Näyttäisi siltä, että kristittyjen joukossa on aina niitä, jotka eivät pääse niin sanotun valtavirran mukaan. He eivät täytä erilaisten kristillisen elämänlaatujen mittoja. He eivät ole riittävän terveitä, ehjiä tai onnistuneita ollakseen muiden kristittyjen yhteydessä. Ehkä joskus on tullut liian kovia ja arvostelevia sanoja tai ehkä oma häpeän ja huonommuuden kokemus eristää.
Sekin on hyvä huomata, että valtavirrasta voi tipahtaa nopeasti joukon ulkopuolelle. Jotkut joutuvat eri syistä kokemaan sellaisia kokemuksia, mitkä romauttavat elämän onnistuneiden joukosta alas hyljeksittyjen pariin. Toiset epäonnistuvat omien väärien valintojen seurauksena ja tipahtavat syyllisyyteen ja häpeään.
Kristus on aina jälkeenjääneiden Kristus. Hän jää viimeisten joukkoon ja pysähtyy jokaisen sellaisen vierelle, jonka matka on syystä tai toisesta pysähtynyt. Kristuksemme haluaa huolehtia jokaisesta langenneesta ja särkyneestä. Hän haluaa ottaa takaisin rakkautensa ja armonsa piiriin ne, jotka ovat synnin, syyllisyyden ja häpeän takia joutuneet ”sivuraiteille”. Heille Hän ei anna armolleen ehtoja vaan hellästi kutsuu heitä lähelleen. Jeesus ei vain tyydy kutsumaan vaan Hän on itse jatkuvasti liikkeellä ulkopuolella olevien tähden. Heitä Hän etsii ja Heidän puolesta Hän kärsii ja rukoilee.
Pietari oli kerran yksi tällainen jälkeenjäänyt ja synnin tähden särkynyt. Hän oli epäonnistunut ja syyllisyyden takia ulkopuolella opetuslasten joukosta. Kristus etsi hänet vanhasta kalastajan ammatin parista ja teki hänestä seurakuntansa keulahahmon. Jälkeenjääneestä tehtiin hetkessä johtaja, siis ensimmäinen. Mutta tätähän Jeesus opettikin: viimeisistä tehdään ensimmäisiä.
Jälkeenjääneet saavat kohdata armollisen Kristuksen. He saavat rakastua hellään Vapahtajaan ja se rakkaus synnyttää heissä todellista ja aitoa hengellistä elämää. Oman syntisyytensä takia heidät ”pakotetaan” luottamaan Jeesuksen armoon ja juuri silloin he oppivat Jeesuksesta enemmän kuin onnistuneet. Tällöin heistä onkin tullut hengellisiä ”ensimmäisiä”.
