“Veljet, tahdomme tietävän, millaisen armon Jumala on suonut Makedonian seurakunnille. Vaikka vaikeudet ovat raskaasti koetelleet niitä, uskovien ilo oli niin ylitsevuotava, että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsasta anteliaisuutta.” (2. Kor. 8:1-2)
Paavali kuvaa sitä, mitä Jumalan armo vaikutti Makedonian seurakunnissa – he näkivät toisten seurakuntien omaansa suuremman ahdingon ja halusivat tukea heitä äärimmäisen köyhyytensäkin keskellä. Kaukana oli nuriseva mieli, he lahjoittivat omista vähistä varoistaan toisille iloisen mielin. Tätä Jumalan armo vaikuttaa.
Monet liikkeet, seurakunnat ja yksittäiset hengellisen työntekijät joutuvat painimaan taloudellisten huolten kanssa. Me emme Suomessa elä äärimmäisessä köyhyydessä mutta silti emme kykene tukemaan evankeliumin työtä tarpeeksi. Eihän syynä olisi vain ahneus?
Samaan aikaan kun huomiomme keskittyvät tiettyihin ihmisten synteihin ja ongelmiin, Jumala saattaa osoittaa meitä seurakuntien sisäpuolella olevia “malliuskovia” ja kysyä, olisimmeko me valmiita antamaan omastamme? Saatamme vastata siihen, että annammehan me, kohtuuden rajoissa. Mutta jos tärkeämpää on ensin oma yltäkylläisyys, talot, autot, veneet ja pankkitilin riittävän suuri sisältö kuin Jumalan valtakunnan työ, kaikki ei ole kohdallaan. Ettemme vain olisi ahneita ja siten Jumalan edessä syntisiä? Eihän vain ole niin, että meidän ahneutemme takia Jumalan työ kärsii ja lukemattomat Jumalan kutsumat hengellisen työntekijät joutuvat palaamaan maallisiin töihinsä? Luulen, että vielä joskus tulemme vastaamaan tästäkin.
Armoa joskus vähätellään. Syynä on ehkä kavennettu syntikäsitys. Jos emme ole julkisyntisiä samoin kuin “se ja tuo”, voimme kokea pientä ylemmyyttä ja hyvänolontunnetta. Samalla saatamme kuitenkin olla esimerkiksi ahneita. Ja silloin olemme auttamattoman syntisiä. Jeesus käytti evankeliumeissaan kymmenen kertaa enemmän aikaa opetukselle rahasta ja omaisuudesta kuin seksuaaliasioista. Onko meillä oikeus kääntää suhde toisinpäin?
Kun armon evankeliumi saa olla keskellämme ehdoitta ja rajoituksitta, silloin sillä on vaikutuksensa. Yksi tärkeä vaikutus on huoli toisista. Ja huoli Jumalan asioista. Kaikkia ei ole kutsuttu näkyvään hengellisen työn tekemiseen. Mutta kaikki on kutsuttu mukaan samaan työhön, kukin omalle paikalleen.
