Särkymisiä

Kun koet sellaisia pimeyksiä, joissa jotain sinusta särkyy, älä pelkää. Jumala on siellä kanssasi ja hän valjastaa maailmankaikkeuden kaikki voimat parhaaksesi.

Myös pimeys palvelee Jumalan päämääriä lastensa elämässä ja kutsussa. Jos olet sirpaleina etkä osaa itseäsi korjata, tiedä, että Vapahtajasi on mestari kokoamaan elämän palapelejä. Hänellä on siinä vuosituhansien kokemus.

Kun Hän korjaa elämäämme uudelleen, emme välttämättä pysy muuttumattomina. Meihin saattaa jäädä reikiä, säröjä, kohtia, joihin on helpompaa tarttua. Juuri ne houkuttelevat toisia lähellämme. Ja juuri niistä säröistä Jumalan armo voi valua toisille särkyneille.

work-game-number-part-pattern-food-1001358-pxhere.com

Jeesus on levottoman sydämen lääke

”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.” (Joh. 14:1)

Opetuslapset olivat peloissaan ja levottomia, olihan Jeesus juuri kertonut kuolevansa ja poistuvansa heidän luotaan. Nämä Jeesuksen seuraajat olivat omistaneet elämänsä Jeesukselle ja kohta Hän olisi poissa. Olisiko suurempaa aihetta kokea levottomuutta ja murhetta?

Jeesus kehotti lähimpiään säilyttämään levollisen mielen. Lääkkeenä siihen olisi usko; Usko katselee aina Jumalan mahdollisuuksiin ja ottaa vastaan Hänen hyvyyttään.

Jeesus kertoi menevänsä valmistamaan omilleen paikkaa taivaassa. Ei vain heille vaan meillekin (14: 3). Huomaa Jeesuksen sanat: ”Jotta saisitte olla siellä missä minä olen.” Jeesus rakasti opetuslapsiaan ja halusi olla heidän kanssaan. Taivaaseen noustuaan Hän aikoi varmistaa, että he tulisivat sinne perässä – koska Hän rakasti ja kaipasi heitä.

Tätä samaa rakkautta Jeesus tuntee myös meitä kohtaan. Hän odottaa meitä taivaassa; Hän kaipaa meitä ja haluaa, että me pääsemme Hänen luokseen. Sen vuoksi Hän rukoilee puolestamme joka hetki. Hän rukoilee, että jaksaisimme uskoa Häneen ja selviäisimme kaikista niistä ansoista, jotka yrittävät kampittaa meitä matkallamme. Hän, joka rukoilee puolestamme, on Jumala itse. Hänen rukouksillaan on katetta, ne kuullaan.

Tämä pelkästään ei lohduttanut opetuslapsia, olisihan Jeesus kohta oikeasti pois heidän keskeltään. Siksi Jeesus sanoi: ”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne” (14:18). Jeesus tulisi ylösnoustuaan Pyhän Henkensä kautta asumaan jokaisessa omassaan. Niin Hän on meidänkin elämässämme mukana. Hän haluaa johdattaa meitä, olla kanssamme sekä vaikuttaa meissä hyviä ja tahtonsa mukaisia asioita.

Ennen kaikkea Jeesus haluaa meidän tietävän, ettemme ole yksin. Hän on kanssamme. Eikä Hän koskaan jätä meitä. Hän on kanssamme sinne saakka, kunnes usko muuttuu näkemiseksi. Silloin on itkut itketty ja alkaa sanoinkuvaamaton ja loputon ilo Jeesuksen seurassa taivaassa!

2018-04-28 15.15.09

Jumala näkee ihmisen hätään

”Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista? Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa mutta näkee alas maan syvyyksiin.” (Ps. 113: 5)

Uskomatonta, että kaikkivaltias ja pyhä Jumala näkee alas ihmisten ongelmiin ja vaivaan. Jumala on olemukseltaan sellainen, että Hän välittää ja Häntä koskettaa inhimillinen hätä. Hän ei jää vain ylhäiseen korkeuteensa, vaan Hän ulottaa voimansa ja apunsa maan syvyyksiin asti.

Psalmi jatkuu lupauksella, että Jumala nostaa köyhän tomusta ja kurjan loasta. Miten uskomaton Jumala. Hänen hyvyytensä, laupeutensa ja armonsa ovat enemmän kuin sanamme osaavat kuvailla. Hän kohdistaa aina huomionsa alaspainettuihin, heikkoihin, kurjiin ja köyhiin. Heitä Hän ei katso syyttäen ja tuomiten, vaan tahtoo auttaa, nostaa ja tukea.

Kun elämä painaa meidät tomuun, meillä on Jumala, joka näkee tilanteemme ja tahtoo auttaa. Kun sisäinen köyhyytemme ja ongelmamme yrittävät nielaista meidät kuten upottava lieju, meillä on rakastava Herra Jeesus Kristus. Hän tarttuu meihin kiinni yhä uudestaan, nostaa ja auttaa.  Jeesus tuli taivaasta ihmisten hätään pelastamaan meitä. Hän ei ole tänäänkään muuttunut, vaan yhä pelastaa jokaisen Häntä avukseen huutavan. Jos meillä ei ole tänään hädässämme ja köyhyydessämme muuta kuin epätoivoinen avunpyyntö, se riittää. Jumala huolehtii lopusta.

jumalanakeeihmisenhataan_DSC03254

Aarteena Jumalan sydämellä

”Kun siis Aaron astuu pyhäkköön, hän kantakoon oikeutta jakavassa rintakilvessä Jaakobin poikien nimiä sydäntään vasten, jotta Herra aina muistaisi heitä.” (2. Moos. 28:29)

Ylipappi Aaronin työvaatetetukseen kuului rintakilpi, johon oli kiinnitetty kaksitoista kaunista jalokiveä. Jalokiviin oli kaiverrettu Israelin heimojen sukukuntien nimet; nämä nimet edustivat jokaista israelilaista. Kun Aaron astui ylipappina ilmestysmajan kaikkeinpyhimpään, hän kantoi samalla sydäntään vasten jokaisen israelilaisen Jumalan eteen.

Miten lohduttava esikuva! Raamatun mukaan Jeesus Kristus on meidän kristittyjen ylipappi. Hän edustaa meitä Jumalan edessä. Me olemme Hänen sydämeensä kaiverrettuja ja kaikkinemme aina Jumalan näköpiirissä ja huomion keskipisteenä. Sydän edustaa rakkautta – Kristuksen rakkaus kantaa meitä, varmasti ja jatkuvasti.

Aaronin vaatteissa oli myös ”olkatoppaukset”, joihin oli samoin kaiverrettu Israelin päämiesten nimet. Olkapäät edustavat Raamatussa voimaa, joten Kristus kantaa meitä rakkaudessaan sekä kaikella voimallaan.

Jalokivissä on sellainen erityinen ominaisuus, että ne loistavat sitä kirkkaammin mitä suuremmassa valossa ne ovat. Kun Kristuksemme kantaa meitä Isämme eteen, me loistamme kaunista hohdetta. Sitä loistetta emme huomaa itse, sen näkee kolmiyhteinen Jumala.

Kuka olisi voinut repäistä jalokivet irti Aaronin olkapäistä tai rintakilvestä? Ei kukaan. Samoin kukaan ei voi varastaa meitä Kristukseltamme. Olemme turvassa Hänen sydämellään.

glass-love-heart-food-symbol-produce-716307-pxhere.com

Jeesus ei tarvitse apuamme

Johanneksen evankeliumissa tuntuu olevan yhtenä punaisena lankana opetus siitä, että Jeesus toimii sitten, kun ihmisten mahdollisuudet ovat loppuneet. Opettaako Hän tällä meitä tuntemaan ristin salaisuutta, sillä ristihän on tuomio kaikille ihmisen mahdollisuuksille pelastua ja saada aikaan jumalayhteys?

Näemme tämän Jeesuksen opetuksen jo Hänen ensimmäisessä ihmeessään Kaanan häissä. Siellä kävi häiden valmistelijoille niin nolo juttu, että viini loppui kesken. Jeesuksen äiti huomasi tilanteen ja yritti estää hääparia ja heidän vanhempiaan joutumasta häpeällisen tilanteeseen. Maria esitti pyyntönsä Jeesukselle, mutta tämä ensin kieltäytyi auttamasta. Näyttäisi siltä, että Hän odotti niin pitkään, kun olisi selvää ettei tilanteesta selvittäisi vain lainailemalla viiniä naapureista. Jeesus toimi vasta kun muuta ei ollut enää tehtävissä ja – kuten tiedämme – muutti kuusi isoa vesiastiaa viiniksi.

Esimerkkejä tästä Jeesuksen vastaavasta toiminnasta olisi monia. Mutta silmiinpistävää on Hänen reagointinsa, kun hän kuuli rakkaan ystävänsä Lasaruksen olevan kuolemansairaana. Lasaruksen sisaret, Martta ja Maria, varmasti odottivat Jeesuksen tulevan paikalle mahdollisimman pian ja parantavan heidän veljensä. Mutta Jeesus tieten tahtoen odotti kaksi (!) päivää ennen kuin suuntasi matkansa kohti Lasaruksen kotia. Hän jopa sanoi, että tällä tavalla Jumalan Pojan kirkkaus tulee näkyviin. Miten? Siten, että Hän aloittaa toimintansa sieltä, missä ihmisen mahdollisuudet ovat päättyneet.

Martta tapaa Jeesuksen ensimmäisenä ja valittaa hänelle, ettei Hän ollut paikalla aikaisemmin ja estänyt tätä hirveää tragediaa. Lasarus oli ollut kuolleena jo neljä päivää ja surutyö oli käynnissä. Jeesus ei välitä tästä mitään vaan pyytää Marttaa luottamaan ainoastaan Hänen mahdollisuuksiinsa: ”Jeesus sanoi: `Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?´” (Joh. 11: 25,26). Martta kyllä uskoi Jeesukseen sen kapasiteetin mukaan mikä hänelle oli – ja sitä oli paljon – mutta hän saisi kohta hämmästyä Jeesuksen olevan enemmän kuin hän pystyi siihen asti käsittämään.

Kivellä suljetussa luolassa oli jo maatumassa oleva ruumis. Kenelle olisi tullut mieleenkään vierittää kiveä paikaltaan ja alkaa käskeä kuollutta eloon? Jo pelkkä kalman haju kertoi kylmällä tavalla tämän elämän realiteeteista. Jeesus uhmasi niitä ja niin Hänellä oli aina tapana. Lasarus tuli kuolleista elämään ja käveli ulos haudasta. Olisiko meille jotain opittavaa tästä?

Mekin toivoisimme Jeesuksen puuttuvan elämäämme nopeammin ja ajoissa – ennen kuin kaikki on liian myöhäistä. Mutta emmekö joudu huomaamaan, että Jeesus viivyttää apuaan, juuri äskeisten esimerkkien mukaan? Hän ei tee sitä siksi, että Hän olisi sadisti ja nauttisi kärsimyksestämme vaan rakkautensa takia. Hän rakasti Lasarusta oikein erityisesti ja niin Hän rakastaa sinuakin. Hän odottaa, että saa paljastaa sinulle mahdottomuuksien kautta oman kirkkautensa.

Jos siis olet tänään mahdottomassa tilanteessa, jos olet vaikka jo haudassa Lasaruksen kanssa, olet lähempänä Jumalan kirkkautta kuin luuletkaan. Me jaksamme yleensä uskoa siihen saakka, kun asiat näyttävät meistä vielä mahdollisilta, mutta kun inhimillisen toivon kipinä sammuu, silloin on aika Jeesuksen aloittaa työnsä. Onko tämä helppoa ihmiselle? Ei todellakaan! Mutta tämä on se tie, jolla Jeesus osoittaa kirkkautensa sinulle ja minulle. Hän osoittaa olevansa verrattomasti suurempi Jumala kuin mitä olimme tottuneet ajattelemaan Hänestä. Tulemme huomaamaan, että Jeesus osasi toimia elämässämme juuri oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Koska Hän rakastaa meitä ja haluaa meille vain parasta.

Jeesuseitarvitse_IMG_3161