Minulla oli tälle uudelle vuodelle yksi lupaus: halusin vuoden ensimmäisestä päivästä alkaen alkaa puhua itselleni hyvää.
Mutta vuodenvaihde meni mielen ja kropan lamaannuksessa ja vanha ajatuskulku jatkoi voittoparaatiaan. Alistuin kuuntelemaan kaikkia sisältäni nousevia negatiivisia määreitä siinä määrin, että käperryin itsesääliin enkä kyennyt kohtamaan läheisiäni.
Uusien sanojen sijaan palasin vanhaan mielen helvettiin. Sanoilla on valtava voima. ”Surkea isä, lihava, aina väsynyt, masentunut, kyvytön normaalin elämän vaatimuksiin, huono puoliso” – näitä ja monia muita vastaavia ajatuksia olen taas pyöritellyt sinne saakka, missä elämänilo hautautuu kolmen metrin syvyiseen epätoivoon.
Olen alkanut ymmärtää, että negatiiviset sanat eivät nouse vain omasta sielustani. Myös sielunvihollinen on aktiivinen ja taitava ajatustensyöttäjä. Kun se saa minut itsesääliin, luovun kutsumuksestani ja alan elää elämääni pienimmällä mahdollisella liekillä.
Palaan lupaukseeni. Kun tunne-elämä viestittää epätoivoa ja masennus syö itseluottamuksen, on äärimmäisen vaikeaa sanoa itselleen hyvää. On tuhat kertaa helpompaa pyöriä tutuissa, monesti jo lapsuudessa opituissa askelissa. Mutta uudet sanat ovat tärkeitä, vaikka ne juuttuisivat ensin kurkkuun tai aiheuttaisivat irvokkaan naurun.
Haastan siis itseni ja samalla sinut rakas lukija ja ystäväni. Jos negatiiviset ajatukset tahtovat kuristaa elämänilosi, aletaan yhdessä luomaan erilaista polkua. Tänään haastan meitä sanomaan itsellemme 3 hyvää asiaa. Huomenna keksimme uudet kolme ja ylihuomenna teemme samoin.
Vaikka tuttu helvetti houkuttelee vanhoihin askeleisiin aina pohjalle saakka, uudet sanat luovat uutta elämää. Siksi Jumala puhuu meille hyvää ja siksi meidän pitäisi yhtyä Hänen sanoihinsa.
