Avainsana: usko

Aika antautua?

Published on by Jaakko Pirttiaho4 Comments

”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sieluillenne” (Matt. 11:29).

Ajatus jonkun toisen puisen ikeen ottamisesta harteille saattaa ahdistaa. Tämä aika korostaa yksilön vapautta, omaa tahtoa ja oman suunnan valitsemista. Jeesuksen kutsu tuntuu vanhanaikaiselta.

Samaan aikaan olemme levottomia. Kohtaamme umpikujia, olemme neuvottomia ja vapaudessamme uuvumme taakkojen alle, jotka ovat vaivihkaa hiipineet olkapäillemme.

Jeesus sanoi olevansa sävyisä ja nöyrä. Hän ei koskaan pakota eikä kiristä. Hänen seuransa on turvallista, voimaannuttavaa ja elämää suojelevaa.

On aika ottaa Jeesuksen tarjoama ies harteille. Se ei tarkoita elämän rajoittamista vaan elämää yhdessä Vapahtajan kanssa.

Silloin, kun Hän saa olla elämämme Herra, silloin saamme elää vapaina ja levollisina. Langat on luovutettu Hänelle ja Hän vastaa kaikesta vastaantulevasta!

Valoa askeleen verran

Published on by Jaakko Pirttiaho4 Comments

”Sinä Herra, olet lamppuni. Sinä tuot pimeyteeni valon.” (2. Sam. 22:29)

Me voimme kokea pimeyttä sekä itsessämme, toisissa ihmisissä että olosuhteissa. Pimeydessä ei näe yhtään eteenpäin ja siellä ollessa on yleensä avuton ja pelokas olo.

Voimme Daavidin tavoin luottaa siihen, että Herra Jeesus tuo valon pimeyteemme. Tämä Daavidin ajan lampun valo valaisi aina vain seuraavan askeleen verran. Samoin mekin omissa pimeyksissämme näemme yleensä vain sen askeleen verran. Haluaisimme nähdä paljon pidemmälle tulevaisuuteen mutta monesti se ei onnistu.

Jumala haluaa meidän elävän uskossa Häneen. Hän luo meihin sitä uskoa, joka luottaa Häneen pimeydessäkin. Ja saamme luottavaisina elää tämän päivän ja hetken. Jumala valaisee myös huomisen.

Toisenlainen ääni

Published on by Jaakko Pirttiaho2 Comments

Meillä kristityillä on alituinen taipumus tarkastella itseämme ja omaa uskoamme. Monesti ahdistelemme sitä, että emme ole riittävän hengellisiä tai että taistelemme edelleen samojen syntien ja ongelmien kanssa.

Sielunvihollinen on myös taitava kääntämään huomiomme oman nuttumme sisälle ja saamaan meidät ahdistuneiksi siitä mitä itsessämme huomaamme. Se sanoo meillle, että jos olisimme todella kunnon uskovia niin rukoilisimme enemmän, lukisimme enemmän Raamattua ja niin edelleen. Tai että jos todella rakastaisimme Jumalaa, olisimme jo onnistuneet voittamaan ongelmamme.

Pyhän Hengen ääni on aivan toisenlaista. Se saa meidät pois jatkuvasta itsetarkkailusta ja kiinnittää huomiomme meidän puolestamme elämänsä uhraavaan Jumalan Poikaan. Mikä ilo sielulle syntyykään siitä löydöstä, että hän saa lakata tarkastelemasta ja parantelemasta itseään ja vain levätä Jeesuksen täytetyn työn varassa!

Rohkaisen itseäni ja sinua elämään tänään Jeesuksen varassa, ei itsemme varassa.