Helpon elämän kirous?

”Kun Rehabeamin kuninkuus oli vakiintunut ja hänestä oli tullut hyvin mahtava, hän hylkäsi Herran lain, niin myös koko Israel hänen kanssaan” (2. Aik. 12:1).

Rehabeam oli kuningas Salomon poika, Daavidin pojanpoika. Hänen valtakautensa lähti liikkeelle kipeässä merkeissä mutta ehkä juuri vaikeudet saivat hänet etsimään Jumalan tahtoa.

Kun Rehabeamin vaikeudet loppuivat ja alkoi mukava elämän helppous, Jumala unohtui. Sama syy- ja seuraussuhde tuntuu tulevan esiin Raamatusta vähän väliä. Hyvinvoinnin keskellä ihminen kiinnittää katseensa Jumalan sijaan muihin asioihin?

Miten tärkeitä meille ovatkaan inhoamamme vaikeat vaiheet! Ne karsivat meidän ja Jumalan välistä turhaa etäisyyttä ja saavat meidät oikealla tavalla tarvitseviksi.

Ehkä vaikeudet ovat joltain kulmalta katsottuna Jumalan siunaus? Jos ne työntävät meitä mukavuusalueeltamme ja saavat huutamaan Jumalaa avuksemme, niillä on ollut elintärkeä vaikutus elämäämme.

Hyvä Jumala tahtoo antaa aurinkoisia päiviä. Mutta silti – ehkä pilviset päivät ovat meille joskus täsmälääkkeitä?

Vain yhdellä on merkitystä

”Älkää kutsuko salaliitoksi kaikkea, mitä tämä kansa salaliitoksi kutsuu. Älkää pelätkö, mitä se pelkää. Herra Sebaot pitäkää pyhänä, pelätkää ja kauhistukaa häntä” (Jes. 8: 12).

Israelin ja Juudan kansalla oli Jesajan aikana todella syytä ahdistukseen ja sisäinen horkkaan. Suurvalta Assyria uhitteli ja näköpiirissä oli vain piiritystä ja kuolemaa.

Jumala puhui Jesajan kautta jotain samaa, mitä Jeesus opetti myöhemmin opetuslapsilleen. Kun Jumalan unohtaneet ihmiset katsoivat asioita vain inhimilliseltä kannalta, Jumalan omien tuli pysyä kutsumuksessaan.

Tänäänkin meillä on syitä pelkoon. Kun naapurit pelkäävät, ystävät pelkäävät ja sukulaiset pelkäävät, Jeesus kutsuu meitä uskon rajan toiselle puolelle.

Pelot ja uhat saavat jäädä uskon kilpeen. Usko on suoja, joka turvaa sielun ja pitää sen levossa. Jumala on edelleen sama. Hän pyytää edelleen meitä luottamaan Häneen. Hän edelleen tarjoaa meille kaiken tarvittavan.

Tyhjät kädet

”Tyhjät kädet, sanoi Herra, tyhjät kädet sillä olkoon, joka tekee mun työtäin.”
Näin kauan sitten kuulemani laulun sanat menevät. Siis, vain tyhjän Hän voi täyttää ja häntä sitten elopellollaan käyttää. Mutta Herrani, kuinka tyhjäksi tyhjennät?

Ikään kuin saisin vastauksena: ”Mitään sinua itseäsi, eikä omaa tahtoasi saa jäädä. Näin tyhjäksi lapseni.”

Jouduin omaan ”tyhjennyskouluuni” muutama viikko sitten. Äkillinen rankka sairastuminen vei minut täydelliseen yksinäisyyteen ja vuoteen omaksi. Kerralla kaikki voimani pois!

Huulillani vain hätähuuto:” Missä olet Jumala? Miksi sallit juuri nyt tämän, kun rakkaat läheiseni minua eniten tarvitsevat?” Vastauksena täydellinen hiljaisuus. Tosin Herra ei ole luvannutkaan olla ”vastausautomaatti.”

Hänellä on kärsivällisyyskoulussamme aivan tietty tarkoitus: puhdistaa, uudistaa, täyttää ja käyttää. Hengen hedelmät saavat muotoa minussa vain Jeesuksen ”räätälöimässä” koulussa. Vaikein läksyni on oman tahdon kuolettaminen ja sen saa ainoastaan aikaan Pyhä Henki.

Haluan suostua Jumalan vaihetuspöydälle, jossa saan kuulla Jeesuksen sanat: ”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä, niin te löydätte levon sielullenne.

Tärkein kirkastuu: ”Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä.”

Sinä ystäväni, joka olet nyt pimeässä erämaassa rankkojen koetusten ja kärsimysten keskellä, voit luottaa Jumalan silmien tarkkaavan sinua. Kaikella on määränpää. Jeesus tahtoo lahjoittaa sinulle oman rauhansa kaiken keskelle: ”Rauhan minä jätän teille; minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.”

M.E.

Taivaaseen asti ulottuvat vastustajat

”Kuule, Israel! Sinä menet nyt Jordanin yli karkottamaan kansoja, jotka ovat sinua suurempia ja väkevämpiä ja joilla on suuria, taivaaseen asti linnoitettuja kaupunkeja” (5. Moos. 9:1).

Tuntuuko sinusta joskus siltä, että ahdinkosi ja vastuksesi ovat liian korkeita ylitettäväksi?

Siltä Israelin kansasta tuntui luvatun maan rajalla. Siksi Mooses sanoi heille: ”Sanot ehkä sydämessäsi: `Nämä kansat ovat minua suurempia. Kuinka minä voisin ne karkottaa´” (5. Moos. 7: 17).

Mooses pumppasi luottamusta vähäuskoiseen kansaan. Vastukset olivat hurjia ja pelottavia mutta pelkoon ei ollut silti syytä. Herra oli Israelin kansan kanssa ja silloin ei ollut mitään hätää.

Joudumme kohtaamaan elämässä mitä suurimpia vaikeuksia, jotkut näyttävät yltävän taivaaseen saakka. Mutta Herra Jeesus Kristus on luvannut olla jokaisena päivänä kanssamme. Hän murtaa esteet ja tasoittaa kuopat.

Meidän kutsumuksemme on levätä Jeesuksen lähellä. Se ei ole helppo tehtävä – koko ajan ympärillämme kuulemme uutisia, jotka aiheuttavat levottomuutta. Jos kuitenkin muistamme lupauksen, näemme vastuksia pidemmälle.

Hullut uskon sanat

”Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi hänelle: `Älä pelkää. Usko ainoastaan, niin hän paranee.´” (Luuk. 8:50).

Isä oli juuri menettänyt tyttärensä ankaran taudin kouriin. Voin vain kuvitella niitä murskaavia tunteita, joiden vallassa mies oli.

Jeesus kääntyi miehen puoleen ja puhui toisen todellisuuden sanoja. Miten lapsensa menettäneelle isälle voisi sanoa ”Älä pelkää, usko ainoastaan niin kaikki kääntyy hyväksi”?

Jeesuksen sanoilla oli katetta. Kuollut nousi ylös ja suru joutui väistymään.

Jumalan sanoilla on edelleen katetta. Raamatun lupaukset määräävät enemmän todellisuutta kuin silmillä nähtävät faktat.

Minä uskon, että Jeesus tahtoo tänään opettaa meille hulluja uskon sanoja. Uskon, että Hän haluaa kääntää huomiomme kärsimyksen todellisuudesta taivaan todellisuuteen. Älä pelkää.

Kuva: FreePik

Vihollisen taktiikka

”…ettei vain kiusaaja olisi kiusannut teitä ja onnistunut tekemään meidän vaivannäköämme tyhjäksi” (1. Tess. 3:5).

Tessalonikan kristityt olivat joutuneet ankariin ahdistuksiin ja vaikeuksiin. Paavali lähetti oppipoikansa Timoteuksen vahvistamaan seurakunnan uskon rintamaa.

Paavalin huoli oli, että vihollinen, Saatana, olisi onnistunut viettelemään kristityt pois perustaltaan. Mitä hän tarkoitti?

Luulen, että hän pelkäsi seuraavaa: ahdistusten keskellä kiusaaja supatteli kristittyjen korviin epäilyksen ituja. Se kysyi, olivatko nuoret uskovat todella uskoneet oikein, kun kerran elämä oli niin vaikeaa? Eikö vaikeudet olleetkin merkkinä siitä, että uskossa oli jotain pielessä?

Samaa taktiikkaa vihollinen on käyttänyt halki vuosisatojen. Se löytää lannistuneet kristityt ja kysyy: ”Onko Jumala todella sanonut?” Se saa meidän epävarmoiksi osoittamalla olosuhteitamme ja kyseenalaistaa uskomme rakastavaan ja huolehtivaan Jumalaan.

Timoteuksella ei ollut seurakunnalle uutta oppia tai teologisia kikkoja. Timoteus muistutti uskovia niistä totuuksista, jotka he olivat ottaneet Paavalilta vastaan. Vaikeuksissa helpot totuudet olivat vaarassa unohtua.

Tessalonikan kristityt tarvitsivat rohkaisua. Sitä mekin tarvitsemme tänään. Rohkaiskaamme toinen toisiamme – silloin saamme olla Jumalan työtovereina.