Isä, onko minulla mitään hätää?

”Sano minun sielulleni: `Minä olen sinun pelastuksesi´” (Ps. 35:3).

Aika ajoin, pari kertaa viikossa toinen poikani uskaltautuu tulla ulos teini-iän syöksyportaiden suojakuorestaan ja kysyy minulta herkkänä ja tarvitsena, edelleen vielä kuin pienenä poikana: ”Isä, onko minulla mitään hätää?”

Yleensä tässä vaiheessa halaan häntä, vedän hänet sohvalle viereeni ja alan kuunnella kaikkea niitä pelon ja ahdistuksen sekaisia ajatuskulkuja, joita muuttuminen lapsesta kohti miestä pakottaa käymään. Pidän häntä sylissäni, kiitän Jumalaa niistä ihanista hetkistä, jolloin kaksi sydäntä saa sykkiä hetken kuin yksi ja vastaan niin lempeänlujalla äänellä kuin osaan: ”Ei, sinulla ei ole mitään hätää!”

”Lupaatko” on poikani välitön jatkokysymys ihan jokainen kerta. Puristan häntä hetken vielä vähän tiukemmin, yritän valaista silmieni hymyllä monien ristiriitaisten äänten ylitäyttämää sielua ja vastaan: ”Lupaan.” Se riittää ja pojallani on aina sen jälkeen kevyempi olla, aina seuraavaan kysymystuokioon saakka.

Daavid uskaltautuu kysyä samaa kysymystä Taivaan Isältä. Poikani luottaa siihen, että minä olen hänen ongelmiaan suurempi ja olen aina apuna, samoin Daavid pyysi Jumalaa olemaan syy huolettomaan elämään. ”Sano sielulleni, että Minä olen sinun pelastajasi” on sama ”Onko minulla mitään hätää”-kysymys.

Kun me uskaltaudumme ulos aikuisten itseriittoisuuden kuoresta, Jumala nauttii ajasta kanssamme, ajasta, jolloin painamme huolten täyttämän päämme Hänen olkapäätään vasten, tunnemme Hänen kätensä olkavarrellamme ja uskallamme kysyä: ”Onko minulla Isä mitään hätää? Pidäthän Sinä minusta edelleen huolta? Niinä hetkinä kaksi sydäntä sykkii kuin yksi.

”Lupaatko” tarkoittaa, että ”oletko nyt ihan varma, että kykenet täyttämään lupauksesi, että olet paikalla, kun minä sinua eniten tarvitsen ja tahdot ja pystyt auttamaan minua kaikissa vaikeuksissani?

Kun minä vastaan ”Lupaan”, rukoilen samalla, että olisin riittävän vahva suojelemaan molempia poikia ja että sylini olisi aina kyllin avara ja täynnä rakkautta. Mutta Isämme voi vastata ”Lupaan” ilman häivähdyksen kestävää epäröintiä.

”Lupaan. Minä lupaan, ettei sinulla ole koskaan mitään hätää, koska Minä olen aina kanssasi. Minä pelastan sinun sielusi, joka päivä, yhä uudelleen, tulen samoille onnettomuuspaikoillesi ja löydän sinut niistäkin syvyyksistä, joissa et olet vielä käynyt!”

Tekijä: Jaakko Pirttiaho

kouluttaja, Kansan Raamattuseura

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: