Älä pelkää, Isäsi on suurempi

”Isäni… on suurempi kuin kukaan muu” (Joh. 10:29).

Vaikka tuskaisen todelliset ja kaiken yhdeksi sokeaksi pisteeksi maalaavat haasteet pilkkaavat heikkoa uskoani, Sinä olet suurempi.

Vaikka vahvat ovat mieleni kostean hämärät linnoitukset ja niiden ovet niin vankat, etten koskaan pysty murtautumaan vapaaksi, Sinä olet suurempi.

Vaikka syvät ovat sydämeni haavat, tikattuinakin aina valmiina repsahtamaan ja painamaan minut polvilleen, Sinä olet suurempi.

Vaikka vihlova kipu jyrsii ruumistani kuin pistosaha antautuvaa vanerilevyä, Sinä olet suurempi.

Vaikka yksikin ”Murhe” -nimisen sisarusparven jäsen repii toivoni kappaleiksi kuin naurettavan ohuen paperitapetin ja joudun lohduttomana toivottamaan ne kaikki kerralla tervetulleiksi; Vaikka en osaa tai jaksaa enää muuta kuin painautua suojaan sohvan nurkkaan lohtuvilttini alle, Sinä olet suurempi.

Ja koska olet kaikkea suurempi ja koska satut rakastamaan minua niin paljon, että olet piirtänyt minut kämmenselkääsi vain, jotta saat katsella minua, antamaasi nimeä ja sen sisältämää elämää, minä en pelkää.

Myrskyt repikööt puut juuriltaan, järistykset kukistakoot vuoria, pimeys ilkkukoon pienelle liekille: elämänhalulleni, minä en pelkää. Sillä Sinä olet Suurempi, Jumalani.

Hyvää isänpäivää, Isä!

Tänään monissa perheissä juhlitaan isää kahvin ja kakun merkeissä. Isyys, vanhemmuus ylipäätään on haastava kutsumus ja isejä on hyvä juhlistaa.

Isän tehtävänä on huolehtia, pitää terveitä rajoja ja rakastaa. Isä suojelee ja opettaa elämän taitoja lasten kehityksen kasvaessa.

Isän katse on tärkeä. Kun isä katsoo hyväksyvästi, lapsen sieluun muodostuu turvallinen rakkauden satama. Epäonnistumisten keskelläkin isän ”Sinä olet minun” -katse nostaa ja antaa voimaa aloittaa uudelleen.

Kaikki hyvä isyydessä on heijastusta Taivaan Isästä. Hän on kaikkea sitä, mitä me kaipaamme maallisilta iseiltämme ja paljon enemmän.

Taivaan Isän katse kohdistuu sinuun juuri tänään. Se katse on täynnä myötätuntoa ja tavoittavaa rakkautta. Isän katseen alla saa kompuroida, juosta karkuun ja palata takaisin.

Kiitos, Isä, että olet minun Isäni!

Auta, Iskä!

”… hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa hengen, joka huutaa: `Abba! Isä!” (Gal. 4: 6)

Ajatella, että Paavali on säästänyt kreikankieliseen tekstiinsä Jeesuksen arameankielellä lausutun rukouksen alun ”Abba!”. Se tarkoittaa, että meillä on lupa omilla sanoillamme, tunteillamme ja tavoillamme lähestyä Kaikkivaltiasta, joka on, ei vain suunnattoman suuri ja määrittelemättömän vahva, vaan samalla hellä ja lähellä oleva isä.

Lähestyn Iskä sinua tänään siis aivan omin sanoin. Sinä tiedät tyhjyyteni ja kaipaukseni, tiedät, että olen kuin kuuman kesän paahtama ruskea nurmikko.

Sinä, Isä, tiedät heikkouteni ja lankeamiseni. Tiedät sydämeni jakautumisen – osa tahtoo noudattaa sinun tahtoasi ja osa tehdä omia, tietoisia vääriä valintoja.

Sinä, Iskä, tiedät haalean ja heikon uskoni. Tiedät, että etsin niin helposti sieluni täyttäjää ihmisistä ja asioista Sinun sijaasi.

Iskä, tiedät missä olen tänään. Jos olenkin kapinassani juossut ovet paukkuen intohimojeni perässä, olethan Sinä minua odottamassa?

Vedäthän, Isä minua puoleesi hellyydellä, joka tulvii pahuuteni lävitse ja tavoittaa yksinäisen huutoni? Onhan rakkautesi syli suurempi kuin kaikki elämäni epäonnistumiset?

Ehkä minulla, Iskä, on tänään vain tämä yksi rukous: Auta! Kiitos että se riittää.

Isäsi kyllä tietää

”Teidän isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan” (Matt. 6:8).

Jeesus varoitti rukoilemasta niin kuin pakanat, jotka hokavat samoja asioita toivoen, että joku osuus heidän rukousistaan havahdutttaisi rukouksen kohteen.

Jeesuksen mukaan Jumala, Isä, tietää tarpeemme ennen kuin me esitämme ne Hänelle. Tässä usko ja luottamus joutuu koville.

Minkä levon se toisikaan tullessaan, jos voisin sulkea Jeesuksen lupauksen tänään omaan elämääni! Hän tietää tarkalleen ahdistukseni, vaikeuteni, huoleni, tarpeeni – niin, Hän tietää jokaisen kyyneleeni.

Jumala on sinun Isäsi. Hän on Isä, joka tietää ja tuntee sinut. Sinun ei tarvitse esittää hänelle asioita kuin kaupan ostoslistaa; sinut kutsutaan läheiseen suhteeseen Rakkauden kanssa.

Jumala rakastaa antamista

”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin teidän taivaallinen isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä anovat” (Matt. 7: 11).

Kahden pojan isänä iloitsen hetkistä, jolloin voin jakaa lapsilleni jakamatonta aikaani. Nautin, kun voin antaa heille hyvää, lasten riemu saa myös minut riemuitsemaan.

Jeesus alleviivaa Jumalan olevan sydämellisempi kuin yksikään maallinen vanhempi. Jumala rakastaa antamista. Hänellä on varastossaan lukemattomia hyviä lahjoja ja Hänen sisimpänsä liikuttuu, kun Hän saa jakaa niitä meille.

Jumalan lahjat ovat kiinteässä yhteydessä itse Antajaan. Jumala ei tahdo meidän tyytyvän vain ihaniin ja tarpeellisiin asioihin, vaan kurottautuvan kaiken hyvän annin Lähteelle.

Joskus parhaan antaminen voi olla haastavaa. Lapseni näkevät maailmaa lapsen tasolta ja heidän pyyntönsä voivat toteutuessaan saada heidät kasvamaan vinoon. Joskus parhaan antamista ennen pitää antaa monta ei-vastausta.

Jumala ei ole vain kärsimyksen Jumala. Hän on ennen kaikkea ilon ja rakkauden Jumala. Jumalan tahto on antaa meille hyvää. Se on totta silloinkin, kun emme pienten lasten tavoin näe muuta kuin ei-vastauksia.