”Sinä poloinen, myrskyn raastama, sinä, joka olet vailla lohduttajaa! Katso, minä peitän seinäsi turkoosikivillä, lasken perustuksesi safiireista” (Jes. 54:11).

Israelin kansa oli hylännyt Herran, rikkonut liiton, polkenut jalkoihinsa Kirjoitukset ja kääntynyt palvomaan muiden kansojen jumalia. He olivat rikkoneet kaikessa ja kaikella tavalla Jumalan tahdon.

Synti toi mukanaan kurjuuden. Niin se tekee aina. Synti on tuhovoima, se tuhoaa sekä ihmistä itseään että lähiympäristöä.

Syyllisenä ja puolustuskyvyttömänä kansa oli kuin alasti Jumalansa edessä. Silloin Jumalan sydän heltyi ja Jesajan kautta näemme vilauksen armon syvyydestä.

Ehkä sinäkin olet tänään myrskyn raastama ja alaston? Ehkä syyllisyytesi on suurempi kuin jaksat kantaa? Silloin Jesajan sanat ovat tarkoitettu myös sinulle.

Jumalan sydän hehkuu rakkautta sinua kohtaan. Hän näkee, että olet ollut vailla lohtua, Hän kutsuu sinua omaksi ”poloisekseen”. Hän levittää kätensä sinulle, avaa sylinsä ja antaa armon vaatettaa sinut uusiin vaatteisiin.