Mitä on Herraan turvaaminen?

”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi, älä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” (San. 3:5)

Mitä Herraan turvaaminen tarkoittaa? Se on kaikkien elämämme polkujen, suunnitelmien ja ongelmien antamista Hänelle. Sen vastakohtana on se, että yritämme selvitä elämästämme omalla järkeilyllämme ja omin voimin.

Jumalaan turvaaminen on monesti vaikeaa, koska siinä me joudumme luottamaan johonkin, jota emme näe emmekä aisteillamme tunne. Se vaatii samalla myös uskallusta antaa elämämme laivan ohjaus pois itseltämme.

Herraan turvaaminen pohjautuu Hänen Raamatussa oleviin lupauksiin. Otamme niistä kiinni ja nostamme lupaukset Jumalan eteen. Muistutamme Häntä siitä, kuinka Hän on luvannut pitää meistä huolta. Sellainen Jumalaan vetoaminen on aina tuonut Hänelle mielihyvää.

Mutta sitten meidän elämässä saattaa olla asioita, joita emme uskalla paljastaa Jumalalle. Saatamme kokea jotain niin syvää syyllisyyttä ja häpeää, että koemme paremmaksi selvitä niihin liittyvistä asioista itse. Jumala haluaisi meidän uskaltautuvan tuoda nekin asiat Hänen eteensä. Peittelemättä ja suoraan. Silloin tulemme huomaamaan, että Jumala on jo tuntenut meidät läpikotaisin, eikä elämässämme ole asiaa, jossa Hän ei haluaisi auttaa.

Jos omaan ymmärrykseen turvautuva selviytyminen vaatii meiltä jatkuvaa taistelua ja kuluttaa voimiamme, Herraan turvaaminen on levollista luottamusta siihen, että minun asiani ovat kuultu ja niihin vastataan oikealla ajalla.

Lihallinen vai hengellinen?

”Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille vaan niin kuin lihallisille, niin kuin pikkulapsille Kristuksessa.” (1. Kor. 3:1)

Raamattu määrittelee kolme erilaista ”ihmistyyppiä” suhteessa Jumalaan: luonnollisen, lihallisen ja hengellisen. Luonnollisella ihmisellä tarkoitetaan ihmistä, joka ei ole ottanut Kristusta elämäänsä. Hengellisellä tarkoitetaan ihmistä, joka on tullut uskoon ja jossa Pyhä Henki asuu. Lihallinen ihminen on puolestaan kristitty, jossa Pyhä Henki asuu, mutta Hän on jäänyt sivuun sydämen keskuksesta.

Lihallinen kristitty on kyllä pelastettu, mutta hän ei elä sitä rikasta ja Jumalan mielen mukaista elämää, johon hänet on kutsuttu. Hän saattaa pelätä elämän lankojen luovuttamista Herralleen tai on tietämätön siitä valtavasta ilosanomasta, että elävä Jumala asuu hänessä.

Hengellisellä kristityllä tarkoitetaan yksinkertaisesti ihmistä, joka on ottanut Kristuksen elämänsä Herraksi ja vapahtajaksi. Jumala on tarkoittanut, että me eläisimme hengellisinä ihmisinä, siis täynnä Pyhää Henkeä ja tuottaisimme ajan saatossa Hengen hedelmiä. Hedelmät syntyvät ajan kanssa mutta elämä Hengen varassa on jokaisen etuoikeus alusta saakka.

Raamattu kehottaa meitä täyttymään Hengellä jatkuvasti (Ef. 5:18). Paavali liittää kehotukseen yhteisöllisyyden sen tähden, että me tarvitsemme toisiamme. Me saamme yhdessä siis pyytää Jumalalta Hänen Henkeään täyttämään elämäämme.

Kuinka päästä lihallisesta kristitystä hengelliseksi? Se ei ole vaikea asia, eikä yhdenkään ihmisen tavoittamattomissa. Se toteutuu siinä yksinkertaisessa rukouksessa, jossa pyydämme Jeesusta olemaan elämämme Herra ja luottamuksessa, että Hän kuulee pyyntömme.

Silloin kun Jeesus saa johtaa elämäämme, silloin elämme Hänen varassaan. Silloin elämme Hengessä. Ja silloin Pyhä Henki on meidän sisäinen voimanlähteemme kaikkeen kristilliseen elämään.

Auringonlasku joella.

Elämäni palapeli

Oletko koskaan koonnut palapeliä lasten kanssa? Katsot, kun lapset pyörittelevät palapelin palasia kädessään ja hymyillen tarkkailet, minne he suunnittelevat laittavansa niitä?

Me taidamme rakentaa samanlaista palapeliä elämästämme Jumalan kanssa. Olemme pieniä lapsia palapelikasan vieressä ja yritämme hahmottaa irrallaan olevia palasia jo valmiina olevaan rakennelmaan.

Ehkä olemme joitakin palasia painaneet väkisin kiinni paikalleen? Olemme kyllä huomanneet, etteivät ne ihan sovi muiden palojen liitteeksi mutta haluaisimme hieman oikaista?

Joitakin toisia palasia pyörittelemme päivästä ja kuukaudesta toiseen käsissämme. Emme ymmärrä, miten juuri nämä palat voisivat sopia elämäämme – ne näyttävät niin epäsopivilta ja tarkoituksettomilta.

Välillä huomaamme Isän hymyilevän meille ja antavan rakastavia pieniä vinkkejä: Hän osoittaa yhtä elämämme palasta ja kehottaa meitä rohkeasti sovittamaan sitä toisten joukkoon. Ja toisia osia Hän varovasti irrottaa irti vain jotta näkisimme niiden riitelevän kokonaisuutta vastaan.

Kaiken rakentamisen keskellä on niin turvallista olla. Voi kun oivaltaisin, että saan näyttää ihan jokaista pientä palasta Isälleni ja kysyä, miten ne sopivat Hänen suunnittelemaansa kokonaisuuteen. Saan olla varma, että Hänen kätensä pitää minun kädestäni kiinni ja voimme yhdessä rakentaa elämäni palapeliä.

Mahdoton ristiriita?

”Jeesus vastasi: ’Koska näit minut, sinä uskot. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.'” Joh. 20:29

Rakastaako Jumala minua? Antaako Hän varmasti kaikki syntini anteeksi? Haluaako Hän minulle hyvää ja pystyykö Hän auttamaan minua yli nykyisten vaikeuksieni? Voinko luottaa Hänen johdatukseensa?

Näihin kysymyksiin me jokainen haemme vastauksia. Haluaisimme nähdä omin silmin Jumalan todellisuuden, tuntea Hänen johdatuksensa ja kokea, kuinka Hän laannuttaa elämämme myrskyt.

Kuinka helppoa onkaan uskoa Jumalan hyvyyteen ja armoon silloin, kun Hän antaa aurinkonsa paistaa elämäämme. Kuinka varmoja olemmekaan Hänen sitoutumisestaan meitä kohtaan, kun kuulemme Hänen jumalalliset sanat, jotka laannuttavat ylitse käyvät aallot.

Mutta Jumala tuntuu monesti toimivan elämämme suhteen toisin. Hän viivyttää apuaan tai on ikäänkuin taustalla vain, jotta saisi uskomme vahvistumaan. Usko on luottamusta. Luottamus tarttuu kiinni Kristuksen viitan liepeeseen silloinkin, kun Hän näyttää katsovan toisaalle.

Tuomas suostui uskomaan Jeesukseen elämänsä Herrana ja Jumalana, kun sai nähdä Hänet omien ehtojensa mukaisesti. Mutta Jeesus sanoi, että on vaikeampaa mutta samalla palkitsevampaa uskoa Häneen silloin, kun käytännön todisteet puuttuvat.

Ehkä tänään olet elämäsi myrskyjen keskellä ja huudat Jumalaa ilmestymään sinulle? Ehkä kyselet, eikö Jumala sittenkään rakasta sinua, kun et saa tänään toivomaasi apua?

Muistathan, että jyvä synnyttää satoa vain kuollessaan yksin kylmässä maaperässä? Jyvä ei saa nähdä muuta kuin pimeän mullan ympärillään. Mutta kuolemasta syntyy elämää. Samoin uskon yöstä seuraa kirkas aamu. Luottamus Kristukseen ei koskaan jätä meitä tyhjän päälle.

Kun muurit murtuvat

”Niin Herra sanoi Joosualle: `Katso, minä annan sinun käsiisi Jerikon kuninkaineen ja sotaurhoineen.” (Joos. 6:2)

Jerikon muurissa oli sekä ulko-osa että sisäosa. Ulko-osa oli lähes 2 metriä, sisäosa lähes 4 metriä paksu ja muurien välissä oli yli 4 metrin pituinen väli. Molemmat muurit olivat 20 metriä korkeita ja ne pysyivät tiukasti yhdessä niiden päälle rakennettujen talojen ansiosta. Jerikon muurin mahtavuus on täytynyt näkyä jo kauas israelilaisten kävellessä sitä kohti.

Jumala lupasi Joosualle, että tuhansia vuosia paikallaan olleet muurit tulisivat murtumaan. Sitten Jumala lisäsi erikoisen strategian: kansan piti vain kiertää muurin ympäri seitsemän päivän ajan. Seitsemäntenä päivänä muuri kierrettiin poikkeuksellisesti seitsemän kertaa ja sen jälkeen nostatettiin sotahuuto – silloin muuri sortui itsestään!

Jumala on luvannut taistella myös meidän puolestamme. Me emme saa edessämme olevia muureja kaatumaan omin voimin mutta se ei ole tarkoituskaan.

Oleellista on tänään toimia sen näyn ja kutsumuksen pohjalta, jonka Jumala on antanut. Se tarkoittaa jatkamista siinä samassa luottamuksessa Jeesusta Kristusta kohtaan, joka meillä alussa oli ja valmiina astumista niihin tehtäviin, joita Hän meille antaa.

Meistäkin voi tuntua turhauttavalta vain kävellä päivä ja vuosi toisensa jälkeen muurien ympärillä katsellen niiden mahdottomuutta. Mutta tulee myös se aika, jolloin muurit kaatuvat ja saamme hämmästellä Jumalan ihmeellistä voimaa.