Oletko marginaalissa

Me kaikki tiedämme, että Jumala pystyy parantamaan sairaita. Tiedämme, että Hän pystyy nostamaan masennuksesta ja antamaan elämään uuden suunnan. Samoin tiedämme, että Jumala kykenee avaamaan umpisolmuja ja tuomaan kadonneen ilon takaisin.

Silti saatat kuulua siihen, ehkä joskus marginaaliseen kristittyjen ryhmään, joka edelleen makaa sairasvuoteella psyykkisten ongelmien vuoksi? Tai ehkä olet joutunut olemaan jo vuosia  kuin vankilassa ilman, että Jumala olisi tullut avamaan oviasi? Tai ehkä kärsit repivistä ristiriidoista ilman, että olisit aikoihin saanut kokea muiden todistamaa iloa?

Niin, ehkä olet marginaalissa? Mutta tarkoittaako se yhtä kuin, että olisit Jumalan selän takana? Minä luulen, että asia on toisin. Jeesus sanoi, että autuaita ovat hengellisesti köyhät – Hän tarkoitti onnella sitä, että Jumala on kääntänyt katseensa tällaisten marginaalissa taistelevien ihmisten puoleen ja hyväksyy heidät yhteyteensä.

Ja tiedätkö mitä? Jumala itse tuli ihmiseksi, marginaali-ihmiseksi. Hän astui alas taivaasta juuri niiden ihmisten elämää varten, jotka eivät näytä saavuttavan onnellista elämää tässä ajassa tai meidän mittareilla. Jeesus näytti meille, ettei Jumala ole välinpitämätön, etäinen ja vain vahvojen parissa viihtyjä; Hän tuli itsekin kärsimyksistä ja itkuista osalliseksi ja juuri sillä Hän toi toivon meille marginaali-kristityille.

Marginaalissa itketään miksi -kysymysten parissa. Niin minäkin teen. Tyydyttäviä vastauksia on vaikeaa saada. Mutta ehkä vastauksia vielä oleellisempaa on se, että me saamme uskoa Jumalan olevan siellä, missä ei olla päästy valtavirran mukaan. Hän hyväksyy yhteyteensä ne, joiden elämä on edelleen repaleista ja toivotonta. Ja siellä missä on Jumala, siellä on aina myös todellinen Toivo.

Toivottomat saavat avun

”Hän lähestyi Jeesusta takaapäin ja kosketti hänen viittansa tupsua, ja heti verenvuoto tyrehtyi.” (Luuk. 8: 44)

Kapernaumissa asui eräs nainen, joka oli elämänsä kanssa täydessä umpikujassa. Hän oli pitkään sairastanut tautia, joka oli imenyt häneltä kaiken elämänhalun ja toivon. Päivät kuluivat kärsimyksessä ja yksinäisyydessä. Hän oli hakenut apua kaikkialta mutta kärsimys vain paheni vuosi vuodelta.

Sitten hän näki Jeesuksen. Oli hän nähnyt Jeesuksen noilla kaduilla aikaisemminkin mutta nyt hänen kuollut toivonsa heräsi – entä jos Jeesus kykenisi murtamaan epätoivon ja antamaan takaisin hänen elämänsä?

Nainen tunkeutui ihmisjoukon lävitse ja pääsi koskettamaan Jeesusta. Hän parani välittömästi. Vaikka ihmiset tungeksivat Jeesuksen iholla niin tämä yksi kosketus oli erilainen; Jeesus tunsi kuinka hänestä lähti parantavaa ja pelastavaa voimaa.

Tarinan nainen oli ehkä epätoivoisimmassa asemassa tuona päivänä Jeesuksen ympärillä olleessa ihmisjoukossa. Mutta hänen tarpeensa tähden hän kohtasi Jumalan syvemmin kuin toiset.

Ehkä sinäkin olet elämäsi kanssa toivottoman tuntuisessa tilanteessa? Ehkä näet elämäsi onnettomimpana verrattuna toisiin? Rukoilen, että vaikeutesi saavat sinut kurottautumaan Jeesusta kohti. Tarvitsevuudesta syntyvä uskon kosketus saa aikaan ihmeitä. Umpikujat voivat olla mullistavia kosketuspintoja Jumalan todellisuuteen.

Halvaantunut hyppää jaloilleen

”Mies istui kuuntelemassa Paavalin puhetta, kun Paavalin katse pysähtyi häneen. Paavali huomasi, että mies uskoi voivansa parantua. Hän sanoi kovalla äänellä: `Nouse seisomaan! Oikaise jalkasi.´Mies hypähti pystyyn ja käveli” (Apt. 14:9,10).

Otan nyt kantaa vaikeaan ja mielipiteitä jakavaan aiheeseen. Tarkoitus on kysyä, voiko Jumala parantaa ja jos voi, niin millä edellytyksillä? Tästä aiheesta on saatavilla niin kirjavaa opetusta, ettei mukana meinaa pysyä.

Siteeraamaani raamatunkohtaa muutaman muun ohella käytetään sen näkemyksen tukemiseksi, että ihmisessä itsessään tulee olla usko parantua, jotta Jumala voi toimia. Mutta lue tarkasti mitä tapahtui: Paavali julisti Sanaa, mies kuuli sen ja uskoi. Mitä Paavali opetti? Sitä samaa evankeliumia, josta meillä on puhenäytteitä sekä hänen että Pietarin opettamana koko apostolien tekojen pituudelta! Paavali opetti sitä Jeesus-keskeistä armon evankeliumia, josta Pietari puhui Korneliuksen talossa ja jonka johdosta Pyhä Henki laskeutui kuulijoiden päälle. Ajattele: Pietari kertoi Jeesuksesta ja Henki synnytti herätyksen.

Apostolien tekoja käytetään joskus perusteena erilaisten parantumiskokousten markkinoimiseksi. On totta, että Jumala vahvisti evankeliumin monenlaisilla ihmeillä ja uskon Hänen pystyvän siihen tänäänkin. Mutta apostolit eivät yhdessäkään puheessa eivätkä missään toiminnassaan keskittyneet parantamisihmeisiin. He keskittyivät ylivoimaisesti tärkeimpään – Kristuksen Jeesuksen esille tuomiseen. He opettivat Jeesuksen kuolleen kuulijoiden syntien puolesta ja kehottivat heitä turvautumaan Häneen uskossa. He siis keskittyvät evankeliumiin. Ja tähän sanomaan Pyhä Henki yhtyi ja vahvisti sen ihmeillä.

Paavalin parantama mies uskoi, koska evankeliumi näytti hänen sydämelleen ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen. Julistettu Jumalan Sana vaikutti hänessä uskon ja sen Paavali huomasi. Suurimpana ihmeenä oli se, että mies alkoi uskoa Jeesukseen Vapahtajanaan ja hän pääsi sisälle pelastukseen. Se sama usko syntyi myös Korneliuksen talossa. Pääasiaan pitäminen pääasiana on siis tärkeintä.

Lopuksi on pakko sanoa vielä pieni mutta tärkeä huomio. Jos Jumala joskus parantaa sairaan minun kauttani, luultavasti pullistun ylpeydestä ja nousen metrin muita korkeammalle. Siihen eivät apostolit sortuneet. Kun Paavalia oltiin nostamassa korokkeelle parantumisihmeen jälkeen, hän sanoi olennaisimman: ”Mitä te oikein teette? Ihmisiä me vain olemme, samanlaisia kuin tekin.” Hyvä muistutus.

IMG_9140_valmis