Tarina on kesken

”Mutta Noomi sanoi heille: `Älkää kutsuko minua enää Noomiksi vaan Maraksi,sillä kaikkivaltias on koetellut minua ankarasti.´” (Ruut. 1: 20)

Ruutin kirja kertoo juutalaisesta perheestä, joka joutui kokemaan yhä suurempia traagisia asioita. Perhe joutui kotimaassaan nälänhätään ja pakeni paremman toimeentulon tähden Mooabin maahan. Mooabilaisista Jumala oli Mooseksen kautta puhunut, että heitä ei tullut koskaan hyväksyn Israelin kansan joukkoon (5. Moos. 23: 4-7). Silti tämä perhe otti pojilleen puolisoikseen moabilaiset naiset. Toinen heistä, Ruut, saa kunnian olla kirjan keskeinen henkilö.

Perheen äiti joutuu kokemaan tragedioita toisensa perään. Ei pelkästään nälänhätä eikä häpeällinen Mooabin maahanlähtö ollut riittävästi, vaan hän joutui menettämään maassa miehensä ja kaksi ainutta poikaansa. Joku hätäinen olisi voinut sanoa, että Noomi sai sitä mitä tilasi; hän poikkesi siitä, mitä Jumala oli puhunut ja seurauksena oli suunnaton kärsimys.

Mutta Ruutin kirja on sanoma Jumalan suunnattomasta armosta ja uskollisesta johdatuksesta. Kirjan aikana huomaamme, kuinka Noomi ja Ruut palaavat kahdestaan kaikkensa menettäneinä takaisin kotimaahansa. Noomi on kärsinyt niin paljon, että hän halusi vaihtaa nimensä Noomista (onnellinen) Maraksi (onneton). Elämä näytti olevan hukassa ja tulevaisuus toivoton.

Kaiken takana on kuitenkin rakastava Jumala. Hän näkee nämä kaksi kärsivää ja kaikkensa menettänyttä ihmisparkaa. Nuori Ruut lähtee etsimään ruokaa ja ”sattumalta” löytää tiensä juuri Boaksen pelloille. Boas oli Noomin sukulainen ja pian juhlittiin hänen ja Ruutin häitä.

Ilman Ruutia ei koskaan olisi ollut myöskään Vapahtajaa. Boaksen ja Ruutin lapsesta tuli kuningas Davidin isoisä. Kun Jumala siis työsti Jeesuksen maailmaan tuloa meidän syntiemme sovittamiseksi, keskeisenä näyttämöllä oli hylkiö Ruut.

Ei Ruut eikä itseään onnettomaksi nimittänyt Noomi voinut arvata miten tarkkaa johdatusta Jumala osoitti heidän elämäänsä kohtaan. He näkivät vain nälänhätää, kotimaansa menettämistä, puolisojen ja lasten kuolemaa, köyhyyttä ja epätoivoa. Jumala sen sijaan näki kaksi suurta uskonsankaria, joiden kautta Hän olisi tuomassa Vapahtajaa maailmaan.

Entä meidän elämämme? Olisiko tämä meillekin hyväksi opiksi siitä, että tarinamme on kesken? Jos olet kysynyt, missä Jumala on ollut sinun kärsimyksesi aikana, saamme vastauksen edellä; Hän on lähellä lapsiaan ja johtaa heitä uskollisesta. Tragediat suuntaavat meitä johonkin uuteen ja Jumala sanoo viimeisen sanan.

Älä siis luovu toivostasi tänäänkään, ethän tiedä mitä Jumala suunnittelee sinun tulevaisuuttasi ajatellen!

tarinakesken

Mistä saan uuden päämäärän?

”Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan?” (Job 6:11)

Jobin kirja kertoo menestyvästä miehestä, joka joutuu yllättäen menettämään suuren omaisuutensa, lapsensa ja terveytensä. Hän jäi istumaan jätteiden päälle ja raapi itseään saviruukun palalla. Hänen ahdistuksensa oli niin suuri, että lohduttamaan tulleet ystävät tyrmistyivät hänet nähdessään ja olivat ensimmäiset seitsemän päivää sanattomia.

Kaiken kivun ja menetyksen keskellä Job kysyy osuvan kysymyksen: ”Mistä saan voimaa kestää nykyisyyttä ja mistä uuden päämäärän tulevalle elämälle?”

Kipeiden menetysten ja ahdistusten aikana ihminen ei jaksa enää nähdä tulevaan. Tai tulevaisuus on hänelle pelkkää samanlaista epätoivoa. Menneisyys ja menetykset repivät silloin ihmistä kuin raskaat painot pinnan alle. Kun vanhoja iloja ja päämääriä on kolhaistu eikä niiden mukaan voi enää elämäänsä jatkaa, mikä avuksi?

Raamattu kehottaa meitä katsomaan tulevaisuuteen toivorikkain mielin. Se on ajatuksena monelle sulaa hulluutta mutta ajatuksen takuumiehenä on itse Kaikkivaltias Jumala.

Jumala itse haluaa olla meidän päämäärämme ja voimamme. Hän haluaa olla meidän ensisijainen syymme elää ja herätä aina uuteen huomiseen.

Olet saattanut kokea järisyttäviä menetyksiä. Et koskaan tule saamaan takaisin kaikkea menettämääsi. Mutta saatat saada paljon enemmän. Jumala kutsuu kaiken menettäneitä jännittävään ja rikkaaseen suhteeseen kanssaan. Tulevaisuus Kristuksen kanssa on valoisa tulevaisuus.

mistasaanuudenpaamaaran

Mene tässä voimassasi!

”Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: ”Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut.” (Tuom. 6: 14)

Israelilaiset olivat jälleen kerran unohtaneet Jumalansa ja alkaneet palvella valloittamansa maan jumalia. Siitä seurauksena kansa joutui kärsimään naapurikansan julmaa kohtelua. Jumalan tahdon sivuuttaminen synnyttää aina kärsimystä.

Jumalan armo ei kuitenkaan päättynyt. Hän lähetti enkelinsä (Herran enkelin eli luultavasti esiolevainen Herran Jeesuksen Kristuksen) Gideon -nimisen miehen luokse. Enkelin tervehdys Gideonille on osoitus Jumalan armollisesta suhtautumisesta huumorin pilkahduksen kera: ”Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!” Gideon oli kaikkea muuta kuin urhea; enkelin kohdatessa hän lymysi maahan kaivetussa viinikuurnassa.

Kun Jumala kutsuu ihmistä suurenmoiseen kutsumukseen ja tehtävään, ihminen yleensä säikähtää ja kokee itsensä liian vähäpätöiseksi. Tämän näemme myös Gideonin kohdalla. Hän valittaa omaa huonottaan ja heikkoa taustaansa – eikö Jumala voisi valita jonkun toisen?

Herra antoi Gideonille merkillisen kehotuksen: Ala toteuttaa kutsumustasi tämän päivän voimassasi. Eikö Jumalan olisi ensin täytynyt jotenkin vahvistaa häntä tai tehdä jokin ihme? Ei, kutsu oli kuulunut ja liikkeelle tuli lähteä vapisevana ja heikkona. Syy oli tässä: Herra lupasi itse olla Gideonin vahvuutena.

On aika 2000-luvun Gideoneiden esiintulon. He katselevat vielä omaa kehnouttaan ja piilottelevat suurten uhkakuvien varjoissa. Samaan aikaan Jumalan pyhyys murennetaan ja ihmiset kävelevät kohti tuhoa. Epätoivo, toivottomuus ja yksinäisyys ovat kuin pimeä verkko ihmisten yllä.

Ehkä Jumala kutsuu tänään sinua tuomaan ihmisille valoa ja toivoa; osoittamaan heille Herraa Jeesusta Kristusta? Älä katso itseesi, katso Kutsujaan.

hand-wing-sky-sunshine-old-monument-622625-pxhere.com

Ei mitä tahansa armoa*

”Jeesus joi viinin ja sanoi: ”Se on täytetty”. Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.” (Joh. 19: 30)

Jumalan armolla on tukeva kiinnikohtansa; se on ankkuroitunut aikaan ja paikkaan. Iankaikkinen Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa yli 2000 vuotta sitten. Jumala sääli kärsivää, Hänestä vieraantunutta maailmaa eikä tahtonut jättää sitä oman onnensa nojaan. Hän murtautui keskellä ihmisten hätää ja kärsimystä. Kun kerran ihmiset eivät synnin takia päässeet Luojansa luokse, Luojan täytyi astua alas heidän luokseen.

Jumalan armo tulee aina liittää Kristuksen ristiin. Raamatullista armoa ei ole pelkästään puhe Jumalan hyväntahtoisuudesta tai hyvien voimien, kohtaloiden tai esimerkiksi enkelien avunannosta. Armo tulee esiin siinä, että Jumala maksoi kipeällä tavalla saavuttaakseen yhteyden kaikkiin kansoihin ja samalla yksittäiseen ihmiseen.

Armo on jokaista ihmistä varten. Se on Jumalan lahja kärsivälle maailmalle. Kärsivä ihminen saakin parhaan avun, kun hänelle osoitetaan elämänsä antanutta Jumalan Poikaa. Miksi? Se on osoitus siitä, ettemme elä täällä turhaan eikä elämämme ole merkityksetön. Arvomme on Jumalan silmissä niin suuri, että Kristuksemme koki todellisen kuoleman syntiemme tähden.

Risti on myös osoitus Jumalan sitoutuneisuudesta kärsivän ihmisen elämään. Kristuksen risti puhuu todellista ja elävää kieltä kestävästä, riittävästä ja uhrautuvasta Jumalan rakkaudesta. Jos siis kärsimystemme keskellä kysymme missä Jumala on ja välittääkö Hän meistä, saamme vastauksen katsomalla veristä Vapahtajaa.

Jos sanaan armo ei sisälly Kristuksen risti, se ei ole raamatullista armoa. Mutta kun kärsivä ihminen tavoittaa sielunsa ytimessä Hänen puolestaan uhrautuvan Jumalan – siitä alkaa taivas jo tässä ajassa.

eimitatahansarmoa

Pidä minusta huoli!

”Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.” (Ps. 16:1)

Herra, pidä minusta huoli, sillä en jaksaisi enää kantaa näitä huoliani ja taakkojani. Olen niin uupunut, etten jaksaisi aamuisin nousta sängyltäni.

Pidä minusta huoli, sillä en tiedä minne suuntaan menisin. Sisälläni tappelevat erilaiset äänet ja halut, pelkään, että astun harhaan.

Pidä minusta huoli kun syntini tahtovat upottaa minut. En pärjää niille, ne ovat minua vahvemmat.

Pidä minusta huoli, sillä tässä elämässä olen neuvoton ja avuton. Turvaan sinuun, koska olen kuullut, että rakastat minua ja haluat auttaa minua.

Minä tiukennan otettani viittasi liepeestä. Pidä minusta huoli!