Tekijä: Jaakko Pirttiaho

Älä usko reunaehtoihin

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.” (Joh. 6:47)

Oletko saanut soiton puhelinmyyjältä, joka kertoo sinun saavan jonkun tuotteen aivan ilmaiseksi? Hetken päästä selviääkin, että lupaus ilmaisesta asiasta onkin vain houkutus, jolla asiakas saadaan sitoutettua tarjouksen reunaehtoihin.

Joskus pelastuksesta tehdään samanlainen avoin tarjous reunaehtojen kera. Meille luvataan, että usko Jeesukseen Kristukseen syntiemme sovittajana riittää pelastukseen mutta hetken päästä alammekin tuntea painetta täyttää ehtoja: muuttua, tehdä asioita eli ansaita pelastustamme.

Reunaehdot pilaavat jumalallisen ilouutisen. Ne kääntävät katseen meihin itseemme sen sijaan, että kokisimme iloa Jeesuksen yhteydessä. Ehdot määrittelevät, että vain vahvat ja onnistuvat kristityt saavat armon, muut eivät.

Reunaehdot tarkoittavat yleensä meidän elämänlaatua eli pyhitystä. Me emme pelastu kuitenkaan pyhityksemme perusteella tai pelastus ei mitätöidy sen ontuessa. Mutta pyhitystä kyllä tapahtuu aina siellä, missä uskalletaan tulla Jeesuksen luokse kaikkine ongelmineen ja iloita evankeliumista.

Jeesus Kristus täytti kaikki vaadittavat ehdot, jotta Jumalan pelastava armo olisi meille ilmaista. Pelastus tulee uskosta ja usko on pohjimmiltaan luottamusta. Jos Jeesus kerran sanoo, että Hän kykenee pelastamaan minut, minä pidän Häntä luotettavana. Usko kiinnittää huomionsa Jeesukseen eikä itseensä. Jeesuksen lupaus pysyy voimassa vaikka minä olen ongelmainen, syntinen, heikko enkä muuksi muutu.

Valoa pimeyteen!

Published on by Jaakko Pirttiaho2 Comments

”Mutta ahdistunut ei jää synkeyteen.” (Jes. 8: 23)

Jesaja kirjoitti aikanaan kansalaisilleen, jotka tulisivat näkemään ympärillään vain ahdistavaa pimeyttä ja synkeyttä. He olivat hylänneet Jumalan ja siksi joutuivat kokemaan kovia aikoja. Mutta ihmeellistä on Jesajan ennustuksen loppusanat: ”Mutta ahdistunut ei jää synkeyteen”.

Vaikeuksien keskellä on hyvä muistaa, että niillä on päätepisteensä. Olen tästä yrittänyt itseänikin muistuttaa aika ajoin; elämääni on kuulunut paljon ahdistusta jo kymmenen vuoden ajan. Jos olisin etukäteen aikanaan tiennyt tämän kymmenen vuoden jakson tulevan, en olisi tahtonut elää sitä läpi. Omien ahdistusteni tähden en kirjoitakaan toivon näköaloista kevyin perustein.

Miksi voimme siis olla varmoja, että pimeydellä on päätepisteensä elämässämme? Koska meillä on Vapahtaja, joka on murtautunut elämäämme ja Hän tuo pimeyteemme valon. Hän ei toimi inhimillisten ennusteiden tai mahdollisuuksien mukaan – Hän toimii parhaiten ja vahvimmin siellä, missä toivo on jo hiipunut.

Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen tapahtuu yleensä vaikeissa elämänvaiheissa. Silloin emme pysty korjaamaan elämäämme itse ja juuri siksi tukeudumme entistä enemmän Vapahtajaamme.

Jeesuksen tunteminen voi antaa elämäämme paljon enemmän kuin mitä raskaat ajat ovat meiltä vieneet. ”Niille jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa valkeus.” (Jes. 9:1)

Evankeliumin mukainen pyhitys

Published on by Jaakko Pirttiaho2 Comments

”Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä.” (Room. 6:6)

Pyhityksestä tehdään joskus liian teoreettinen, vaikea ja tavoittamaton asia. Ehkä suurin virhe pyhitysopetuksessa tapahtuu silloin, kun aletaan keskittyä ihmisen osuuteen ja toimintaan – silloin on pudottu pois evankeliselta pohjaltamme.

Paavali opettaa pyhityksestä Roomalaiskirjeen 6. luvussa. Yhtenä keskeisenä kohtana on 6. jakeen alku: ”Mehän tiedämme…” Tämä tietää -sana tarkoittaa varsinaisesti tuntemista henkilökohtaisella tasolla ja tavalla. Samaa sanaa Paavali käyttää Filippiläiskirjeen 3. luvussa seuraavalla tavalla: ”Haluan tuntea Kristuksen…”.

Paavali tarkoittaa sitä, että Kristuksen sisäinen tunteminen tuo tullessaan kaiken tarpeellisen. Hänen tunteminen sydämen tasolla vaikuttaa vääjäämättömästi Jumalan mielen mukaista elämää.

Jeesushan opetti, että me kannamme paljon hedelmää, kun olemme Hänen yhteydessään. Pyhitys on Hänen vaikutustaan meissä ja hedelmät ovat Hänen hedelmiään meissä.

Meitä tulee kehoittaa pyhitykseen mutta ei siksi, että pyrkisimme edistymään siinä omilla voimillamme. Kehoitus saa meidät näkemään oman tarpeellisuutemme ja vie meidät yhä uudestaan Jeesuksen luokse. Pyhitys on suoraa seurausta siitä, että tarvitsemme Vapahtajaamme elämäämme.

Mitä tehdä, kun takki on tyhjä?

Published on by Jaakko Pirttiaho3 Comments

”Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu.” (Ps. 62:2)

Tätä kysymystä olen itsekseni miettinyt, kun olen ollut toipumassa kuukausia kestäneestä hometalon remontista. Olo on ollut erittäin väsynyt. On ollut vaikeaa keskittyä mihinkään, Raamatun lukeminen on tuntunut liian raskaalta ja mieli on ollut liian uupunut rukoukseen.

Monet teistä tiedätte saman kokemuksen. Kun jotain tosi raskasta on kestänyt liian pitkään, psyyke väsyy ja tulee neuvoton olo. Uupuminen vaikuttaa myös jumalasuhteeseen, sillä juuri uupuneena ja masentuneenakin on vaikeaa uskoa Jumalan armoon ja uskollisuuteen. Takki tyhjänä ihminen kokee Jumalan etäiseksi ja välinpitämättömäksi. Ehkä väistämättäkin mieleen tulee kysymys: miten lähestyn Jumalaa, jotta Hän voisi auttaa minua?

Mitä siis voimme tehdä, kun takkimme on tyhjä? Toisaalta, inhimilliseltä kannalta, voimme tehdä paljonkin: hakea apua, tehdä voimaannuttavia asioita ja levätä. Mutta keskitän kysymykseni jumalasuhteeseemme; miten saamme apua Jumalalta silloin, kun itse emme jaksa mitään?

Uskon vastauksen olevan tyrmistyttävän yksinkertainen: Älä tee mitään. Ei mitään -tekeminen tarkoittaa sitä, etten yritä olla parempi, jaksavampi tai onnistuvampi suhteessa Jumalaan. Suostun siis olemaan juuri niin väsynyt, neuvoton ja toivoton kuin reaalisesti olen. Se tarkoittaa myös sitä, etten yritä tavoitella Jumalaa miellyttämällä Häntä tai tekemällä lupauksia paremmasta elämästä.

Kun siis oma takki on tyhjä, parasta on vain hiljaa odottaa Jumalaa. Odotamme Jumalaa, koska Hän ainoastaan voi tuoda apunsa tilanteeseemme ja nostaa meidät taas jaloillemme. Odotamme Häntä, koska ymmärrämme, että Hän tahtoo olla ainoa turvamme ja pelastajamme.

Jumalan odottaminen ei koskaan pääty huonosti. Voi olla, ettei tänään mikään rohkaise sinua jatkamaan jo pitkään kestänyttä odotustasi. Mutta luota Jumalaan silti. Hän näkee sinut tänään, rakastaa sinua ja odottaa väliintuloansa sinun parhaaksesi.

Arvostelun hirsi silmässä?

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa hirttä omassa silmässäsi?” (Matt. 7:3).

Job sanoi aikanaan arvosteleville ja tuomitseville ystävilleen tiukat sanat; ”Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman. Muistakaa: on olemassa tuomari” (Job. 19: 29). Job muistutti ystäviään siis siitä, että hengellinen kovuus ja yläpuolelle asettuminen on vakava synti.

Jeesus puhui samasta asiasta varoittaessaan asenteesta, jossa nähdään vikoja vain toisissa ihmisissä. Hän kehotti välttämään toisten tuomitsemista, joka tarkoitti toisten jatkuvaa ja kohtuutonta arvostelua. Arvosteleva ja tuomitseva asenne oli Jeesuksen opetuksen mukaan kuin hirsi omassa silmässä ja arvostelun kohteena oleva synti toisen elämässä oli siihen verrattuna kuin pieni roska.

Mutta miten helposti me näemmekään puutteita ja syntejä toisten elämässä! Ja miten helposti olemme valmiita lausumaan tuomioita ihmisestä, jotka eivät täytä mittaamme. Saatamme vielä ajatella, että meillä on siihen oikeus, koska emme ole kyseisessä, arvostelun kohteena olevassa asiassa itse syyllisiä. Samalla syyllistymme synneistä pahimpaan: toisten alaspainamiseen.

Jeesus painotti lukuisia kertoja yhtä tuntomerkkiä, josta taivaan valtakunnan jäsenet tulisi tunnistaa. Se oli Hänen mukaansa laupeus. Laupeuden silmillä kristitty osaa sääliä niitä, jotka kompuroivat ja epäonnistuvat. Laupeus löytää oikeat lähestymistavat ja ajankohdat toisten auttamiseen.

Mitä jos alkaisimme keskittymään hirren poistamiseen roskien keräilyn sijaan?

Usko ja tärkeät tunteet

Published on by Jaakko Pirttiaho1 Comment

Kaipaisimme uskossamme kokea Jumalan läsnäoloa. Kaipaisimme kokea Raamatun lupaamaa lepoa, rauhaa, iloa ja yltäkylläistä elämää. Kaipaisimme kokea Jumalan rakastavan meitä.

Mutta tunteet heittelevät; toisena päivänä koemme Herramme selvästi ja toisena päivänä Hän vaikuttaa etäiseltä. Joinakin päivinä koemme uskon varmuutta ja lepoa, joinakin päivinä emme näe mitään ja olemme täynnä epäuskoa. Yhdessä hetkessä luotamme, toisessa epäilemme kaikkea, jopa sitä mitä olemme kokeneet Herran kanssa.

Meidän tunteita ohjaavat niin monet tekijät ja olosuhteet. Ne heittelevät eikä niiden varaan voi rakentaa. Mutta tiedätkö mitä? Jumalan tunteet sinua kohtaan eivät muutu. Hänen rakkautensa ei muutu, Hänen hellyytensä ja myötätuntonsa elämääsi kohtaan ei vaihtele eikä Hänen halunsa auttaa vähene.

Kun perustamme uskonelämämme Kolmiyhteisen Jumalan tunteiden varaan, silloin olemme turvallisella pohjalla. Mistä löydät Hänen tunteensa sinua kohtaan? Hänen Sanastaan, Raamatusta. Sitä kannattaa tutkia ja opiskella. Löydät sieltä Jumalan, joka on aina sama sinua kohtaan. Hän ei muutu tunteittemme mukaan.

Kun meidän rakkautemme kylmenee Häntä kohtaan, Hänen rakkautensa ei muutu. Kun me epäilemme Häntä, Hän luottaa ja uskoo meihin. Kun me pelkäämme, Hän on lähellä ja vakuuttaa auttavansa meitä.