Kuollut usko?

”Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut” (Jaak. 2:17).

Jaakobin opetus tuntuisi riitelevän Paavalin opetusta vastaan. Paavalihan juuri opettaa perustavalla tavalla, että lain teot eivät auta meitä Jumalan yhteydessä: vain usko riittää Jumalan perheväkeen siirtymisessä ja siinä pysymisessä.

Mutta Jaakob ei opeta eri tavalla kuin Paavali. Nimittäin Paavali ei tarkoittanut, että usko jäisi ilman rakkauden tekoja. Paavali opettaa vahvasti, että usko Jeesukseen synnyttää vääjäämättömästi pyhitystä eli hyviä tekoja toisia kohtaan.

Jaakob eikä Paavalikaan opeta armoa, joka jäisi hedelmättömäksi. Me tarvitsemme kuulla heidän viestinsä, koska meissä ihmisinä on aina taipumus jäädä itsekeskeisyyteen ja oman edun tavoitteluun. Jumala haluaa herättää meidän uinuvaa tahtoamme, jotta se suuntautuisi sinne suuntaan, minne Kristus armon kautta tahtoo meitä taivuttaa.

Meillä ei ole siis Raamatun mukaan lupaa ajatella, ettei ole väliä miten elämme. Jo Paavali koki armon julistuksestaan sen syytteen, että kerran armo riittää syntiin ja syyllisyyteen, eihän silloin ole enää väliä, miten itsekkäästi ja synnillisesti elämme? Hän vastasi syytteisiin opettamalla, ettei armo koskaan vie synnin hyväksymiseen vaan elämään toisia varten.

Jaakob, Paavali ja koko Raamattu siis suuntaa kehotuksensa meidän tahtoelämään: elä toisten parhaaksi. Mutta Jaakob eikä Raamattu opeta, että saisimme käännettyä elämämme suuntaa tai tuotettua tekoja omin voimin. Jeesus on kaiken keskus. Hänen luokseen saa uskon tekoja vailla oleva kristitty mennä ja pyytää Häneltä kaiken tarvittavan. Se riittää.

Miten vastaanotan Jumalan siunaukset?

Raamattu kuvaa siihen 2 tapaa: lain teot ja uskossa kuulemisen. Lain teot tarkoittavat kaikkia niitä tekoja, joilla yritämme saavuttaa Jumalan suosiota, siunauksia tai ylläpitää pelastustamme. Kyseeseen tulee tällöin sinänsä hyvät asiat kuten rukoileminen, antautuminen, synnin vastustaminen, Raamatun lukeminen, ja niin edelleen. Teemme näitä asioita, jotta Jumala siunaisi meitä.

Sitten on toinen tapa, jota nimitetään uskossa kuulemiseksi. Se tarkoittaa sitä, että kristitty kuulee, mitä Jumala tahtoo hänelle lahjoittaa, uskoo ja ottaa lahjan vastaan. Tässä vaihtoehdossa ihminen ei itse suorita mitään vaan yksinkertaisesti tyhjin käsin ottaa vastaan sen, mitä Jumala on luvannut antaa. Olennaista ei myöskään ole se minkälainen ihminen on vaan se, miten armollinen Jumala on.

Kun kirjoitin alussa, että Raamattu kuvaa kaksi tapaa Jumalan siunausten omistamiseen, se ei aivan pidä paikkaansa. Totta on kyllä se, että ihminen usein yrittää ansaita Jumalan siunauksen omalla toiminnallaan. Mutta ihminen voi elää lähellä Jumalaa vain kuulemalla Jumalan armolupauksia ja yksinkertaisesti uskomalla ne.

Riippumatta siitä millaista elämäsi on tänään, uskalla uskoa ja ottaa vastaan Jumalan lupaukset. Hän antaa sinulle Poikansa Jeesuksen ja Hänessä on koko Jumalan täyteys. Uskalla tulla lapsenmieliseksi, joka ottaa vastaan ja nauttii lahjasta.

Miten teemme Jumalan tekoja?

”He kysyivät häneltä: `Mitä meidän on tehtävä, jotta tekisimme Jumalan tekoja´” (Joh. 6: 28).

Jeesukselta ympärillä olevat ihmiset kysyivät Häneltä, miten he täyttäisivät Jumalan tahdon elämässään? Jeesus vastasi, että usko Häneen on Jumalan teko ja Jumalan tahto.

Usko Jeesukseen syntien sovittajana on Jumalan tahto elämämme suhteen. Usko on suurin lahja, jonka Jumala meille lahjoittaa. Usko ei ole vain alku johonkin, vaan se omistaa itsensä Jumalan Pojan ja samalla koko hengellisen täyteyden.

Uskoa koetellaan jatkuvasti. Ei ole helppoa uskoa Jeesukseen silloin, kun taakat hiertävät liikaa ja elämä tuntuu aina vain synkistyvän. Ei ole helppoa uskoa silloin, kun Jumala on etäinen ja vaiti. Onneksi Jumala on uskomme alkaja ja myös sen ylläpitäjä.

Mekin mietimme, mitä Jumala haluaisi elämämme suhteen. Tässä meillä on vastaus: Jumalan tahto on, että uskomme Hänen Poikaansa. Miten yksinkertainen ja riemastuttava sanoma evankeliumi onkaan! Jumala haluaa aina nostaa sydämen silmiemme eteen Jeesuksen Kristuksen ja sytyttää uskon Häneen. Se riittää koko hengelliseen elämäämme.

Usko vaikuttaa myös tekoja lähimmäistemme hyväksi. Usko Jeesukseen ei ole pelkkä kauppatositteen saaminen ja sen hallussapitäminen taivaaseen saakka vaan se on elävää yhteyttä ylösnousseeseen Vapahtajaan. Yhteytemme Häneen vaikuttaa meissä halua palvella toisiamme ja rakastaa. Yhteys Jeesukseen luo halua lukea Raamattua ja viettää aikaa Jumalan kanssa.

Vaarana tosin on, että alamme etsiä näitä uskon seurauksia elämässämme ja samalla kadotamme uskomme kohteen. Kun Jeesus jää taka-alalle, katoavat myös armon vaikutukset. Muistakaamme siis, mikä on Jumalan tahto elämämme suhteen. Kaikki muu on puhdasta ja vääjäämätöntä seurausta.

Entä meidän ihmiskäskyt?

”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan se palvelee minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmisten käskyjä.” (Matt. 15: 8-9)

Miten Jeesuksen kritisoimat perinnäissäännöt eli ihmisten tekemät käskyt syntyvät? Voiko niitä olla myös meidän ajassamme ja yhteisöissämme. Varmasti voi.

Perinnäissäännöt syntyvät siitä huolesta, että pitää suojella varsinaisia Jumalan käskyjä. Kun Raamatussa esimerkiksi ohjeistetaan meitä elämään niin, ettei maailma saastuta meitä (Jaak. 1:27), me kristityt olemme kautta aikojen tehneet satoja ellei tuhansia lisäpykäliä tämän ohjeen ympärille: milloin meikkaus tai pukeutuminen liian värikkäisiin vaatteisiin on ollut kiellettyä, milloin taas television omistaminen tai kiinnostus maallisiin harrastuksiin on tulkittu Raamatun ohjeen rikkomiseksi.

Suojaavat lisäohjeet voivat olla myös hyväksi. Mutta ongelma syntyy silloin, kun ne saavat yhteisön silmissä saman jumalallisen arvovallan, kuin mikä Raamatulla on. Silloin varjelevista ihmiskäskyistä tulee kuin ahdas taulu, jonka sisään jokaisen on mahduttava. Tämän taulun ahtaus tai avaruus riippuu aina yhteisöstä. Mutta ne, jotka menevät taulun rajojen ulkopuolelle, leimataan luopioksi ja pettureiksi. Siitä syntyvät hengellisen väkivallan uhrit.

Eri yhteisöillä on eri perinnäissääntönsä. Ne antavat yhteisöille hyvän omaleimaisuuden mutta samalla ne toimivat eristävinä tekijöinä toisia yhteisöjä kohtaan, joilla on toisenlaiset lisäsäännöstöt.

Jeesus rikkoi kaikki tällaiset raja-aidat. Hän viestitti, että elämä on tarkoitettu elettäväksi rakkauden ja luovan rohkeuden voimin. Se on kaikkea muuta kuin jatkuvaa pelkoa liikkua liian lähellä leimaavaa rajaa.

Jumalan antamat rajat ovat väljät ja elämää suojelevat. Niiden tarkoitus on estää meitä rikkomasta itseämme ja toisiamme. Jeesus eli niiden rajojen sisällä rohkeasti ja iloiten. Hän käveli sapattina opetuslastensa kanssa viljantähkiä syöden ja otti osaa monenlaisiin juhliin. Niin, ystävystyipä hän jopa syömäreiden ja juomareiden kanssa.

Älkäämme rajatko Jumalaa. Jumalalla on Paimenensa.

Elätkö vanhassa liitossa?

”Näin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut.” (Hebr. 7:22)

Vanha liitto, jonka Jumala teki Mooseksen välityksellä Israelin kanssa edellytti molempien osapuolien uskollisuutta liiton ehdoille. Jumala lupasi siunata kansaansa, jos se tottelisi liiton sääntöjä eli lakia.

Uusi liitto on täysin toisenlainen. Siinä sopijaosapuolina ovat Isä sekä Poika. Jumala lupasi siunata maailman kaikkia kansoja, jos Poika olisi uskollinen omassa osuudessaan. Kun Jeesus huusi ristillä: ”Se on täytetty”, uuden liiton ehdot olivat täytetty.

Uudessa liitossa ihmisen osuutena ei enää ole ansaita Jumalan siunausta ja hyväksyntää. Siinä Jumala ojentaa ihmiselle Kristus -nimistä lahjapakettia. Tuo lahja pitää sisällään kaiken sen, mitä me tarvitsemme jumalasuhteeseemme ja pelastukseemme.

Liitot sekoittuvat helposti. Moni uuden liiton kristitty elää edelleen osittain vanhan liiton alaisuudessa; moni pyrkii teoillaan ansaitsemaan Jumalan hyväksyntää tai varmistamaan pelastustaan.

Uusi liitto ei sisällä uutta lakia, jota noudattamalla pelastumme. Se perustuu vain ja ainoastaan siihen luottamukseen, että Jeesus on sovittanut kaikki syntini ja avannut täydellisen ja kattavan yhteyden Isän kanssa.

Entä Uuden testamentin käskyt ja ohjeet? Eivätkö ne ole uusi laki, jota toteuttamalla pelastumme? Eivät. Ne ovat perheen jäsenille tarkoitettuja isällisiä ja äidillisiä ohjeita ja neuvoja. Ne kertovat myös sitä suuntaa, johon Jumala armo kasvattaa meitä.