”Sinä Herra, olet lamppuni. Sinä tuot pimeyteeni valon.” (2. Sam. 22:29)
Me voimme kokea pimeyttä sekä itsessämme, toisissa ihmisissä että olosuhteissa. Pimeydessä ei näe yhtään eteenpäin ja siellä ollessa on yleensä avuton ja pelokas olo.
Voimme Daavidin tavoin luottaa siihen, että Herra Jeesus tuo valon pimeyteemme. Tämä Daavidin ajan lampun valo valaisi aina vain seuraavan askeleen verran. Samoin mekin omissa pimeyksissämme näemme yleensä vain sen askeleen verran. Haluaisimme nähdä paljon pidemmälle tulevaisuuteen mutta monesti se ei onnistu.
Jumala haluaa meidän elävän uskossa Häneen. Hän luo meihin sitä uskoa, joka luottaa Häneen pimeydessäkin. Ja saamme luottavaisina elää tämän päivän ja hetken. Jumala valaisee myös huomisen.
Kiitos,hyvä muistutus keväiseen pimeyteeni ! Kiitos,Jaakko.
Kiitos – tämä sana tuli oikeaan hetkeen!❤️
Samanlaisia havaintoja pimeässä olemisesta, jota tosiaan voi ihan olosuhteetkin aiheuttaa. Onneksi sitä virvoitusta voi Jumala antaa pimeän keskelle. Se voi usein olla joku muutama sana vaikka. Mutta kun joku on pimeässä tms. vaikeassa paikassa, niin usein ei toiset voi ollenkaan käsittää sitä, mitä joku ihminen siinä vieressä kokee; kun on niitä pelkoja tai muuta toivottomuutta. Mutta Jumala voi päivittäin virvoittaa, antaa voimaa ja kääntää katseen Häneen, ja usein se tapahtuu antamalla mieleen jonkin hänen sanansa lupauksen tai rohkaisua. Siunausta kaikille kanssamatkaajille❤️
Juuri oikeat sanat; ’täydellisesti’ oikeaan hetkeen. Kiitos Jaakko!