Isän vahva ote

”Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä” (Joh. 10:29).

Jo ennen maailman luomista Taivaan Isä halusi ottaa sinun elämäsi kämmenelleen ja pitää sinusta huolta. Hän halusi raivata synnin sinun ja Hänen väliltään pois tieltä ja juuri siksi Hän lähetti oman Poikansa, Jeesuksen, maailmaan.

Jeesus opetti, että Isä on kaikkia muita suurempi. Hän sanoi Isän olevan niin vahva, ettei kukaan saisi sinua ryöstettyä Hänen kädestään.

Niin, etkö olekin joskus pelännyt, että tipahtaisit tuolta kädeltä pois? Etkö ole pelännyt, että omat valintasi tai vääntynyt tahtosi saisivat sinut kämmenen reunalle ja tipahtaisit? Etkö ole ollut huolissasi niistä myrskyistä, jotka puhaltaisivat sinut kämmeneltä kuin hentoisen lehden.

Jeesuksen sanoissa on jotain hyvin päättäväistä ja ehdotonta: Isä on vahvempi kuin mitkään pelkosi. Hänen otteensa elämästäsi on lujempi kuin sinun heiveröinen tahtosi.

Kyse ei olekaan siitä, että sinun pitäisi etsiä otetta Jumalan kämmenestä ja pitää aina tiukemmin kiinni. Kyse ei olekaan sinun jaksamisesta ja tahtomisesta. Ei, kyse on Isän tahdosta. Kun Hän pitää sinusta lujasti kiinni, sinä et tipahda pois. Eikä sinua voi mikään voima työntää ulos Isän luota.

Lepää siis tänään siinä ihanassa tietoisuudessa, että sinun Isäsi on kaikkia ja kaikkea muuta suurempi. Koska Hän on niin vahva ja päättäväinen, sinä saat olla heikko ja hauras.

Särkyvät vesisäiliöt

”Sillä minun kansani on tehnyt pahaa kaksin verroin: minut, elävän veden lähteen, se on hylännyt ja hakannut itselleen säiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä” (Jer. 2:13).

Jeremia osoitti sanansa Jumalan omalle kansalle, Israelille. Jumala halusi olla kansan tuki ja turva, mutta nämä kääntyivät Hänestä pois ja etsivät turvaa muualta.

En voi olla ajattelematta, miten itsekin olen yhä uudelleen yrittänyt hakata itselleni omia vesisäiliöitä. En ole osannut pyytää Jumalaa olemaan elämäni keskus tai en ole luottanut, että Hän voisi antaa elämälleni todellisen mielekkyyden ja merkityksen.

Ja kuinka nuo oman vesisäiliöni ovat yhä uudelleen särkyneet. Miten kipeitä menetyksiä ne ovatkaan olleet! Uudelleen ja uudelleen olen joutunut toteamaan, että tarvitsen elävää Jumalaa.

Jeesus lupasi antaa omien vesisäiliöidemme sijaan elävää vettä. Ajattele mikä vaihtokauppa: omat ummehtuneet ja särkyvät säiliöt vaihtuvat veteen, joka virtaa meissä lakkaamatta!

Uskon, että Jumala haluaa olla meille konkreettisempi ja läheisempi. Hän haluaa olla sydämemme turva ja kiinnekohta. Kun me odotamme epätoivoisesti ihmissuhteilta tai omistamiltamme asioilta sielun täyttymystä, joudumme aina pettymään. Joku osa meistä huutaa tulla kohdatuksi. Ja sen osan Jeesus haluaa täyttää.

Mikä helpotus se olisikaan, jos uskaltautuisin vain lopettamaan säiliöitteni etsimisen ja luomisen. Jos vain eläisin sisin virtaavana.

Kuin lapsiaan hoivaava äiti

”Ollessamme teidän luonanne olimme lempeitä kuin lapsiaan hoivaava äiti. Rakastimme teitä niin hellästi, että olimme valmiita antamaan teille Jumalan evankeliumin lisäksi oman itsemmekin; niin rakkaiksi te olitte tulleet.” (1. Tess. 2: 7,8)

Tällaista mielenlaatua armo ja Kristuksen rakkaus synnyttää meissä kristityissä toisiamme kohtaan. Paavali oli muuttunut kovasta, tietävästä ja lakihenkisesti ihmisestä toisia hellästi hoitavaksi ja rakastavaksi Kristuksen seuraajaksi.

Meidän on siis hyvä ennen kaikkea huomata, että Kristus on meitä kohtaan aina juuri tällainen: Hän on lempeä ja hellä, eikä Hänen rakkautensa meitä kohtaan pääty milloinkaan. Hänen hellyytensä on todella samaa kuin äidillä, joka hoitaa pieniä lapsiaan. Jeesus on ollut tämän rakkauden takia valmis uhraamaan itsensä, jotta me saisimme elää Hänen yhteydessään. Älä ikinä usko mitään muuta, kuin että Hän on tänäänkin valmis tekemään kaiken sinun hyväksesi! Hän kantaa meitä sylissään kaikissa vaiheissamme.

Tämä Kristuksen rakkaus todella vaikuttaa meissä samaa rakkautta. Rakkaus saa meidät ulos itsekeskeisyydestämme etsimään toisten parasta. Rakkaus saa meidät antamaan omastamme, jakamaan aikaamme ja kärsimään muiden tähden. Ennen muuta, tämä rakkaus saa meidät kertomaan evankeliumin ilosanomaa myös toisille.

Rakkaus kutsuu yhteyteen

”Sitten Herra sanoi minulle: `Mene vielä ja rakasta naista, vaikka hänellä on rakastaja, ja hän rikkoo avion. Rakasta häntä niin kuin Herra rakastaa israelilaisia, vaikka nämä kääntyvät muiden jumalien puoleen ja rakastavat rypälekakkuja´” (Hoos. 3: 1).

Profeetta Hoosean avioliitto oli kuvausta Jumalan ja Israelin välisesestä suhteesta. Hoosea joutui kokemaan syvää sydänsurua kun hänen rakastamansa vaimo petti häntä toisen miehen kanssa. Jumala antoi hänelle merkillisen ohjeen: Hoosean tuli ostaa hyvin tuntuvalla summalla vaimo takaisin itselleen ja jatkaa kaikesta huolimatta hänen rakastamistaan.

Hoosea näytti aikalaisilleen ja samalla meille Jumalan rakkauden syvyyden. Vaikka me rakastamme enemmän itseämme, toisia ihmisiä ja ympärillämme olevia asioita kuin Jumalaa, Hän rakastaa intohimoisesti meitä. Hän jatkaa rakastamistaan, vaikka me olemme uskottomia. Hänen rakkautensa on jatkuvaa vaikka meidän sitoutumisemme on parhaimmillaankin häilyvää.

Jumala rakastaa juuri sinua. Voit ajatella, että olet mokannut elämäsi liian vaikeasti tai olet liian paha Jumalan rakastamaksi mutta se ei muuta Jumalan tunteita sinua kohtaan. Hä tietää häilyvän ja muualle tähyilevän sydämesi ja rakastaa sinua silti.

Ja Hän on maksanut sinusta suurimman mahdollisen hinnan. Hän antoi Poikansa kuolemaan kunnottomuutemme tähden, jotta saisimme elää Hänen lähellään.

Elämämme Jumalan yhteydessä ei johdu meidän erinomaisesta rakkaudesta vaan Jumalan muuttumattomasta ja hyvästä asenteesta meitä kohtaan.

Kun tuo uskomaton rakkaus pääsee murtautumaan suojiesi läpi sinne, missä sisimpäsi huutaa tulla nähdyksi ja rakastetuksi, et pysy entiselläsi.

Vaatimus synnyttää pelkoa ja etäännyttää mutta rakkaus synnyttää kiitollisuutta ja vastarakkautta. Rakkaus kutsuu tulemaan lähelle ja laskemaan suojat. Rakkaus kutsuu yhteyteen.

Minä nostan, kannan ja pelastan

”Vanhuuteenne asti minä olen sama, vielä harmaantuneinakin minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.” (Jes. 46:4)

Jumala on sitoutunut elämäämme ja Hän uskollisesti rakastaa meitä elämämme loppuun saakka. Taivaassa tulemme huomaamaan, miten Hän kantoi meitä koko matkan; silloinkin, kun luulimme Hänen jo jättäneen meidät.

Hän nostaa meidät ylös silloin kun olemme langenneet ja kaatuneet. Hän nostaa meidät syyllisyydestä, häpeästä ja epätoivosta. Hän nostaa meidät epäuskostamme. Yhtä monta kertaa kuin kaadumme, Hän on valmiina auttamaan.

Hän kantaa meitä kun väsähdämme. Hän kantaa meidät ylivoimaisten koettelemusten, kipeiden luopumisten ja synkkien elämänvaiheiden lävitse. Hän ei päästä meistä irti silloinkaan, kun itse olisimme jo luovuttamassa.

Hän pelastaa meidät. Hän on kutsunut meidän omikseen ja Hänen tahdostaan me myös pääsemme Taivaaseen. Hän pelastaa meidät kaikista niistä vihollisista, jotka tahtoisivat kampittaa ja estää perillepääsyn. Hän kykenee pelastamaan meidät myös itseltämme.

Häneen me saamme laittaa kaiken toivomme, koska Hän ei koskaan muutu.