“Sen tähden me emme lannistu” (2. Kor. 4: 16).
Toisessa Korinttilaiskirjeessä Paavali repii sielunsa auki. Hän kuvaa elämäänsä kuoleman tanssiparina, kirjoittaa olevansa kaikella tavalla ahdistunut, vaikeuksien edessä suorastaan neuvoton ja perin pohjin kanveesiin isketty.
“Meissä siis tekee työtään kuolema” olivat sanat, jotka eivät jättäneet arvailujen varaa. Kaukana oli kiiltokuvausko, ihmisen vahvuus ja oppilauselmat aina korkeammalle kohoavaan menestykseen.
Paavalin kuvatessa elämänsä kipuja hän lisäsi tärkeät sanat: “Mutta minä en suostu lannistumaan.” Kuvatessa vaikeuksia hän katseli elämää näkyvän maailman kautta. Mutta hänelle oli yhtälailla totta näkymätön maailma, jossa Isän rakkaus, Jeesuksen elämä, Pyhän Hengen lohdutus ja tuleva elämä taivaassa olivat aarteita, joita tämän ajan katalat sarjatulet eivätkä viuhuvat täsmäpommit kyenneet varastamaan.
Sinäkin saat Paavalin lailla luetella omat syleilysi kuoleman kanssa. Muista kirjoittaa alle isoilla kirjaimilla: “MUTTA MINÄ EN LANNISTU!” Kun kuolema kaikissa muodoissaan on vain Jumalan hyvien päämäärien palvelija, sinulla ei ole yhtään vihollista, joka voisi estää matkasi kohti kirkkautta. Saat kulkea tänäänkin Jumalan hymyilevien kasvojen valokeilassa.
Hei ystävät.
Ei löydy sanoja korvaamaan sitä lohtua ja toivonpikkahdusta mitä ovat viimeisten viikkojen tekstinne, Sana paikat ja raajarkkojen luvut minulle antaneet. Tunnen käyneenä kuoleman porteilla mutta kiitos Jumalalle minä elän. Olen saattanut saada hitusen ymmärrystä ihmisten hädästä, sinunkin Jaakko pahoinvoinnista ym. Jumala antakoon teille kaikille mitä tarvitsette ja enemmänkin ja rakkauden lämpöä syliinnr sekä erityisesti viisautta asunnon remontin suhteen. Taivaallista lepopäivää,
Iiris