”Tyhjät kädet, sanoi Herra, tyhjät kädet sillä olkoon, joka tekee mun työtäin.”
Näin kauan sitten kuulemani laulun sanat menevät. Siis, vain tyhjän Hän voi täyttää ja häntä sitten elopellollaan käyttää. Mutta Herrani, kuinka tyhjäksi tyhjennät?

Ikään kuin saisin vastauksena: ”Mitään sinua itseäsi, eikä omaa tahtoasi saa jäädä. Näin tyhjäksi lapseni.”

Jouduin omaan ”tyhjennyskouluuni” muutama viikko sitten. Äkillinen rankka sairastuminen vei minut täydelliseen yksinäisyyteen ja vuoteen omaksi. Kerralla kaikki voimani pois!

Huulillani vain hätähuuto:” Missä olet Jumala? Miksi sallit juuri nyt tämän, kun rakkaat läheiseni minua eniten tarvitsevat?” Vastauksena täydellinen hiljaisuus. Tosin Herra ei ole luvannutkaan olla ”vastausautomaatti.”

Hänellä on kärsivällisyyskoulussamme aivan tietty tarkoitus: puhdistaa, uudistaa, täyttää ja käyttää. Hengen hedelmät saavat muotoa minussa vain Jeesuksen ”räätälöimässä” koulussa. Vaikein läksyni on oman tahdon kuolettaminen ja sen saa ainoastaan aikaan Pyhä Henki.

Haluan suostua Jumalan vaihetuspöydälle, jossa saan kuulla Jeesuksen sanat: ”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä, niin te löydätte levon sielullenne.

Tärkein kirkastuu: ”Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä.”

Sinä ystäväni, joka olet nyt pimeässä erämaassa rankkojen koetusten ja kärsimysten keskellä, voit luottaa Jumalan silmien tarkkaavan sinua. Kaikella on määränpää. Jeesus tahtoo lahjoittaa sinulle oman rauhansa kaiken keskelle: ”Rauhan minä jätän teille; minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.”

M.E.