Oletko hiipuva liekki?

”Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta.” (Jes. 42: 3)

Kynttilän liekki joutuu joskus lepattamaan yksin pimeässä ja epäsuotuisassa tilassa. Pimeys tahtoisi peittää sen alleen mutta sitkeästi se jaksaa hehkua pientä valoaan ympäristöönsä.

Uskoa voi verrata kynttilän lepattavaan tuleen. Joskus se palaa iloisemmin ja suuremmalla liekillä, joskus se on aivan sammumaisillaan. Pienikin puhallus tai tuulenvire saisi sen kuolemaan.

Miten Jeesus suhtautuu meidän heiveröiseen uskoomme? Ensinnäkin on hyvä muistuttaa itseämme siitä, että Hän ei toimi niin kuin ihmiset. Hän ei arvostele tai arvioi ihmisnäkökulmasta. Hän näkee liekin ohella myös ympäröivän pimeyden. Hän näkee, onko liekkimme joutunut taistelemaan yksin kaiken valon nielevää pimeyttä vastaan. Hän tietää myös, miten vähäinen kynttiläsydämemme on. Kaiken Hän ottaa huomioon katsellessaan hiipuvaa liekkiämme.

Kuinka monesti me ihmiset olemmekaan valmiita sammuttamaan toistemme vähäisen uskon! Arvioimme liekin liian vähäpätöiseksi ja tilanteen toivottomaksi. Sanamme saattavat olla todellisia vesisuihkuja. Mutta Herra Jeesus tulee lähellemme tulisoihtuna. Jesaja lupaa, ettei Jeesus itse ikinä sammu (42:4). Hänen lämpönsä ja kirkkautensa yhteydessä meidänkin pieni liekki vahvistuu. Kuinka vahvaksi se voikaan tulla!

Jos katsot pientä palavaa kynttilänsydäntä isomman tulen lähellä, huomaat niiden sulautuvan yhteen. Hiipuva tuli roihuaakin isolla liekillä vain, koska se on saanut lähelleen jotain itseään suurempaa. Tapahtukoon jotain sellaista meillekin tänään.

oletkohiipuvaliekki_DSC05964

Armo ja sen vaikutus

”Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen.” (Luuk. 19. 6)

Jerikon kaupunki kuohui, kun Jeesus tuli sinne ja valitsi majapaikakseen Sakkeuksen kodin. Sakkeus oli epärehellinen veronkerääjä. Hänet tunnettiin Jerikossa ja häntä vihattiin. Jeesusta varmasti kyseltiin kaupungin arvovaltaisimpiin koteihin, mutta Hän valitsi toisin. Seurauksena oli yleinen paheksunta: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.”

Sakkeus tunsi kirjoitukset juutalaisen miehen tavoin. Vanhemmat ehkä toivoivat hänestä kunnon juutalaista, Jumalaa kunnioittavaa miestä, mutta toisin kävi. Sakkeus oli myynyt itsensä rahalle ja sen seurauksena hänellä oli ulkoisen hyvinvoinnin ohella tyhjä sisin. Se pakotti hänet seuraamaan Jeesuksen kaupunkiin tuloa puusta käsin. Hän ei varmasti olisi voinut arvata mitä tuleman piti. Jeesus osaa aina yllättää.

Sakkeus olisi ehkä halunnut välttää seuraavaa kohtausta. Jeesus pysähtyi juuri sen puun kohdalle, jossa Sakkeus oli ja samalla koko muunkin väkijoukon huomio kiinnittyi häneen. Yhtä-äkkiä kaupungin sylkykuppi oli kaikkien huomion keskipisteenä. Mitä Jeesus sanoisi? Kyläläisten mielipide oli varma – tuo mies ansaitsi kunnon tuliset nuhteet. Mutta Jeesus osoitti ystävyyttään ja kutsui itsensä seuralaistensa kanssa Sakkeuksen kotiin aterialle. Ateriayhteys oli ystävyyden osoitus.

Jeesus osoitti ystävyyttä ja arvonantoa väärineläneelle ja vihatulle miehelle. Hän osoitti armoa vailla ehtoja. Mitä siitä seurasi? Sakkeuksen elämä mullistui. Hän halusi alkaa korjata tekemiään vääryyksiä ja alkaa elää tuntemansa Jumalan lain mukaan. Armo synnytti halun luopua vääryyksistä.

Kun Jumalan armo saa olla järjestyksessään ensimmäisenä, sillä on vaikutuksensa. Kun järjestys käännetään toisinpäin, aletaan vaatia tekoja ennen armoa ja pyhitystä ennen anteeksiantamusta. Se ei ole enää kristinuskoa.

armojasenvaikutus_DSC03228

Hylätty mutta Herran kutsuma

”Nyt Herra kutsuu sinua, hylättyä vaimoa, joka on toivonsa menettänyt.” (Jes. 54:6)

Koetko itsesi hylätyksi? Ovatko ihmiset torjuneet sinut? Oletko hylännyt itsesi toivottomana tapauksena toistuvien epäonnistumisten jälkeen? Ajatteletko Jumalan myös hylänneen sinut?

Jeesuksella on tänään sanoma hylätyille. Sanoma koskettaa jokaista sivuun työnnettyä, torjuttua ja pilalle leimattua. Sanoma on tässä: Herra rakastaa sinua ja haluaa vetää sinut lähelleen. ”Välissä on liian monta estettä”, sanot. Et ole päässyt esteittesi yli. Herra sanoo, että Hän rakkautensa tähden kulkee esteiden läpi luoksesi.

Toivonsa menettäneet odottavat vain lopullisista tuhoa ja tuomiota. Voiko olla pahempaa kohtaloa kuin olla hylätty ja toivonsa menettänyt? Jeesus ottaa ”pilalle” -merkityt syliinsä ja kantaa heidät kotiin. On armon aika.

hylattymutta_IMG_4592

Vaikeudet opettavat nöyryyttä

”Barnabas lähti sitten Tarsokseen etsimään Saulia.” (Apt. 11: 25)

Apostoli Paavali joutui halki elämänsä kokemaan lukuisia vaikeuksia ja hänen elämänsä tuntui eräässä mielessä olevan matkaa ahdistuksesta toiseen. Jeesus sanoi hänelle jo kutsumuksen alussa, että hän joutuisi kärsimään paljon. Ehkä juuri siitä syystä Paavali oli niin rakastunut Jeesukseen ja hänen elämäänsä leimasi ahdistusten ohella myös Jumalan armon kirkkaus?

Paavali ei tainnut olla omalta persoonaltaan ihan vaatimattomin ja helpoin tapaus. Uskoontulemisensa jälkeen hän vaikutti aiheuttaneen kohuja missä liikkuikaan. Merkille pantavaa on, että vasta kun muut apostolit lähettivät keskenkasvuisen ja väittelynhaluisen Saulin (Paavalin toinen nimi ja tarkoittaa suomeksi ”suurta”) Jerusalemista kotikaupunkiinsa Tarsokseen, Raamattu mainitsee, että koko Kristuksen kirkolla oli rauha (Apt. 9: 30,31). Paavali oli jo alusta lähtien inhimillisen katsantotavan mukaan mitä sopivin ihminen herätyksen välikappaleeksi, Jumalan silmissä hänet piti siirtää syrjään opettelemaan nöyryyttä ja Kristuksen sisäistä tuntemista.

Aikaa kului ja Jumalan seurakunta jatkoi kasvuaan. Paavali on hävinnyt kuvasta. Seuraavan kerran, kun Raamattu mainitsee hänet, kyseessä on Antiokiassa syntyneestä herätyksestä ilmennyt tarve. Tällä kertaa Paavali ei tuo itseään esille vapaaehtoisesti, hänet täytyy hakea työhön. Kukapa olisi sopivampi mies tehtävään, kuin Barnabas? Hänen alkuperäinen nimensä Leevi oli apostolien toimesta muutettu Barnabakseksi (rohkaisija), koska hän oli todellinen toisten rohkaisija ja esille nostaja (Apt. 4: 36). Paavali tarvitsi tuekseen ihmisen, joka osasi rohkaista sivuun laitettua ja oman rohkeutensa menettänyttä apostoliparkaa. Tässä vaiheessa Raamattu vaihtaa Saulin nimeksi Paavalin, joka tarkoittaa ”pientä”.

Barnabaksen rohkaisevan ystävyyden myötä Paavali uskaltautui jälleen antamaan itsensä Jumalan valtakunnan työlle. Ja mitkä tulokset siitä seurasivatkaan! Hän ei enää tuonut esille itseään, vaan Herraa Jeesusta Kristusta. Vaikeuksien kouluissa oli riisuttu omaa vahvuutta ja luottamusta omaan osaamiseen; tilalle oli tullut hiljainen mutta syvä luottamus Vapahtajaan. Jeesus pystyi toimimaan Paavalin elämän kautta hämmästyttävin tuloksin.

vaikeudetopettavat

Miksi Jumalaa voi ylistää?

”Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.” (Ps. 104: 33)

Muutama vuosi sitten olin ulkomaanreissulla yksin ystävieni kanssa. Olin siellä sisäisesti rikottuna ja yritin jaksaa päivästä toiseen. Koin olevani sekä elämäni että myös jumalasuhteeni kanssa mahdottomassa tilanteessa. Olin joutunut umpikujaan valintojeni ja myös vaikeiden olosuhteiden seurauksena. Tunsin olevani kaiken avun ulkopuolella ja Jumalan vihan kohteena. Olin mielestäni liian syntinen.

Eräänä matkan aamuista minulle siihen saakka tuntematon nainen tuli luokseni ja sanoi, että hänen piti kertoa minulle yksi raamatunpaikka. Jännityin kuin viulunkieli. Nainen siteerasi Raamattua Jeremian kirjasta luvusta 30: ”Mutta sinun haavasi minä kasvatan umpeen, minä parannan sinun vammasi, sanoo Herra, koska sinua, Siion, kutsutaan hylätyksi, sellaiseksi, jota kukaan ei kaipaa” (Jer. 30:17). Olin lysähtää paikoilleni, raamatunpaikka kosketti juuri minun tilannettani. En ollut voinut edes kuvitella, että Jumala haluaisi tai pystyisi auttamaan. Olin ajatellut olevani pahuuteni takia Jumalan rakkauden ulkopuolella.

Seuraavien vuosien kuluessa pidin kiinni tuosta ja muutamasta muusta lupauksesta. Yksi tärkeimmistä oli lupaus siitä, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman (Room. 4:5).  Elämäni tuntui luisuvan aina kurjempaan suuntaan ja särkymiset seurasivat toinen toistaan. Mutta tiedätkö mitä? Jumala oli uskollinen ja Hän piti lupauksensa. Hän ei päästänyt elämästäni irti ja Hän korjasi myös sisäisessä elämässäni pilalle menneitä asioita.

Tällaisista asioista on todella vaikeaa kertoa. On vaikeaa ja ehkä liiankin alastonta avata omaa sydäntään ja kokemusmaailmaa, varsinkin kun niissä ei ole mitään kehuttavaa. Haluan kuitenkin kertoa, että jos Jumala on pystynyt kantamaan minua, Hän pystyy kantamaan ketä tahansa. Jos Jumalan armo on riittänyt minulle, se ei voi päättyä kenenkään kohdalla. Ja jos armo on kyennyt saamaan minussa aikaan tätä pientä rakkautta Vapahtajaani kohtaan, se voi tehdä sitä samaa jokaisen elämässä. Tiedän elämässäni riittävän jatkossakin ylivoimaisiakin haasteita, mutta varovaisesti uskallan jo ajatella, että Jeesus ei hylkää niissäkään.

Miksi siis Jumalaa voi ylistää? Siksi, että Hänen armonsa ja rakkautensa ovat syvyydeltään mittaamattomia (Ps. 103:11). Siksi, että Hän on sitoutunut pitämään huolta meistä lapsistaan tavalla, joka ylittää käsityskykymme. Siksi, että Hän jatkuvasti pelastaa meitä kaikilta pimeyksiltämme. Me voimme ylistää Häntä, koska Hänen kätensä ei ole koskaan liian lyhyt auttamaan.

miksijumalaavoiylistaa_DSC03312