”Silloin he huusivat hädässään Herraa, ja hän pelasti heidät ahdingosta.” Ps. 107:19

Psalmissa 107 kuvataan koko elämän kirjo: ollaan etsimässä kotimaata, istutaan ahdistusten vankiloissa, eletään hyvinvoinnin keskellä ja unohdetaan Jumala sekä hurjastellaan elämän aallokoilla.

Yksi teema nousee elämän realiteettien maaperästä: ihmisen hätä, umpikuja ja huuto Jumalan puoleen. Neljä kertaa psalmissa opetetaan Herran puoleen kääntymistä; Herra on aina valmiina auttamaan ja kääntämään uutta sivua.

Autiomaan kuivuvuudet, kurjuuden vankilat, kuoleman portit eivätkä merten syvyydet kykene määräämään elämämme viimeistä sanaa. Siellä missä yksi avuton ihminen huutaa Herraa Jeesusta Kristusta pelastamaan hänet, siellä on paratiisi jo läsnä.

Todellisia vihollisiamme eivät ole olosuhteidemme kahleet, olivatpa ne kuinka paksuja tahansa. Epätoivo on se petollinen viettelijä, mikä saa huutomme tukahtumaan kurkkuumme.

Olosuhteesi voivat olla tänään epätoivoiset. Ehkä laivasi köli on jo vettä täynnä ja olet uupunut äyskäröimiseen. Kun omat voimat eivät auta, huuda Herraa avuksesi! ”Miten?” saatat kysyä? Oletko koskaan huutanut lapsena isääsi apuun, kun sinua on pelottanut? Samalla tavalla saat ilmaista tarvettasi myös Taivaan Isälle. Hän kuulee tukahtuneetkin huokaukset.