Kiitos, että Sanasi lupaus on parantaa: Jes. 61:2-3

 ”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.” Ps. 34:19.

Pirstaloitu sielu

Kyselen Herra Jeesus Sinulta, miksi  vielä tämänkin koettelemuksen sallit minulle jo muutenkin taakoitelulle?

Vain hyvää tarkoitin, mutta tulinkin yllättäen läheisen kovuuden ja kylmyyden tähden sanallisesti murskatuksi sieluni syövereitä myöten, aina järkytykseen asti.

Kiitos Vapahtaja, että Sinä näet pirstaleiksi murennetun sieluni sekä henkiset verestävät haavani ja olet luvannut parantaa murtuneita mieliä ja särkyneitä sydämiä, siis minunkin!

Kiitos elävä Herra Jeesus Kristus, että iankaikkisen rakkautesi tähden saan tarrautua, Sykarin naisen tavoin, Sinun suureen armoosi syntisten, myös minunlaisen epäonnistuneen, Vapahtajana.

Jeesuksen Kristuksen Vapahtajamme voimallisessa nimessä. Aamen.

”Eihän minulla ole oikeutta pyytää, Isä…”

Aloitin eilen rukoukseni epämääräisillä, takeltelevilla sanoilla ”Eihän minulla Isä oman elämäni sekasorron takia ole oikeutta anoa apuasi…”

Rukous katkesi sisälläni räjähtäneeseen maamiinaan. Olin sekoittanut oman elämäni ja evankeliumin yhteen vaarallisella tavalla.

Kun elämä soljuu mallikkaasti urillaan, yhteys Jumalaan tuntuu oikeutetummalta. Likapyykkien seassa kahlatessa tuntuu oikeammalta hautautua vaatekasan alle taivastutkan ulottumattomiin.

Evankeliumin uskomattoman hyvä uutinen tarkoittaa, että juuri likaisena, trombien alle jääneenä, elämän syöksykierteessä olevana meillä on enemmän kuin lupa astua Isän armollisten kasvojen eteen.

Meillä ei ole vain lupaa, vaan mitä lämpimin ja aina voimassa oleva kutsu meitä ikävöivän Jumalan läsnäoloon. Siinä on sitä paitsi liitteenä Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen ehdoton suosituskirje.

”Eihän minulla ole Isä oikeutta pyytää” on vaarallista nöyristelyä. Tietenkään kenelläkään meillä ei sitä oikeutta oman elämämme kurssisuhdanteilla ole. Ei vaikka olisimme onnistuneet kahlaamaan vuosikymmenemme moitteettomasti.

Evankeliumissa kohtaavat Jumala ja ihminen. Toinen on Kaikkivoipa ja toinen kaikki-tarvitseva.

Minulla on ”Elämä mallillaan” -tosi-tv-sarjan sijasta hiljainen vaikerrus Jeesus Sinun puoleesi. Eikä minulla olisi sitäkään, ellet rakastaisi minua eloon, muistamaan kuinka uskomaton Pelastaja Sinä olet.

Kiitos, että avunhuuto pitää sisällään aina Sinun taivaallisen tarkan kuulosi. Kiitos, että tänään juuri tällaisena saan astua Valtaistuinsaliin ja tietää, että kaiken keskellä ja kaikesta huolimatta Sinä kuulet, autat, pelastat, lohdutat ja rakastat minua. Jokaista puoleesi kääntyvää.

Minä tiedän sinun tuskasi

”… niin, Minä tiedän heidän tuskansa” (2. Moos. 3:7)

Mooseksen 40 vuoden mittainen korkeakoulu oli päättymässä. Jo syntymästään Egyptin johtajistoon valmisteltu mies oli viimeiset vuosikymmenet asunut muukalaisena pienen kansan parissa. Kunnia ja loisto olivat nöyryyttävästi vaihtuneet lammaskatraan vahtimiseen.

Sitä oppia, mitä Mooses ei voinut saavuttaa ihmisten luomissa oppikouluissa, oppi Hän kantapään kautta Jumalan pitkän ja hitaan tenttimisen kautta. ”Minä pystyn” vaihtui hiusten harmaantumisen kautta ”Sinä pystyt” -uskontunnustukseksi.

Jatkossa Mooses saisi kommunikoida Jumalan kanssa tavalla, joka hakee vertaistaan Raamatun lehdillä. Mutta Jumalan ensimmäinen ilmestyminen on huomionarvoinen ja siitä huokuu mitä alimmaksi laskeutuvin lämpö ja huolenpito.

Mooses tunsi Jumalan sen verran, mitä oli Hänestä omalta kansaltaan kuullut. Jumala oli ollut hiljaa kaikki 80 vuotta ennen palavaa pensasta. Siinä on jo itsestään pysähtymisen paikka.

Mitä Jumala halusi Mooseksen ymmärtävän ensimmäisenä? Vastaus ilmenee sanoista, joiden sekaan saa muistijäljiksi vuodattaa muutama kyynel.

”… niin, Minä tiedän heidän tuskansa.” Mooses saa ensimmäisestä kohtaamisesta alkaen opetella tuntemaan Jumalaa, joka ei vain ole Kaikkinäkevä ja -voipa, vaan joka on ennen kaikkea täynnä myötätuntoa.

Kun Jumala alkaa opettamaan Moosesta omasta olemuksestaan, punainen lanka kulkee alusta saakka Hänen sydämensykkeiden tahtiin.

Sama Jumala alleviivaa tänään jumalallista olemustaan jokaiselle sielulle, joka huutaa elämän tuottamaa kipua. Ei, Jumala ei ole välinpitämätön, ei silloinkaan, kun Hän tuntuu vaikenevan ja olevan etäällä.

Hänen rakkautensa voittaa kaikki ehdot ja esteet. Mistä voin olla siitä varma? Verinen risti on todistusaineistona vertaansa vailla.

Sinun huutosi, oli se äänekästä tai tukahdutettua, saa taivaan aaltopituudet värähtelemään. Sinä et koskaan ole yksin.

Myötätuntoinen Jumala on lähempänä kuin uskot.