Jumalan johdatus ja kadonneet aasit

”Kerran Saulin isältä Kiisiltä katosi aasintammoja. Hän sanoi pojalleen Saulille: `Ota yksi palvelijoista mukaasi ja lähde etsimään aasintammoja´” (1. Sam. 9:3).

Miten Jumala johtaa elämääni? Johdattaako Hän minua hyvien suunnitelmiensa mukaan, vaikken koe mitään erityistä?

Saulista tuli ensimmäinen Israelin kuningas. Jumala oli ennen Saulin ”löytymistä” puhunut profeetta Samuelille, että tiettynä päivänä hänen luokseen tulisi mies Benjamin heimosta – tämä mies tulisi olemaan tuleva kuningas.

Saul oli autuaan tietämätön Jumalan suunnitelmista. Hän lähti liikkeelle täsmälleen Jumalan säätämänä ajankohtana, ei sen takia, että hän olisi kokenut Jumalan puhuvan. Ei, hänen isältään katosi muutama aasi ja Saulin isä käski poikansa etsimään niitä.

Aasien etsintäreissu toi Saulin ”yllättäen” Samuelin luokse ja niin Israelin ensimmäinen kuningas tuli valittua.

Miten Jumala siis johdattaa elämäämme? Joskus saamme selkeitä tienviittoja, joiden avulla on helppoa suunnistaa. Joskus aasit taas puhuvat, ne puhuvat arkisella tavallaan tavallisen elämämme keskellä. Aaseja seuratessamme yllätymme olevamme Jumalan suunnitelmien keskipisteessä; todellisuudessa siellä olemme aina olleetkin.

Tee askeleeni vakaiksi

”Tee askeleeni vakaiksi sanallasi, ettei mikään vääryys minua hallitse” (Ps. 119:133).

Sinä tiedät, kuinka liukas on kävelyalustani ja miten polvet tahtoisivat notkahdella. Ohjaan itseäni kuin hevosta ohjaksista ja silti jalkani lähtevät laukalle oikealle ja vasemmalle.

Tee Sinä askeleeni vakaiksi. Anna Sanasi vaikuttaa minussa sisäistä navigointia, ole Sinä minulle se pohjoinen, jonne sieluni kompassi osoittaa.

Anna Sanasi murtautua läpi selitysteni ja kompromissieni. Halkaise puolitotuuteni terävällä miekallasi ja anna minun ymmärtää, miten paljon tarvitsen Sinua.

Sinun Sanasi on elävää tulta, joka polttaa vääryyden olkia minussa. Sinun elämäsi jäntevöittää olemustani ja polveni suoristuvat.

Sinun kanssasi saan olla heikko. Sinä olet vahva. Tee Sinä sitä, mihin minä en pysty. Tee askeleeni vakaiksi.

Kun elämä muuttuu katkeraksi

”Hän sanoi heille: ”Älkää kutsuko minua Noomiksi, kutsukaa minua Maaraksi, sillä kaikkivaltias on antanut minulle hyvin paljon katkeraa murhetta” (Ruut 1:20).

Noomin vanhemmat toivoivat kaikkien vanhempien tavoin lapselleen onnellista elämää. Ehkä hänestä nimensä mukaisesti – ”minun iloni” – näkyi vanhempien rakkaus ja iloinen luottamus elämää kohtaan.

Noomin elämään osui hyvin raskas kymmenen vuoden jakso, jolloin menetykset seurasivat toisiaan. Ensin nelihenkinen perhe joutui muuttamaan nälänhätää karkuun vieraaseen Mooabin maahan. Siellä kuolivat ensin hänen miehensä, sen jälkeen vuoronperää molemmat hänen poikansa.

Noomi päätti muuttaa takaisin kotimaahansa toisen miniänsä, Ruutin kanssa. Kun hän palasi kotikyläänsä, hän käski ihmisiä Noomin sijasta kutsutaan häntä Maaraksi. Maara tarkoittaa katkeraa.

Noomi totesi elämänsä menetysten keskellä, että ”yltäkylläisenä minä lähdin, mutta nyt olen tyhjin käsin” (Ruut. 1:21). Hän ei syyttänyt kohtaloa, vaan osoitti sormella Jumalaa: Kaikkivaltias käsi oli ollut häntä vastaan (1:13).

Miten Noomi olisi voinut tietää, että hänen elämänsä oli tarkasti Jumalan johdatuksessa? Ahdistusten vuosia tulisi seuraamaan siunausten vuodet. Hänen miniänsä lapsesta tuli Daavidin isoisä; Jumala siis valitsi Noomin Jeesuksen sukulinjan varmistajaksi. Menneet menetykset eivät olleet Jumalan katseen poiskääntämistä vaan Hänen kiinteää johdatustaan.

Enkö minäkin ole monta kertaa varma, että Jumala on kääntänyt katseensa minusta? Enkö ajattele, että mennyt on murskannut myös kaiken tulevaisuuden? Noomin Jumala on myös minun ja sinun Jumala. Tämän päivän pimeys joutuu alistumaan tulevan kirkkauden taustaväriksi.

Kristityn valtava omaisuus

”… ja että Hän valaisisi teidän sisäiset silmänne…” (Ef. 1: 18)

Paavali rukoilee kristittyjen puolesta, että he saisivat nähdä sydämen silmin, miten valtavasti Jumala on siunannut heitä Kristuksessa. Sydämellä näkeminen tarkoittaa sisäistä, Jumalan Hengen antamaa ymmärrystä.

Tiedäthän, että Jumala on antanut sinulle valtavan omaisuuden? Hän on antanut sinulle Kristuksen ja siinä lahjassa sinulla on syntien anteeksiantamus, Jumalan rakkaus ja hyväksyntä, Jumalan johdatus, uskollisuus, Pyhän Hengen voima ja määränpäänä odottava paikka taivaassa.

Monesti me näemme vain ulkoisilla silmillämme omat puutteemme, syntimme, vaikeutemme ja kärsimyksemme. Niiden näkeminen masentaa ja vie pohjaa uskoltamme.

Tarvitsemme Jumalan antamaa sisäistä näkökykyä. Tarvitsemme jatkuvasti kuulla evankeliumia eli Jumalan ilosanomaa ja omistaa sen omalle kohdallemme. Silloin – keskellä köyhyyttämme – ymmärrämme olevamme onnellisia ja rikkaita. Silloin tajuamme, että meillä on ikään kuin Jumalan antama pankkitili, jota saamme vapaasti käyttää.

Kun meillä on Jeesus, meillä on kaikki mitä tarvitsemme tänään – ja myös huomenna.

Liian valmis käsikirjoitus

Työttömyys. Avioero. Syöpä. Hometalo. Läheisen kuolema. Ne ovat kaikki kuin lukuja elämämme käsikirjoituksessa, joita emme olisi siihen itse valinneet. Miksi hyvä Jumala sallii meille niin raskaita vaiheita ja vuosia?

Taidamme luontaisesti suunnitella oman käsikirjoituksen päätöskappaletta myöten. Ainakin tiedämme mitä osia siihen haluamme ja mitä emme missään nimessä valitse. Viemme Jumalalle luonnoksemme, jotta Hän laittaisi siihen hyväksyntänsä. Tai ehkä sallisimme Hänen tehdä pieniä muutoksia, ainakin jos ne yllättävät meidät iloisesti.

Useimmissa käsikirjoituksissa Jumalan rooli taitaa jäädä melko pieneksi? Ehkä olemme ajatelleet varata Hänelle esimerkiksi sunnuntaiaamuihin pienen puheenvuoron?

Kun elämä ei mene suunnitelmiemme mukaan, menemme Jumalan luokse pettyneinä ja hämmentyneinä. Miksi Hän ei siunaa elämäämme ja pidä sitä siinä kurssissa, minne haluamme sitä ohjata? Koska Hän haluaa olla elämässämme aktiivisemmin mukana ja saada suuremman roolin.

Onko Jumala siis lapsellinen tai mielivaltainen? Ei, vaan Hän on kirjoittanut meille kauniin käsikirjoituksen jo ennen syntymäämme. Kun viemme omat kirjoituksemme Hänelle, Hän tahtoo antaa meille oman vastaavansa. Ehkä olemme valmiit lukemaan sen kun joudumme pois mukavuusalueeltamme?

Olen aika varma, että Jumalan suunnitelmat elämämme suhteen ovat paremmat kuin omamme. Jos elämäämme sallitaan tukalia väliotsikoita, ne voivat olla ohjaamassa meitä suurenmoisiin päätössanoihin.