Pysy rakkaudessa, pysy valossa

”Pysykää Jumalan rakkaudessa” (Juud. 1: 21).

Saatanan päämäärä kaikissa toimissaan meitä vastaan on katkaista rakkaus, joka lakkaamatta paistaa sydämiimme pilvettömän taivaan tavoin.

Se osoittaa syntejämme, olosuhteita, joissa on Jumalan hylkäämisen kalvava sivumaku, itsekkyyttämme, joka näkee vain oman navan ja kylmenneen rakkautemme.

Kysymys, joka on kuin tappava nuoli, on jännitettynä varallamme ja se vapautetaan viuhuvaan lentoonsa juuri silloin, kuin Siperian karhu on painamassa selkäämme tatamiin: ”Oletko varma, että Jumala rakastaa sinua?”

Jumalan rakkaudessa pysyminen on suostumista olla menemättä piiloon. Rakkauden valossa saamme antaa Isällemme syntimme, kapinoivan sydämemme, yli-inhimilliset koettelemuksemme, uupuneen sisimpämme ja kaikki raa´at miksi -kysymyksemme.

Ja kun joka tapauksessa syyllisyys ja häpeä työntävät meitä varjoon, sieltä on mitä suorin tie takaisin Rakkauden lempeään syleilyyn. Sana joka tavoittaa eksyneen; jumalallinen, lempeä sana, joka sisältää sisäänpääsykoodin; sana, joka avaa sielun kuin kevyt sisäänhengitys pallean: Olet rakastettu.

Sinun paikkasi on valossa. Sinun paikkasi on olla Kaikkivaltiaan, koko kosmoksen luojan rakkauden viimeinen valuma-allas.

Tekijä: Jaakko Pirttiaho

kouluttaja, Kansan Raamattuseura

3 vastausta artikkeliin “Pysy rakkaudessa, pysy valossa”

  1. Minua usein tuskastuttaa tietoisuus, että olemme sielunvihollisen jatkuvan vaanimisen kohteina. Eikö se mokoma edes nuku koskaan, että voisi olla rauhassa? Aina pitäisi olla valppaana taisteluasemissa. Eikä koskaan pysty suojautumaan täysin. Milloin mistäkin singahtaa myrkyllinen nuoli. Ehkä meille, joilla on keskivertoa säröisempi sielu, tämä on enemmän ongelma kuin ehyille ihmisille.

    Tällainen uuvuttaa ja kyllästyttää. Eikö Jumala voisi ympäröidä meitä sellaisella enkelivartiolla, että voisi olla huoleton kuin taivaan lintu. (Tai eiväthän nekään voi olla huolettomia, koko ajanhan niiden on oltava valppaina petolintujen, kissojen tai muiden petojen suhteen. Ruuastaan tai vaatteistaan niiden ei tarvitse huolehtia, mutta luulisi, että pedoista kyllä.)

    Onko siis niin, että luiskahtelen tuon tuosta ulos Jumalan rakkaudesta? Sellaista nuorallatanssiako se on? Ajattelen, että siinä pysytään, kun ei tieten tahtoen käännä selkäänsä.

    Vai enkö ole vielä ymmärtänyt, miten siinä pysytään ja mikä olisi se suora tie? Vainko niin, että ollaan kaikessa avoimia hänen suuntaansa? Sitä olen kyllä halunnut ja yrittänyt.

    Tykkää

  2. Vaikka kääntäisimme selkämme tieten tahtoenkin Jumalan Rakkaudelle, ei Jumalan Rakkaus katoa mihinkään. Se on ja pysyy. Me käännetään selkämme Jumalalle, Ei Jumala meille. Näin mä uskon. Ei Jumala hylkää niin kuin ihminen.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s