Huuda Herraa avuksi hädässä

”Silloin he huusivat hädässään Herraa, ja hän pelasti heidät ahdingosta.” Ps. 107:19

Psalmissa 107 kuvataan koko elämän kirjo: ollaan etsimässä kotimaata, istutaan ahdistusten vankiloissa, eletään hyvinvoinnin keskellä ja unohdetaan Jumala sekä hurjastellaan elämän aallokoilla.

Yksi teema nousee elämän realiteettien maaperästä: ihmisen hätä, umpikuja ja huuto Jumalan puoleen. Neljä kertaa psalmissa opetetaan Herran puoleen kääntymistä; Herra on aina valmiina auttamaan ja kääntämään uutta sivua.

Autiomaan kuivuvuudet, kurjuuden vankilat, kuoleman portit eivätkä merten syvyydet kykene määräämään elämämme viimeistä sanaa. Siellä missä yksi avuton ihminen huutaa Herraa Jeesusta Kristusta pelastamaan hänet, siellä on paratiisi jo läsnä.

Todellisia vihollisiamme eivät ole olosuhteidemme kahleet, olivatpa ne kuinka paksuja tahansa. Epätoivo on se petollinen viettelijä, mikä saa huutomme tukahtumaan kurkkuumme.

Olosuhteesi voivat olla tänään epätoivoiset. Ehkä laivasi köli on jo vettä täynnä ja olet uupunut äyskäröimiseen. Kun omat voimat eivät auta, huuda Herraa avuksesi! ”Miten?” saatat kysyä? Oletko koskaan huutanut lapsena isääsi apuun, kun sinua on pelottanut? Samalla tavalla saat ilmaista tarvettasi myös Taivaan Isälle. Hän kuulee tukahtuneetkin huokaukset.

”Tuo ei kelpaa!”

”Sitten Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi. Opetuslapset nuhtelivat tuojia.” (Matt. 19:13)

Jeesuksen aikana lapsia ei juuri arvostettu. He olivat hengellisesti samassa kastissa naisten ja syntisten kanssa.

Kun siunausta hakemaan tulleet vanhemmat toivat lapsiaan Jeesuksen luokse, nämä saivat tyrmäävän vastaanoton: Te ette ole riittävän arvollisia saamaan Jeesuksen aikaa. Opetuslapset toimivat aikansa käsitysten mukaan.

Ehkä sinäkin koet, ettet ole riittävän hyvä saamaan Jeesuksen huomiota? Ehkä sinun on vaikea uskoa Jeesuksen rakastavan sinua, koska elämäsi ei ole ollut pelkkää noususuhdannetta? Ehkä on käynyt jopa niinkin, että jotkut Jeesuksen opetuslapset ovat olleet käännyttämässä sinua ovelta ulos?

Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Älkää estäkö heitä!” Hän sanoo tänään samaa meille. Yhtään estettä ei saa asettaa tarvitsevan ihmisen ja Jeesuksen välille.

Sinua odotetaan syli avoinna.

Mitä on kristillinen elämä?

”En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani”. Gal. 2:20

Kristillinen elämämme ei voi olla mitään vaikeaa tai raskasta, kun kerran lapset ymmärtävät sen lainalaisuudet helpoiten. Se ei ole yhtä kuin ”tee tätä, vältä tuota” -sääntökokoelma, jota yritämme hiki päässä ja ahdistuneena noudattaa.

Kristillinen elämä on yksinkertaista luottamusta Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen. Hän ei ole vain jotain, jonka kanssa olemme tekemisissä uskomme alussa, kuin pelkkä portti, josta lähdemme liikkeelle. Hän on myös se tie, jolla kuljemme, leipä, joka ravitsee meitä ja vesi, jota juomme janoomme.

Kristillinen elämä on elämää Jeesuksen yhteydessä. Se on uskoa Häneen pelastajana, vanhurskauttajana ja myös pyhittäjänä.

Kristittynä eläminen tarkoittaa sitä, että minä tuon päivittäin puutteeni Hänelle ja Hän vastaa niihin. Uskoni kasvaessa opin yhä nopeammin ja yksinkertaisemmin turvaamaan Herraani ja se riittää.

Tätä tarkoittaa eläminen Hengessä. Se tarkoittaa irti päästämistä omista ponnisteluista ja luottamista Jeesukseen, joka rakastaa meitä ja huolehtii meistä. Tässä luottamuksessa Jeesuksen Henki vaikuttaa meissä sekä tahtomista että tekemistä.

Miten vastaanotan Jumalan siunaukset?

Raamattu kuvaa siihen 2 tapaa: lain teot ja uskossa kuulemisen. Lain teot tarkoittavat kaikkia niitä tekoja, joilla yritämme saavuttaa Jumalan suosiota, siunauksia tai ylläpitää pelastustamme. Kyseeseen tulee tällöin sinänsä hyvät asiat kuten rukoileminen, antautuminen, synnin vastustaminen, Raamatun lukeminen, ja niin edelleen. Teemme näitä asioita, jotta Jumala siunaisi meitä.

Sitten on toinen tapa, jota nimitetään uskossa kuulemiseksi. Se tarkoittaa sitä, että kristitty kuulee, mitä Jumala tahtoo hänelle lahjoittaa, uskoo ja ottaa lahjan vastaan. Tässä vaihtoehdossa ihminen ei itse suorita mitään vaan yksinkertaisesti tyhjin käsin ottaa vastaan sen, mitä Jumala on luvannut antaa. Olennaista ei myöskään ole se minkälainen ihminen on vaan se, miten armollinen Jumala on.

Kun kirjoitin alussa, että Raamattu kuvaa kaksi tapaa Jumalan siunausten omistamiseen, se ei aivan pidä paikkaansa. Totta on kyllä se, että ihminen usein yrittää ansaita Jumalan siunauksen omalla toiminnallaan. Mutta ihminen voi elää lähellä Jumalaa vain kuulemalla Jumalan armolupauksia ja yksinkertaisesti uskomalla ne.

Riippumatta siitä millaista elämäsi on tänään, uskalla uskoa ja ottaa vastaan Jumalan lupaukset. Hän antaa sinulle Poikansa Jeesuksen ja Hänessä on koko Jumalan täyteys. Uskalla tulla lapsenmieliseksi, joka ottaa vastaan ja nauttii lahjasta.

Järkyttyneet opetuslapset

”… ja sanoi: `Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.´” (Matt. 18:3)

Opetuslapset olivat varmaan järkyttyneitä. He olivat tehneet vakavissaan mielestään asiallisen kysymyksen siitä, kuka ja miten voisi olla suurin taivasten valtakunnassa? Jeesus oli vinkannut pienen lapsen paikalle. Lapsen ikä on kreikankielen käyttämän sanan perusteella enintään 7 vuotta. Jeesus osoitti pientä lasta ja vastasi opetuslapsille: ellette tee suunnanmuutosta elämässänne, te ette ylipäätään pääse taivasten valtakuntaan.

Vastaus oli kaikkea muuta, mitä kysyjät olivat ajatelleet. He pystyivät vain tuijottamaan pikkuista lasta ja miettimään, miten he voisivat olla hänenlaisiaan. Mitä Jeesus tarkoitti tiukilla sanoillaan?

Hetkeä aikaisemmin hän oli käskenyt varoa fariseusten oppia (Matt. 16:6). Se tarkoitti, että tuli varoa omavoimaista ja itseriittoista hengellistä elämää. Sitten kohta hän osoitti lasta ja sanoi, että joka nöyrtyisi lapsen tasolle, hän olisi suurin Jumalan valtakunnassa.

Pieni lapsi ei pärjää yksin, vaan tarvitsee vanhempiensa tukea, rakkautta ja ohjausta. Lapsi on halukas ottamaan kaiken hyvän vastaan juuri siitä syystä, ettei hänen omavoimaisuuden illuusio ole vielä kehittynyt. Lapsi on huoleton, koska ”isi kyllä hoitaa”.

Niin kristitynkin on hyvä kasvaa monissa kovissa kouluissa tarvitsevaksi ja puutteelliseksi. Silloin hän voi vain katsoa Taivaallista Isäänsä ja pyytää Häneltä kaikkea, mitä hän elämäänsä kulloinkin tarvitsee. Jeesuksen sanojen mukaan se on nöyrtymisen koulu – itseriittoisuudesta on vaikeaa päästä eroon.

Lapsi osaa myös ottaa lahjan vastaan ja iloita siitä. Siitähän pelastuksessa on juuri kyse. Jumala tarjoaa meille ilmaista pelastusta, koska Hän itse on maksanut siitä suunnattoman suuren hinnan. Siinä missä aikuinen miettii mitä taka-ajatuksia lahjan antajalla on, lapsi osaa ottaa lahjan käyttöön.