Järkyttyneet opetuslapset

”… ja sanoi: `Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.´” (Matt. 18:3)

Opetuslapset olivat varmaan järkyttyneitä. He olivat tehneet vakavissaan mielestään asiallisen kysymyksen siitä, kuka ja miten voisi olla suurin taivasten valtakunnassa? Jeesus oli vinkannut pienen lapsen paikalle. Lapsen ikä on kreikankielen käyttämän sanan perusteella enintään 7 vuotta. Jeesus osoitti pientä lasta ja vastasi opetuslapsille: ellette tee suunnanmuutosta elämässänne, te ette ylipäätään pääse taivasten valtakuntaan.

Vastaus oli kaikkea muuta, mitä kysyjät olivat ajatelleet. He pystyivät vain tuijottamaan pikkuista lasta ja miettimään, miten he voisivat olla hänenlaisiaan. Mitä Jeesus tarkoitti tiukilla sanoillaan?

Hetkeä aikaisemmin hän oli käskenyt varoa fariseusten oppia (Matt. 16:6). Se tarkoitti, että tuli varoa omavoimaista ja itseriittoista hengellistä elämää. Sitten kohta hän osoitti lasta ja sanoi, että joka nöyrtyisi lapsen tasolle, hän olisi suurin Jumalan valtakunnassa.

Pieni lapsi ei pärjää yksin, vaan tarvitsee vanhempiensa tukea, rakkautta ja ohjausta. Lapsi on halukas ottamaan kaiken hyvän vastaan juuri siitä syystä, ettei hänen omavoimaisuuden illuusio ole vielä kehittynyt. Lapsi on huoleton, koska ”isi kyllä hoitaa”.

Niin kristitynkin on hyvä kasvaa monissa kovissa kouluissa tarvitsevaksi ja puutteelliseksi. Silloin hän voi vain katsoa Taivaallista Isäänsä ja pyytää Häneltä kaikkea, mitä hän elämäänsä kulloinkin tarvitsee. Jeesuksen sanojen mukaan se on nöyrtymisen koulu – itseriittoisuudesta on vaikeaa päästä eroon.

Lapsi osaa myös ottaa lahjan vastaan ja iloita siitä. Siitähän pelastuksessa on juuri kyse. Jumala tarjoaa meille ilmaista pelastusta, koska Hän itse on maksanut siitä suunnattoman suuren hinnan. Siinä missä aikuinen miettii mitä taka-ajatuksia lahjan antajalla on, lapsi osaa ottaa lahjan käyttöön.

Pysy vapaudessa!

”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” (Gal. 5:1)

Mitä on kristityn vapaus? Mistä minä kristittynä olen vapaa ja mihin minun ei tule enää alistua?

Paavali piirtää Galatalaiskirjeessä vastauksena kuvaa perheestä. Hän kirjoittaa kristittyjen olevan Jumalan lapsia; kristitty kuuluu siis Jumalan perheväkeen ja voi tuntea Jumalan läheisenä ja turvallisena Isänä.

Lapsen ei tarvitse puolustella asemaansa perheessä tai pelätä jatkuvasti joutuvansa yhteyden ulkopuolelle. Lapsen ei myöskään tarvitse todistella kuulumistaan perheeseen tekemisillään. Hän on syntymänsä puolesta Isän rakastama ja siunaama.

Evankeliumi lahjoittaa meille siis avoimen, läheisen ja turvallisen yhteyden Jumalaan. Voimat, jotka sotivat evankeliumia vastaan, tahtovat repiä meidät ulos tuosta suhteestamme. Paras tapa taitaa olla uskotella lapselle, ettei hän todellisuudessa ole sellaisenaan rakastettu ja ettei hän kelpaa perheeseen. Turvallisuuden sijaan astuu pelko ja riittämättömyys.

Monet kristityt elävät pelon ja riittämättömyyden takia Jumalan ”huoneen” ulkopuolella. Ovi on heille jatkuvasti auki ja Isä kutsuu heitä astumaan sisään, mutta on ikään kuin heidät olisi sidottu pysymään ulkopuolella. Ilo läheisestä suhteesta Isään on muuttunut epätoivoksi siitä, osaanko olla Isälleni riittävän hyvä ja Hänen arvollisensa.

Evankeliumi ei kysy meiltä, millaisia me olemme, vaan millaisen aseman Jeesus Kristus on meille hankkinut. Ja vastauksesta voimme olla varmoja: täydellisen ja turvallisen suhteen rakastavaan ja meitä innolla odottavaan Isään. Tuossa suhteessa ei enää ansaita mitään eikä pelätä joutuvamme Jumalan rakkauden ulkopuolelle.

Perhesuhteissa on kyllä sääntönsä ja kurinsa. Vanhempien tehtävänä on kasvattaa lapsiaan niiden arvojen perustalle, joita he itse pitävät tärkeinä. Niin Taivaan Isäkin kasvattaa meitä Jumalan perheen käytöstavoille. Hän haluaa, että Hänen lapsistaan näkyy sitä samaa laupeutta, rakkautta ja vihaa pahaan, joita Hän itse kokee ja jotka ovat osa Hänen olemustaan.

Me Jumalan lapsina opimme hitaasti ja välillä otamme yhden edistysaskeleen jälkeen tuntuvaa takapakkia. Mutta kaiken aikaa olemme perhesuhteen sisäpuolella. Siellä ei rakkautta ansaita, siellä ei ole pelkoa eikä siellä tarvitse olla häpeää. Siellä on lapsen varmuus siitä, että minut hyväksytään tällaisenaan. Sitä on kristillinen vapaus.

Kärsimys ja lohdutus

”Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat runsaina tulleet osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta.” (2. Kor. 1:5)

Kärsimys eri muodoissaan kuuluu kristityn elämään loppuun saakka. Jotkut kyllä opettavat, että kärsimyksen voi välttää noudattamalla tiettyjä oppeja tai pyhittymällä riittävästi, mutta Raamattu ei tue sellaista ajattelua. Ei myöskään Jumalan ihmisten kokemukset koko kristillisen kirkon historiassa. Asia tuntuu olevan toisin päin: juuri ne, jotka ovat olleet vahvimmin Jumalan välikappaleina, ovat saaneet myös kärsiä eniten.

Kärsimystä ja ahdistusta on niin monenlaista kuin on meitä ihmisiäkin. Olen kirjoittanut niistä monta artikkelia, enkä ala nyt yksilöimään kärsimysten moninaisuutta. Jumalalla on kuitenkin meille kullekin varattuna omat kärsimysten koulumme ja ne ovat rakkaudella räätälöityjä juuri meille. Kärsimysten koulussa ihmisen luontainen vahvuus saa mennä menojaan ja tilalle astuu Kristuksen vahvuus. Se on hyvä vaihtokauppa.

Kärsimykset avaavat meidät vastaanottamaan Kristuksen lohdutusta. Ehkä vasta silloin kun omat voimamme loppuvat ja meistä tulee neuvottomia, alamme kääntymään Kristuksen avun puoleen? Ja Häneltä apua riittää. Paavali vakuuttaa, että jos kärsimyksemme ovatkin runsaita, Kristuksen lohdutus on yhtä lailla runsasta. Tekisi mieli sanoa, että lohdutus syö sisäänsä kaiken kärsimyksen ja antaa elämälle uuden mielekkyyden.

Vain kärsivä ja avuton ihminen löytää armahtavan Isän ja runsaan lohdutuksen Jumalan (1:3). Nämä kolmiyhteisen Jumalan keskeiset piirteet ovat kuin kätkettyinä vain paljastuakseen kärsimyksen kouluihin joutuneille. Ajattele näitä sanoja. Läheinen Isä, jota kuvataan sanalla armahtava. Ja Jumala, jolle ominaista on runsas lohdutus lapsilleen.

On kaunista olla elämässään kovasti kärsineen ihmisen lähellä. Sellaisesta ihmisestä on yleensä karissut pois ylimääräinen tietäminen ja yläpuolelle asettuminen. Hänestä huokuu toisille se sama asia, jota hän itse tarvitsee päivästä toiseen: Kristuksen lohdutus. Hän osaa asettua heikon ja kärsivän rinnalle ja tuoda Kristuksen suloista tuoksua epätoivon ja lannistuneen mielen balsamiksi. Hänen elämänsä kertoo suuresta Vapahtajasta ja se tuo lohtua myös toisille kärsiville.

Jumala on lähellä

Jeesusta edeltänyt myöhäisjuutalaisuus ajatteli, että Jumala oli vetäytynyt kauaksi. Uskonnollinen elämä oli lain käskyjen pitämistä. Jumalasuhde ja sitä kautta pelastus perustui lain noudattamiseen eli ihmisen omaan aktiivisuuteen. Nykyhetkessä etäinen Jumala oli läsnä taas aikojen lopulla, tuomiolla.

Jeesus tuli ilmoittamaan Jumalan, joka tuli ihmistä lähellä – Jumala kanssamme. Hän tuli julistamaan sellaista suhdetta Jumalaan, joka oli iloista, lapsenomaista, luottavaista ja vapaata. Jeesuksen mukaan kaikki annettiin ihmisille lahjana; olihan Hän, ihmiseksi tullut Jumalakin tullut maailmaan ilman ihmisten ansioita ja vaikutusta.

Jeesuksen ensimmäiset seuraajat olivat ajan hengellisen johtajiston mielestä kirottua rahvasta, joka ei täyttänyt lain mittaa. Pietarikin työnteli Jeesusta alussa kauemmaksi toteamalla, että hän oli syntinen mies. Mutta juuri syntisiä varten Jeesus tuli ja Hänellä oli heille sanoma – Jumala on tullut teitä lähelle.

Ensimmäinen seurakunta eli tästä Herran läsnäolosta ja läheisyydestä. Siitä kumpusi sen ilo ja elinvoima, kärsimystenkin keskellä. He odottivat – Jeesuksen opetuksen mukaisesti – lapsenomaisesti saavansa Jumalalta kaiken mitä tarvitsivat. Heille kääntymys oli juuri tähän iloiseen ja lapsenomaiseen luottamukseen kääntymistä. Tätä taustaa vastaan on helppoa ymmärtää myös Uuden Testamentin yksittäistä kristittyä ja seurakuntaa kehottavat osiot: käsi Jumalan kädessä kiinni elämä oli Hengen täyttämää ja Herran tahtoa tahdottiin totella Herran antamin voimin ja Hänen läheisyydessään.

Meillä on jatkuva vaara menettää tämä tietoisuus läsnäolevasta Jumalasta. Silloin jäljelle jää vain ulkoinen ja raskas uskonto. Usko muuttuu iloisesta ja vapaasta apaattiseksi ja ahdistavaksi. Mutta tiedätkö mitä? Jeesus kutsuu sinua ja minua tulemaan tänäänkin Hänen luokseen ja jättämään Hänen käsiinsä kaiken raskaan. Hän kutsuu meitä levolliseen ja luottavaiseen uskonsuhteeseen kanssaan ja vakuuttaa, että Hän on elämässämme läsnäoleva Jumala.

Jumalaonlahella_DSC02439

Jeesuksen tuhlaileva rakkaus

Jeesuksen ajan juutalaisuudessa ajateltiin olevan kolme ihmisryhmää, jotka olivat pelastuksen ulkopuolella: lapsenmieliset, arvottomat ja syntiset (Eino Sormunen, Jumalan armo – dogmihistoriallinen tutkimus). Jeesuksen ihmeellisestä rakkaudesta kertoo se, että hän käytti maanpäällisen aikansa juuri noiden kolmen ryhmän parissa.

Jeesuksella tuntui aina olevan aikaa lapsille ja Hän kehotti seuraajiaan ottamaan heistä oppia. Vain kasvamalla lasten kokoisiksi he ymmärtäisivät taivaan salaisuuksia ja pääsisivät sen valtakuntaan. Arvottomien ryhmään kuuluivat muun muassa köyhät ja sairaat – heitä Jeesus palveli lakkaamatta. Huomiota herättävää on muuten, että Jeesuksen opetuksen mukaan viimeisellä tuomiolla meiltä kysytään, miten olemme juuri tähän ihmisryhmään suhtautuneet (Matt. 22: 1-14).

Syntisiin Jeesus loi niin läheisiä yhteyksiä, että Hänen vastustajansa saivat siitä aiheen pilkata Häntä. Häntä herjattiin syntisten ystäväksi, mutta sitä hän juuri halusikin olla. Jeesuksen lähelle tulivat julkisyntiset, epäonnistuneet, huonomaineiset ja ulosheitetyt. Jeesus teki näistä ihmisistä valtakuntansa sanansaattajia. Juuri heille Hän uskoi itsensä ja käski heitä sitten jakamaan samaa elävää pelastuksen vettä toisillekin.

Koetko kuuluvasi ihmisryhmään, jota leimaa sanat arvoton, köyhä, ulkopuolinen tai syntinen? Silloin olet Jeesuksen rakkauden kohde. Juuri sinut Hän haluaa ottaa syleilyynsä ja jakaa sinulle hyväksyntänsä. Juuri sinun elämästäsi Hän on kiinnostunut ja tahtoo yhteyttä kanssasi. Hän ei odota sinun pystyvän parantamaan tai muuttamaan itseäsi, vaan tahtoo olla sinun Vapahtajasi ja Parantajasi.

Jeesuksentuhlailevarakkaus