Luota Jumalaan aina – oikeasti?

“Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme” (Ps. 62: 9). Viimeisten päivien aikana on tuntunut siltä, kuin viimeinenkin oljenkorsi olisi surullisina raksahtanut poikki ja toivo olisi uinut “kuin hauki rannasta” -pyrähdyksellä vastakkaiselle lahdelle. Vastoinkäymiset ovat seuranneet toisiaan ja ongelmat, joihin olemme rukoilleet Jumalan auttavaa kättä, hälyttävät tänään auttamattomana kirkuvanContinue reading “Luota Jumalaan aina – oikeasti?”

Kun Jumalan koulu tekee kipeää

“Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi” (Joh. 3:30). Johannes Kastajan läheisimmät seuraajat tarkkailivat mestarinsa suosion pörssiarvoa. Jeesuksen aloitettua julkinen toimintansa oli ihmisvirta Johanneksen luokse vähentynyt päivä päivältä. Se kohina, joka vielä hetki sitten oli ollut tulisieluisen parannussaarnaajan ympärillä, oli siirtynyt Jeesuksen osaksi. Johannes Kastaja tiesi tehtävänsä ja sanoi iloitsevansa täysin rinnoin muuttuneesta tilanteesta. Hänen oliContinue reading “Kun Jumalan koulu tekee kipeää”

Luvattu puu ja estävä käärme

“… jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettynä” (Kol. 2:3). Aadam, Eeva, käärme ja houkutteleva mutta kielletty hedelmäpuu – siinä oli ihmiskunnan kuolettava yhdistelmä. Yksi ainoa hedelmäpuu oli kiellettyjen listalla mutta käärme loitsi parhaat kyseenalaistuksensa ja niin ihmisten ja Jumalan väliin lyötiin “synti” -niminen kiila. Tänään asetelma on päälaellaan. Näyttämöllä on edelleen ihmiset, käärmeContinue reading “Luvattu puu ja estävä käärme”

Luota Herraan!

“Minä uskon, että saan yhä kokea Herran hyvyyttä elävien maassa. Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan!” (Ps. 27: 13,14). Silloin, kun maa yllättäen pettää alta ja elämä on kuin sarja putoamisia, joissa jokaisen pohjan alta paljastuu uusi kuilu; kun saavutetut vastaukset vedetään punakynällä yli kuin yläasteen uskonnonkokeen arvailut ja tilalle tulvii kysymyksiä, joitaContinue reading “Luota Herraan!”

Mutta minä en lannistu

“Sen tähden me emme lannistu” (2. Kor. 4: 16). Toisessa Korinttilaiskirjeessä Paavali repii sielunsa auki. Hän kuvaa elämäänsä kuoleman tanssiparina, kirjoittaa olevansa kaikella tavalla ahdistunut, vaikeuksien edessä suorastaan neuvoton ja perin pohjin kanveesiin isketty. “Meissä siis tekee työtään kuolema” olivat sanat, jotka eivät jättäneet arvailujen varaa. Kaukana oli kiiltokuvausko, ihmisen vahvuus ja oppilauselmat aina korkeammalleContinue reading “Mutta minä en lannistu”