“Iloitkaa aina Herrassa!” (Fil. 4:4).
Murrettu, kahleilla kuristettu, kutsumuksestaan tyrmään heitetty Paavali kokee Taivaan ilon laskeutuvan murheelliseen sieluunsa kuin Jumalan kastelukannusta valutettuna.
Oletko Paavali, ei, oletko Jumala hullu, kun kehotat iloitsemaan kaikkia, ottamatta erilleen niitä, joiden elämä ei ole oranssisen ilta-auringon sävyttämä järven peilipinta? Miten voit puhua ilosta, kun täällä todellisessa elämässä koetaan raakoja menetyksiä, ahdistuksia, surua ja sanomatonta kipua?
Jeesuksen antama ilo tulee aina kärsimyksen keskelle ja on kipujen hedelmä. Kärsimys ja kaikki ilon vastakohta avaa Jumalan ilolle reitin valua elämäämme. Kärsimys pakottaa meitä kuin kasveina etsimään janon tyydytystä pintahöttömaata syvempää.
Kristuskallio löydetään paahteessa. Juuremme alkavat tanssia kovaa pintaa vasten ja itse kallio alkaa puhua reittiohjetta, joilla juuremme pääsevät juomaan kallion kätkemää Elämää.
Vieläkin sanon, yhä uudelleen, vaikka viimeisinä sanoinani, mestauslavalla ollessani: Iloitse rakkaani! Miksi? Koska sinun Jeesus on päättänyt rakastaa sinua ja olla kanssasi halki kaiken elämän.
Iloitse, sillä sinulla on Jumala, joka laittaa elämäsi kosmoksen jokaisen yksityiskohdan avaamaan reittiä, jolla Ilo saa juosta elämääsi! Ilo, joka on Kristuksen yksi ihana lempinimi.
Amen !
Kiitos Jaakko! Katsoin vasta tänään tämän. Kaikki kuului ihan hyvin. Tätä tarvitsin nyt. Siis toivoa paremmasta…olen väsynyt tämän hetken tilanteeseen. T. Liisa
Tiistai 18.
Elämän ilo – kateissa. Mikään ei tunnu miltään. Kaikki on kuin tuo harmaa taivas.
Pelastuksen ilo – sekin kateissa. Ei tunnu armahdetulta, pelastetulta, taivaan kansalaiselta.
Ilo on Herran käsissä. Kunpa kokisin sen sydämessäni vielä joskus.
Oli kyllä aika hullu päivä! 🤪
Ennen puoltapäivää luulin, että saisin vihdoin(kin) levätä mieleni taakoista… ja sainkin, jonkin aikaa, kunnes sitten illan lähestyessä, juuri niinä aikoina, kun muutenkin olen enemmän stressaantunut, kännykällä tapahtui taas! 😰
Olin juuri löytänyt todellista Herran iloa julistavan musiikkivideon (Kirk Franklin: Try Love), ja lähes heti iloni, jonka videosta sain, ammuttiin alas. Odottamaton kännykkäsovelluksen kaatuminen ja olin taas paniikin partaalla. Ne, jotka ovat kommenttejani täällä lukeneet, ehkä ymmärtävät, mistä nyt kirjoitan…
Mutta sain – Herran armosta! – otteen juuri siitä, johon sielunvihollinen oli kohdistanut aseensa. Sain otteen jopa ylistyksestä – näissä tilanteissa ei useimmiten käy näin! – jonka tasoa sain vielä jopa nostettua illalla, kiitos uuden YouTube-ensiesityksen, jonka musiikki julisti Jumalan “hullua rakkautta” (engl. Crazy Love).
Tuli mieleen 1. Kor. 1:25… 😏
❤️🩹🤕 -> 🤓🙄