Tämän kesän piti olla erilainen. Ostimme Iiriksen kanssa vanhan pienen, 2000-luvulla remontoidun talon ja suunnittelimme tekevämme siihen pienen pintaremontin.
Tämän kesän toivoin olevan rauhoittumisen ja hengähtämisen aikaa. Voimat ovat olleet vähissä ja kipeät elämänvaiheet ovat seuranneet toisiaan viimeisten vuosien aikana.
Jouduimme talomme suhteen mahdottomiin haasteisiin. Ongelmia on paljastunut yhä laajemmin ja olemme yrittäneet osaamisemme ja jaksamisemme ylärajoilla tehdä pakollisia korjaustöitä. Mitä enemmän olemme saaneet valmiiksi, sitä enemmän on löytynyt uusia ongelmia.
Olen itkenyt, huutanut ja äksyillyt Jumalalle ja läheisilleni. Olen ollut neuvoton ja katkeamassa. Epäusko, epätoivo ja katkeruus ovat vierailleet tunteissani vuorojälkeen ja monesti kaikki yhdessä. Päällimmäisenä on ollut kysymys: Miten hyvä Jumala Sinä sallit meidän joutua tällaiseen umpikujaan?
Kuukausi sitten, juuri ennen tämän prosessin alkamista koin eräänä aamuna erityistä taivaan läheisyyttä. Tunsin, että minua kutsuttiin ”pienentymisen kouluun” jotta Jeesus voisi merkitä minulle enemmän. Tiesin jo kokemuksesta, että Jumalalla olisi jotain prosesseja varallani ja että ne tulisivat jollain tavalla tekemään kipeää. Mutta Jeesuksen syvempi tunteminen viehätti ja niinpä myönnyin. En olisi silloin uskonut miten seuraavat viikot tulisivat menemään. Juuri samana päivänä alkoi talon ongelmat paljastumaan ja sielun repivä epätoivo astui kuvaan.
Missä Jumala siis olet elämämme pimeyksien aikana? Katsotko meitä etäältä voimattomana ja haluttomana auttamaan? Tarkkailetko elämäämme kuin tositv-ohjelmaa, huvittuneena sen eri käänteistä? Et, sinä olet lähellä. Pimeys on joskus verhonasi mutta Sinä olet kaiken takana ja keskellä. Sinä olet oikealla ja vasemmalla puolellamme. Sinä olet allamme kun putoamme.
Lapset saavat joskus itkupotkuraivareita joutuessaan kokemaan jaksamistaan suurempia hetkellisiä pettymyksiä. Olen aikuisenakin edelleen samanlainen. Miten vähäistä onkaan luottamukseni Taivaalliseen Isääni. Jos näkisin asiat hetken aikaa uskon silmin, huomaisin kaiken olevan juuri paikallaan. Ymmärtäisin olevani Jumalan elämänmittaisessa oppikoulussa juuri oikealla luokalla. Tänään opettelen pienentymään, jotta Jeesus mahtuisi elämääni hieman paremmin. Huomenna taitaa olla sama oppiaine. Onkohan samasta koulusta kyse myös sinun elämäsi kohdalla?
