Mitä teen näille murheille?

”Heittäkää kaikki murheenne hänen päälleen, sillä hän pitää teistä huolen” (1. Piet. 5:7)

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että sinulla on murheita ja huolia enemmän kuin jaksaisit kantaa? Ehkä murheesi liittyvät oman elämäsi ongelmiin, läheisten vaikeuksiin, raha-asioihin, huoleen työpaikasta tai hengelliseen elämääsi?

Minä koen välillä hukkuvani huolieni alle. Joskus näkökyvyn peittää ainoastaan ne asiat, jotka ovat huonosta tai jotka voivat tulevaisuudessa mennä pieleen. Myös murhe menneisyydestä osaa pitää usein vahvassa kuristusotteessa.

Mutta sitten Raamatussa on tämä niin lapsellisen yksinkertainen ohje. Onko niin, ettei Jumala ole tarkoittanut minun kantavan huoliani omilla harteillani? Haluaako Hän todella ottaa ne itselleen ja vastata niistä?

Voisinko siis luovuttaa läheiseni, omat asiani ja ihan kaikenlaiset, pienet ja suuret murheet Jumalalleni? Niin Pietari vakuuttaa. Se vaatii luottamusta siihen, että meillä on todella Jumala, joka on kiinnostunut meidän murheistamme. Vaikka Hän kantaa koko maailman painoa harteillaan niin Hän on samaan aikaan kiinnostunut ja keskittynyt juuri minun ja sinun asioihin.

Jumala on luvannut pitää meistä huolen. Se on suunnattoman suuri lupaus. Tartutaan siihen tänään kaksin käsin kiinni. Vedotaan Isäämme ja uskalletaan antaa raskaat painomme Hänen kannettavakseen.

Jeesus sanat tuovat ilon

”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.” (Joh. 15: 11)

Jeesus opetti olevansa viinipuu ja kehotti opetuslapsiaan pysymään Hänen rakkaudessaan. Tämä armo synnyttäisi heissä ilon, jota eivät voi kärsimykset varastaa.

Jotkut ajattelevat Jeesuksen olevan kuin toinen Mooses, joka käskee meitä täyttämään uuden testamentin ”lakia”. Ainoa ero on siinä, että vaatimukset osittain vaihtuvat, mutta ajatus pysyy samana: tee näin niin saat elää. Mutta eihän siinä ole mitään iloa, vain orjan asema, joka johtaa hengelliseen uupumiseen ja katkeroitumiseen.

Jeesuksen antama ilo tulee siitä ymmärryksestä, mitä Hän on meille. Nimittäin Hän on meidän syntiemme anteeksiantamus ja meidän Elämämme. Jeesus kutsuu meitä jatkuvasti yksinkertaiseen luottamussuhteeseen kanssaan. Sellaiseen suhteeseen, jossa Hän saa tarjota meille ilmaiseksi kaiken sen, mitä Jumalasuhteeseemme tarvitsemme. Hän on tullut kiroukseksi puolestamme, jotta Jumala voi nyt siunata meitä täydeltä laidalta (Gal. 3:13-14). Ajattele, Jumala tahtoo siunata sinua tänään! Minkä tähden? Koska Hän on itse raivannut tieltä pois kaikki erottavat esteet ja Hän rakastaa sinua. Eikö tästä evankeliumista synny suorastaan riemu!

Kristillisen ilon tuo Jumalan läheisyys ja rakkaus. Jeesus pyytää meitä pysymään Hänen rakkaudessaan ja se on keskeistä. Kun me pysymme armon kantamana, silloin me sisältä käsin tahdomme täyttää Hänen käskyään, eli rakastaa toisiamme. Rakkaus syntyy sieltä käsin, että on ensin itse rakastettu. Armo saa rakkauden muodon silloin, kun se saa olla meille vapaata syntien anteeksiantamusta ja Jumalan siunausta. Jos laitamme siihen yhdenkin ehdon, häviää myös rakkautemme.

jeesussanattuoilon_DSC02207

Kärsimys ja lohdutus

”Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat runsaina tulleet osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta.” (2. Kor. 1:5)

Kärsimys eri muodoissaan kuuluu kristityn elämään loppuun saakka. Jotkut kyllä opettavat, että kärsimyksen voi välttää noudattamalla tiettyjä oppeja tai pyhittymällä riittävästi, mutta Raamattu ei tue sellaista ajattelua. Ei myöskään Jumalan ihmisten kokemukset koko kristillisen kirkon historiassa. Asia tuntuu olevan toisin päin: juuri ne, jotka ovat olleet vahvimmin Jumalan välikappaleina, ovat saaneet myös kärsiä eniten.

Kärsimystä ja ahdistusta on niin monenlaista kuin on meitä ihmisiäkin. Olen kirjoittanut niistä monta artikkelia, enkä ala nyt yksilöimään kärsimysten moninaisuutta. Jumalalla on kuitenkin meille kullekin varattuna omat kärsimysten koulumme ja ne ovat rakkaudella räätälöityjä juuri meille. Kärsimysten koulussa ihmisen luontainen vahvuus saa mennä menojaan ja tilalle astuu Kristuksen vahvuus. Se on hyvä vaihtokauppa.

Kärsimykset avaavat meidät vastaanottamaan Kristuksen lohdutusta. Ehkä vasta silloin kun omat voimamme loppuvat ja meistä tulee neuvottomia, alamme kääntymään Kristuksen avun puoleen? Ja Häneltä apua riittää. Paavali vakuuttaa, että jos kärsimyksemme ovatkin runsaita, Kristuksen lohdutus on yhtä lailla runsasta. Tekisi mieli sanoa, että lohdutus syö sisäänsä kaiken kärsimyksen ja antaa elämälle uuden mielekkyyden.

Vain kärsivä ja avuton ihminen löytää armahtavan Isän ja runsaan lohdutuksen Jumalan (1:3). Nämä kolmiyhteisen Jumalan keskeiset piirteet ovat kuin kätkettyinä vain paljastuakseen kärsimyksen kouluihin joutuneille. Ajattele näitä sanoja. Läheinen Isä, jota kuvataan sanalla armahtava. Ja Jumala, jolle ominaista on runsas lohdutus lapsilleen.

On kaunista olla elämässään kovasti kärsineen ihmisen lähellä. Sellaisesta ihmisestä on yleensä karissut pois ylimääräinen tietäminen ja yläpuolelle asettuminen. Hänestä huokuu toisille se sama asia, jota hän itse tarvitsee päivästä toiseen: Kristuksen lohdutus. Hän osaa asettua heikon ja kärsivän rinnalle ja tuoda Kristuksen suloista tuoksua epätoivon ja lannistuneen mielen balsamiksi. Hänen elämänsä kertoo suuresta Vapahtajasta ja se tuo lohtua myös toisille kärsiville.

Oletko marginaalissa

Me kaikki tiedämme, että Jumala pystyy parantamaan sairaita. Tiedämme, että Hän pystyy nostamaan masennuksesta ja antamaan elämään uuden suunnan. Samoin tiedämme, että Jumala kykenee avaamaan umpisolmuja ja tuomaan kadonneen ilon takaisin.

Silti saatat kuulua siihen, ehkä joskus marginaaliseen kristittyjen ryhmään, joka edelleen makaa sairasvuoteella psyykkisten ongelmien vuoksi? Tai ehkä olet joutunut olemaan jo vuosia  kuin vankilassa ilman, että Jumala olisi tullut avamaan oviasi? Tai ehkä kärsit repivistä ristiriidoista ilman, että olisit aikoihin saanut kokea muiden todistamaa iloa?

Niin, ehkä olet marginaalissa? Mutta tarkoittaako se yhtä kuin, että olisit Jumalan selän takana? Minä luulen, että asia on toisin. Jeesus sanoi, että autuaita ovat hengellisesti köyhät – Hän tarkoitti onnella sitä, että Jumala on kääntänyt katseensa tällaisten marginaalissa taistelevien ihmisten puoleen ja hyväksyy heidät yhteyteensä.

Ja tiedätkö mitä? Jumala itse tuli ihmiseksi, marginaali-ihmiseksi. Hän astui alas taivaasta juuri niiden ihmisten elämää varten, jotka eivät näytä saavuttavan onnellista elämää tässä ajassa tai meidän mittareilla. Jeesus näytti meille, ettei Jumala ole välinpitämätön, etäinen ja vain vahvojen parissa viihtyjä; Hän tuli itsekin kärsimyksistä ja itkuista osalliseksi ja juuri sillä Hän toi toivon meille marginaali-kristityille.

Marginaalissa itketään miksi -kysymysten parissa. Niin minäkin teen. Tyydyttäviä vastauksia on vaikeaa saada. Mutta ehkä vastauksia vielä oleellisempaa on se, että me saamme uskoa Jumalan olevan siellä, missä ei olla päästy valtavirran mukaan. Hän hyväksyy yhteyteensä ne, joiden elämä on edelleen repaleista ja toivotonta. Ja siellä missä on Jumala, siellä on aina myös todellinen Toivo.

Jeesus kantaa murheesi Isän eteen

”Kantakoon Aaron aina israelilaisten asioita sydämensä päällä Herran edessä.” (2. Moos. 28: 30)

Vanha Testamentti käyttää paljon palstatilaa ylimmäisen papin kuvaukseen ja syykin on selvä: ylipappi edustaa Herraa Jeesusta Kristusta – Hän on meidän todellinen ylimmäinen pappimme.

Ylimmäisen papin asuun piti kiinnittää 12 korukiveä sekä olkatoppauksiin että rinnan kohdalle tulevaan ”kilpeen”. Korukiviin kirjoitettiin Israelin heimojen päämiesten nimet ja ajatus oli, että näin ylipappi kantoi jokaisen israelilaisen Jumalan kasvojen eteen mennessään kaikkeinpyhinpään. Miksi kivet laitettiin olkapäille ja rinnan kohdalle? Olkapää edustaa voimaa Raamatun kielen käytössä, rinta edustaa sydäntä eli rakkautta.

Kristus Jeesus siis kantaa jokaista omaansa Taivaallisen Isän eteen koko voimallaan ja kaikella rakkaudellaan. Jalokiven ominaisuus on siitä ihmeellinen, että se loistaa sitä kirkkaammin, mitä suuremmassa valossa se on. Siis heikoinkin kristitty loistaa Kristuksessa himmentymättömällä loisteella.

Sitten ritakilvessä oli myös uurim ja tummin. Niistä ei ole säilynyt perimätietoa, mutta jollain tavalla niitä käytettiin kysyttäessä Jumalan tahtoa määrättyihin, ihmisten elämään kuuluviin asioihin. Aaronin piti pitää nämä välineet sydämensä päällä, jotta hän kantoi sydämellään aina kaikkia israelilaisten asioita – eli huolia, murheita ja ongelmia.

On lohdullisen huikeaa ajatella, että Jeesuksen sydämellä on tälläkin hetkellä jokaisen lapsensa pulmalliset asiat. Hän pitää niitä sydäntään vasten ihan kuin ne olisivat Hänen omia ongelmiaan. Ja omalla jumalallisella arvovallallaan Hän tuo jokaisen meidän asiamme Taivaallisen Isämme eteen. Hän pyytää jokaisena päivänä – ei mitä tahansa vastausta – vaan juuri sitä vastausta elämäämme, joka on kyllästetty suurimmalla mahdollisella rakkaudella.