Kategoria: * Tekstit

Langennut saa erityiskohtelun

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Mutta menkää sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: `Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän teille sanoi.´” (Mark. 16:7)

Pietari oli langennut pahasti. Hän oli tietoisesti kieltänyt tuntevansa millään tavalla Jeesusta yönä, jona Hänet tuomittiin. Hän ei kokenut enää kuuluvansa opetuslasten joukkoon. Syyllisyys ja häpeä rusensivat hänen sisintään.

On mielenkiintoista, että juuri ja ainoastaan Markuksen evankeliumi kertoo meille tämän pienen lisäyksen: ”myös Pietarille.” Tiedämme, että Markus kirjoitti evankeliuminsa Pietarin puheiden perusteella. Pietari on siis halunnut korostaa kuulijoilleen sitä, kuinka Jumalan armo tavoitti hänet. Hänet, joka ei olisi armoa enää ansainnut.

Noiden sanojen olisi kuulunut kuulua näin: ”menkää sanomaan hänen opetuslapsilleen, paitsi Pietarille…” Se olisi ollut oikein ja niin me olisimme luultavimmin tilanteen arvioineet.

Sen sijaan Pietari sai Jeesukselta erityismaininnan – häntä kutsuttiin nimeltä rakkauden ja armon piiriin.

Myös sinua kutsutaan nimeltä. Olet saattanut langeta pahasti etkä enää usko kuuluvasi Jumalan perheväen yhteyteen. Ehkä kuvittelet, että Jumalan armon sanat kuuluvat niille toisille opetuslapsille.

Mutta juuri sinä olet tärkeä. Sinä olet Jumalan silmissä ja sydämellä kaiken tavoittamisen arvoinen. Armo kuuluu myös sinulle.

Näyn kantajat tarvitsevat tukea

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Silloin Serubbaabel, Seltielin poika, ja Jeesua, Joosadakin poika, ryhtyivät rakentamaan Jumalan temppeliä Jerusalemissa. Heidän kanssaan olivat Jumalan profeetat, jotka tukivat heitä.” (Esra 5:2)

Pakkosiirtolaisuuden jälkeen pieni kansanjoukko palasi kotimaahansa ja alkoi rakentamaan jälleen Herran tuhottua temppeliä. Hankkeen johdossa oli paluumuuttajien päämies Serubbaabel ja ylipappi Jeesua (tai Joosua, Sak. 3:1).

Lupaavan alun jälkeen vastustusta nousi alueella asuvan sekakansan joukosta ja lopulta vastustus nousi niin kovaksi, että temppelihanke jouduttiin keskeyttämään.

Silloin astuivat kehiin Jumalan profeetat Haggai ja Sakarja – meille on säilynyt Raamattuun heidän sanomansa. He lohduttivat Serubbaabelia, Joosua ja kansaa jatkamaan Jumalan antaman näyn ja kutsumuksen toteuttamista vastustuksesta ja mahdollisista vaaroista huolimatta. He auttoivat rakentajia katsomaan Kutsujaansa sen sijaan, että he lannistuisivat katsoessaan olosuhteisiin.

Me kristityt tarvitsemme tänäänkin toistemme rohkaisua. Joidenkin tehtävänä on rakentaa, toisten pitää rakentajia pystyssä. Jokaisella on oma paikkansa.

Jatka siis rohkeasti oman näkysi toteuttamista. Eteesi tulevat esteet eivät kerro mitään onnistumisen mahdollisuuksista. Anna kutsumuksesi Jumalalle ja Hän toteuttaa kauttasi oman suunnitelmansa.

Oletko verkossa kiinni?

Published on by Jaakko Pirttiaho1 Comment

”Minun silmäni katsovat aina Herraan, sillä hän päästää jalkani verkosta.” (Ps. 25:15)

Oletko kokenut sen: vaikka kuinka haluaisit kokea avaraa taivasta ja tuntea siipiesi kantavan sinua, joudut yhä uudestaan jaloistasi verkkoon kiinni?

Verkot ovat niitä asioita, jotka vetävät meidän tylysti maan pinnalla ja murskaavat haaveemme. Ne vievät elämästämme keveyden ja ilon. Elämä muuttuu yhdeksi selviytymistaisteluksi asioiden kanssa, jotka iskevät meidät yhä uudestaan rähmälleen.

Minusta Daavid lausuu jotain uskomatonta: Hän katsoo verkossa olleessaan Herraan. Hän odottaa Herran auttavan Häntä. Hänellä taisi olla niin monta epätoivoista taistelua vaikeuksien kanssa, että Hän suosiolla luovutti asiat Jumalalleen.

Minä en voi sanoa edistyneeni niin pitkälle. Verkkojen ottaessaan minusta otteensa, joudun paniikkiin ja alan itse selvittää itseäni vapaaksi. Ja kun keskitän kaiken huomioni maanpäällisiin, unohdan Taivaan.

Raamattu kutsuu meitä jatkuvasti elämään lupausten varassa. Se tarkoittaa, ettemme laske elämämme olosuhteita ja tulevaisuuden näkymiämme vain realistisen matematiikan avulla. Otamme huomioon Vapahtajamme Herran Jeesuksen.

Jeesus tahtoo nostaa meidät lentoon uskon siivin. Verkot saattavat olla jaloissa, mutta sydän on taivaallisissa. Vaikeudet saattavat jatkua, mutta me katsomme Herraamme luottavaisina. ”Aina” – sanoisi Daavid tähän perään.

Rakkautta yli seurakuntarajojen

Published on by Jaakko Pirttiaho1 Comment

”Uuden käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne.” (Joh. 13: 34)

Eri kirkkokunnat ja järjestöt ovat hyvä asia. Jokainen Raamattuun nojaava yhteisö pitää esillä omalla tavallaan ja näkökulmallaan tärkeitä Raamatun totuuksia. On hyvä tiedostaa, ettei mikään kirkkokunta omaa yksin koko oikeaa oppia ja totuutta. Jumala on liian ihmeellinen käsittää täysin ja kattavasti ja me kaikki olemme jatkuvasti opintiellä. Se pitää meidät nöyränä.

Vaikka eri kristillisten yhteisöjen näkemykset vaihtelevat esimerkiksi kasteesta, armolahjoista, Pyhän Hengen toiminnasta ja seurakuntarakenteesta, yksi ja ainoa keskeinen asia sitoo kaikki ja kaiken yhteen: usko Herraan Jeesukseen Kristukseen syntiemme sovittajana. Se totuus pelastaa meidän Jumalan vihalta, synnyttää meidät Jumalan perheväkeen ja avaa Taivaan portit. Ja samaan taivaaseen meidän pitäisi kaikkien mahtua.

Taivaassa ei ole erikseen luterilaisia, katolisia, helluntailaisia, vapaakirkollisia tai babtisteja. Siellä on Herraan Jeesuksen Kristuksen omia. Siis kristittyjä.

Kun Jeesus opetti opetuslapsilleen toistuvasti rakastamisen tärkeyttä, Hän ei tarkoittanut luterilaisten rakastavan vain luterilaisia. Eikä helluntailaisten helluntailaisia. Hän ei tarkoittanut, että kristittyjen keskinäiselle rakkaudelle tulisi ylitsepääsemättömiä esteitä nimeltä kirkkokunnat.

Miksi eri seurakuntaperheiden välillä on niin paljon epäluuloa ja kitkaa? Uskallan väittää, että se johtuu vain ja ainoastaan meidän lihallisuudestamme. Me rakennamme raja-aitoja, pidämme itseämme toisiamme parempina ja toitotamme oman tietomme ja uskomme verrattomuutta. Me katsomme karsaasti niihin, jotka ovat eri mieltä kanssamme eivätkä leiki meidän hiekkalaatikollamme. Me epäilemme toisia liikkeitä koska heidän meistä poikkeavat näkemykset horjuttavat omaa paremmuuttamme.

Kristuksen Henki etsii yhteyttä. Erojen sijaan Hän etsii meitä yhdistäviä asioita. Kristuksen Henki meissä ja yhteisöissämme vaikuttaa kunnioitusta ja siunaavaa asennetta.

Kun rakkaus voittaa epäluulomme, kun Henki pääsee vaikuttamaan yli lihallisuutemme, silloin Kristuksen seurakunta on kuin korjattu majakka: se loistaa kaunista valoaan pimeään maailmaan.

Jakamisen ihme toimii edelleen

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Hän otti ylös ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ne. Sitten hän mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen, jotta jakaisivat ne kansalle.” (Mark. 6:41)

Opetuslapset taisivat olla huolissaan eväistään. He olivat keskellä ei-mitään ja heillä oli juuri ja juuri itselleen varattuna riittävä määrä ruokaa. Sitten Jeesus otti ruuat itselleen, alkoi murtaa leipiä ja kaloja ja opetuslasten piti viedä niitä toisille.

Ajattele: opetuslasten käsissä oli se määrä ruokaa, jonka he itse olisivat tarvinneet. Voimme vain arvailla, mitä mutinaa he mielessään kävivät läpi, ennen kuin tajusivat antamisen salaisuuden. Jos opetuslapset eivät olisi antaneet omista vähintä eväistään muille, he eivät ehkä olisi saaneet olla mukana tässä huikeassa kokemuksessa.

Sama jakamisen ihme on edelleen voimassa. Jumala kutsuu meitä laittamaan eteenpäin – antamaan toisille – sitä, mitä Hän on meille antanut. Emme haluaisi niin tehdä, kun järkemme sanoo, että antaessamme meillä on aikaisempaa vähemmän. Mutta Jumalan kanssa asia on toisin: mitä enemmän annamme itsestämme Hänelle ja toisille ihmisille, sitä enemmän saamme itsekin.

Opetuslapset valittivat, että heillä oli liian vähän annettavaa. Niin mekin teemme. Mutta eihän Jumala ole koskaan tarvinnut meidän varojamme, palveluksiamme tai tekemisiämme. Me sen sijaan saamme antaessamme vähästämme olla mukana Jumalan suuressa ihmeessä.