Kaikki taivaan aarteet

”Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään.” (Kol. 2: 9)

Kun elämä näyttää kurjaa puoltaan, riisuu ja lyö, on vaara alkaa katsoa omaa elämäänsä häpeästä ja mitättömyydestä käsin. Jos en voi kokea elämässäni tällä hetkellä riemua ja voimaa, saatan vajota vääränlaiseen heikkouden kehään.

Mitä Raamattu sanoo? Paavali toistuvasti ja hartaasti rukoili kaikkien Jumalan lasten puolesta, että he ymmärtäisivät, minkä lahjan he ovat saaneet – jos he sen ymmärtäisivät, he tulisivat täyteen Jumalan täyteyttä.

Tiedäthän taistelujesi keskellä, että Jumala on antanut sinulle parhaimman aarteensa, oman poikansa Jeesuksen Kristuksen? Avatessamme Hänelle sydämemme, omistamme kaiken mitä Hänellä on. Jeesus ottaa omakseen meidän syntimme, pahuutemme, kapinamme ja häpeämme. Ja Hän antaa meille oman puhtautensa, pyhyytensä, kirkkautensa ja voimansa. Hän myös lupaa olla kanssamme, pitää meistä huolta ja johtaa sekä kantaa meitä arjessamme.

Kaikki taivaan aarteen ovat siis ulottuvillasi tänään. Ne eivät vaadi sinulta parempaa elämää tai parempia lupauksia. Ne on annettu sinulle lahjana pysyvästi ja kattavasti. Ja ne mullistavat kaikkea entistä ja tuovat uusia tuulia tullessaan. Taivaan aarteet ovat juuri sinun, sillä aarteiden omistaja on ottanut sinut omakseen ja jakanut rikkautensa sinulle. Evankeliumi on uskomaton ilouutinen.

DSC08902

Miksi aina epäonnistun?

”Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.” (Ef. 4: 23,24)

Miksi yhä uudestaan epäonnistun ja lankean samoihin synteihin? Miksi synti houkuttaa edelleen samalla tavalla kuin alussa ja miksi en ole onnistunut voittamaan kurjia ja tuhoisia ongelmiani? Miksi Raamattu opettaa pyhityksestä, kun se ei kerran minun elämässäni pidä paikkaansa? Olenko jotenkin liian huono kristitty?

Raamattu opettaa näistä kipeistä kysymyksistä, että meissä uskoontulleinakin asuu edelleen vanha osa / vanha ihminen / ”liha”, joka tahtoo tehdä syntiä ja välttelee Jumalan tahtoa. Se on meissä loppuun saakka, eikä sitä voi muuttaa paremmaksi.

Moni yrittää voittaa paheensa käyttämällä vanhan ihmisensä kykyjä ja voimaa ja on tuomittu epäonnistumaan. Vilpitön kristitty ponnistaa tahtonsa äärimmilleen ja tekee yhä uusia lupauksia paremmasta elämästä vain huomatakseen, että päätyy rähmälleen samoihin ongelmiin.

Miksi siis kristitty epäonnistuu kasvamaan pyhityksessään? Vastaus on siinä, että hän yrittää pyhittyä omin voimin. Jumala sen sijaan tahtoo osoittaa meille, että evankeliumi antaa lahjana myös pyhityksen. Jumala tahtoo osoittaa itseensä väsyneelle ihmiselle, että evankeliumissa on voima muuttaa meitä Herran Jeesuksen kaltaisuuteen. Tämä prosessi on kuitenkin elinikäinen ja siinä jäädään parhaimmillaankin kesken.

Pyhityksen kipein ja tärkein askel on siis huomata oma loputon pyhityksen puute. Kun kristitty ymmärtää lukuisista kipeistä kokemuksistaan, ettei voi itseään muuttaa paremmaksi, hän on uuden löytämisen edessä; Herra Jeesus haluaa olla hänen voimanaan.

miksiaina

Usko kovilla?

Vain hetkeä aikaisemmin Johannes Kastaja oli ollut täynnä Pyhää Henkeä ja vahvasti julistanut Jumalan tahtoa kansalle. Suosion huipulla asiat tuntuivat rullaavan odotetulla tavalla. Vieläpä hän kohtasi Jeesuksen ja sai vastaansanomattomat todisteet siitä, että hän oli odotettu Messias, Jumalan Poika.

Sitten Johannes joutui vankeuteen. Yhdessä hetkessä hän olikin yksin ja hylättynä. Silloin hän lähetti muutaman ystävänsä kysymään Jeesukselta, oliko tämä todella Jumalan lupaama Vapahtaja. Vahva usko nitkahti liian vaikeissa olosuhteissa; jos Jeesus oli Jumalan Poika ja Johannes hänen sanansaattajansa, miten hän oli päätynyt vankeuteen? Eikö asioiden olisi kuulunut mennä toisin?

On vaikeaa uskoa Jumalan lupauksiin silloin, kun elämä puristaa ahtaalle. Mieleen saattaa tulla samat kysymykset kuin Johanneksella: jos Jumala on olemassa ja rakastaa minua, miten elämäni on näin haastavaa? Ja minne kaikki se aikaisempi elämän keveys, Jumalan läheisyys ja upea tulevaisuuden näkymä katosi?

Jeesus ei koskaan luvannut seuraajilleen helppoa elämää. Mutta Hän lupasi olla jokaisena pilvisenäkin päivänä omiensa kanssa. Ja Hänellä riittää empatiaa ja apua meille, jotka kamppailemme uskomme kanssa. Hän ei moittinut Johannesta uskon horjumisesta, vaan vahvisti häntä. Samoin Hän vahvistaa joka päivä myös meidän uskoamme.

Uskoa ei tarvitse itse yrittää kannatella hengissä. Uskon yössä saa heittäytyä Jumalan käsiin ja luottaa, että meistä pidetään huolta.

hand-plant-girl-white-flower-petal-969825-pxhere.com

Kärsivä Vapahtaja

”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.” (Jes. 53: 3)

Joskus mieleemme juolahtaa ajatus: ymmärtääkö Jumala todella mitä minä käyn läpi tai miten kärsin? Raamattu antaa vastauksen kuvaamalla kärsivää Vapahtajaa. Hän – Jumala ja Luoja – otti ihmisen muodon ja eli ihmisen elämää kaiken sen tuoman kivun ja yksinäisyyden kanssa.

On lohduttavaa ajatella, että meidän Vapahtajamme tietää kokemuksestaan jotain vaikeista ihmissuhteista. Hän tietää miltä tuntuu, kun sattuu henkisesti ja fyysisesti. Hän on kokenut läheisten selänkääntämisen ja hylkäämisen. Hän on kokenut koko ihmiselämän kirjon.

On vielä jotain, mitä vain Hän on kokenut; Hän koki todellisen Jumalan vihan meidän syntiemme tähden. Jeesus Kristus tahtoi mennä ristille kuollakseen juuri meidän syntiemme puolesta. Hän kärsi sen rangaistuksen, mikä olisi laillisesti kuulunut meille – koska me olemme syntisiä ja satutamme toisiamme.

Niin, Vapahtajasi ei vain tiedä kärsimyksiäsi ja vaikeuksiasi, Hän on myös kokenut niitä itse. Ongelmistasi huolimatta Hän halusi juuri sinut itselleen, juuri sinun puolestasi Hän tahtoi kuolla ristillä.

Vapahtajamme kykenee kokemaan empatiaa niitä kohtaan, joiden siivet eivät kanna. Hän tahtoo lohduttaa kärsiviä, heikkoja ja mitan täyttämättömiä ihmisiä. Hän haluaa osoittaa lämpöä ja välittämistä hylkäämisen kivuista kärsiville – myös niille pienille tytöille ja pojille, jotka kokivat aikanaan liikaa ja ovat nyt jo aikuisia.

”Kärsivä Vapahtajamme, kiitos, että kuolit meidän syntiemme puolesta. Kiitos, että sinä ymmärrät kipumme ja elämän vaikeudet, etkä heitä meitä luotasi pois. Ota tänään syliisi erityisesti ne, jotka ovat lohduttomia, toivottomia ja yksinäisiä. Herra, siunaa heidän elämäänsä ja avaa heille sitä aarretta, jonka olet meille Pojassasi antanut. Aamen.”

Tarina on kesken

”Mutta Noomi sanoi heille: `Älkää kutsuko minua enää Noomiksi vaan Maraksi,sillä kaikkivaltias on koetellut minua ankarasti.´” (Ruut. 1: 20)

Ruutin kirja kertoo juutalaisesta perheestä, joka joutui kokemaan yhä suurempia traagisia asioita. Perhe joutui kotimaassaan nälänhätään ja pakeni paremman toimeentulon tähden Mooabin maahan. Mooabilaisista Jumala oli Mooseksen kautta puhunut, että heitä ei tullut koskaan hyväksyn Israelin kansan joukkoon (5. Moos. 23: 4-7). Silti tämä perhe otti pojilleen puolisoikseen moabilaiset naiset. Toinen heistä, Ruut, saa kunnian olla kirjan keskeinen henkilö.

Perheen äiti joutuu kokemaan tragedioita toisensa perään. Ei pelkästään nälänhätä eikä häpeällinen Mooabin maahanlähtö ollut riittävästi, vaan hän joutui menettämään maassa miehensä ja kaksi ainutta poikaansa. Joku hätäinen olisi voinut sanoa, että Noomi sai sitä mitä tilasi; hän poikkesi siitä, mitä Jumala oli puhunut ja seurauksena oli suunnaton kärsimys.

Mutta Ruutin kirja on sanoma Jumalan suunnattomasta armosta ja uskollisesta johdatuksesta. Kirjan aikana huomaamme, kuinka Noomi ja Ruut palaavat kahdestaan kaikkensa menettäneinä takaisin kotimaahansa. Noomi on kärsinyt niin paljon, että hän halusi vaihtaa nimensä Noomista (onnellinen) Maraksi (onneton). Elämä näytti olevan hukassa ja tulevaisuus toivoton.

Kaiken takana on kuitenkin rakastava Jumala. Hän näkee nämä kaksi kärsivää ja kaikkensa menettänyttä ihmisparkaa. Nuori Ruut lähtee etsimään ruokaa ja ”sattumalta” löytää tiensä juuri Boaksen pelloille. Boas oli Noomin sukulainen ja pian juhlittiin hänen ja Ruutin häitä.

Ilman Ruutia ei koskaan olisi ollut myöskään Vapahtajaa. Boaksen ja Ruutin lapsesta tuli kuningas Davidin isoisä. Kun Jumala siis työsti Jeesuksen maailmaan tuloa meidän syntiemme sovittamiseksi, keskeisenä näyttämöllä oli hylkiö Ruut.

Ei Ruut eikä itseään onnettomaksi nimittänyt Noomi voinut arvata miten tarkkaa johdatusta Jumala osoitti heidän elämäänsä kohtaan. He näkivät vain nälänhätää, kotimaansa menettämistä, puolisojen ja lasten kuolemaa, köyhyyttä ja epätoivoa. Jumala sen sijaan näki kaksi suurta uskonsankaria, joiden kautta Hän olisi tuomassa Vapahtajaa maailmaan.

Entä meidän elämämme? Olisiko tämä meillekin hyväksi opiksi siitä, että tarinamme on kesken? Jos olet kysynyt, missä Jumala on ollut sinun kärsimyksesi aikana, saamme vastauksen edellä; Hän on lähellä lapsiaan ja johtaa heitä uskollisesta. Tragediat suuntaavat meitä johonkin uuteen ja Jumala sanoo viimeisen sanan.

Älä siis luovu toivostasi tänäänkään, ethän tiedä mitä Jumala suunnittelee sinun tulevaisuuttasi ajatellen!

tarinakesken